Digikko

Suomessa yli 11 000 wikipedistiä

Suomenkielinen Wikipedia ylitti sunnuntaina 100 000 artikkelin rajan. Onnea vain wikiaktiiveille ahkerasta työstä!

Satuin törmäämään tänään blogosfäärissä mielenkiintoiseen artikkeliin, jonka kautta löysin itse ensimmäisen kerran statistiikkaa myös suomenkielisestä Wikipediasta. Ehkä nämä luvut eivät ole vielä kaikille tuttuja!

• Marraskuuhun 2006 mennessä suomenkieliseen Wikipediaan oli rekisteröityneitä 11 070 käyttäjää.
• Artikkeleita oli samaan ajankohtaan mennessä editoitu yli 1,5 miljoonaa kertaa
• Rekisteröityneet käyttäjät olivat vastanneet yli 1,1 miljoonasta (78 %) editointikerrasta, me rekisteröitymättömät käyttäjät olimme editoineet artikkeleita yli 333 000 (22 %) kertaa.

Rekisteröityneiden editointimäärissä on mukana myös botteja, jotka äkkiseltään katsoen ovat vastanneet ainakin 130 000 editointikerrasta, summa on todennäköisesti suurempikin.

Kun nämä bottien hoitamat editoinnit vähennetään kokonaismäärästä, jäljelle jäävästä aktiivisten päivittäjien ryhmästä löytyy ydinjoukko (0,7 %), joka hoitaa 55 % rekisteröityineiden käyttäjien editoinneista. 6,7 % käyttäjistä vastaa jo 92 % editoinneista. Täytyy oikein ihastella näiden aktiivisten ihmisten intoa!

Myös editoituimpien artikkeleiden lista on mielenkiintoinen. Sen voi nähdä hyvinkin antavan osviittaa siitä, mikä meitä suomalaisia oikeasti puhuttaa ja aiheuttaa erimielisyyttä:

Suomi

RuneScape

Suomen sisällissota

Pakkoruotsi

Israel

Guns N' Roses

Luettelo Harry Potter -sarjan sivuhenkilöistä

Lordi

Ydinvoima

Adolf Hitler

Jälleen kerran täytyy taas todeta, että kyllä suurin osa nettiaktiivisuudesta on pienen ydinjoukon ansiota. Mutta millainen tämä ydinjoukko on profiililtaan? Toivottavasti Taloustutkimuksen pian julkaistava eMedia-tutkimus vastaisi tähän(kin) kysymykseen.

Web 2.0 -koulutuksen satoa

Viime viikolla sain vihdoin pidettyä Dagmarin väelle kauan suunnitellun web 2.0 -koulutuksen. Tavoitteena ei ollut suoranaisesti opettaa ihmisiä, vaan ennemminkin saada ihmiset kokeilemaan itse verkon erilaisia palveluita.

Tutustuimme Wikipediaan, blogeihin ja yhteisöpalveluihin. Kuuntelimme musiikkia, katselimme videoita ja harjoittelimme kuvien laittamista nettiin.

Google Earth oli koulutusten todellinen hitti, aivan kuten Perttu ja kumppanit aikoinaan arvelivatkin. Helppo ja intuitiivinen palvelu sekä erilaiset layerit (erityisesti National Geographic'in) ovat juuri sitä, mitä verkon uusien palveluiden tulisi ollakin.

Siinä missä GE osoittautui helpoksi, oli RSS taasen sieltä janan insinööripäästä. Käydessämme läpi syötteiden tilaamista ymmärsin kyllä miksi kaikki eivät jo ole ottaneet RSS:ää käyttöönsä. Sen edut kätkeytyvät kovin helposti jargonin ja erilaisten lyhenteiden taakse.

Taidan olla itsekin vähän liian syvällä digimaailmassa, sillä tein ensimmäisessä koulutussessiossa sen virheen, että yritin selittää ihmisille RSS-logiikkaa niillä perinteisillä RSS-termeillä.

Ei kannata. Ensimmäisen kerran jälkeen hautasin RSS-termit ja aloin puhua vain itseä kiinnostavien uutisten ja blogien tilaamisesta. Heti alkoi homma sujua paremmin.

Ne ihmiset, jotka työssään käyvät läpi paljon päivittäistä dataa (uutisia, uutiskirjeitä jne.) ihastuivat oitis RSS:ään. Kiitos myös uudelle Firefoxille, joka on tehnyt tilaamisen helpoksi, nopeaksi ja loogiseksi. Paitsi että sen Kirjanmerkkipalkin kirjanmerkkikansio -termin tilalle voisi keksiä jonkun vähän sujuvamman vaihtoehdon.

Sessiot olivat palautteesta päätellen onnistuneita. Ennen kaikkea olin iloinen siitä, että ihmisillä oli aito into kokeilla ja räplätä.

Heistä huokui halu kokeilla itsenäisesti eri palveluita ympäristössä, jossa on läsnä joku, jolta voi rauhassa kysyä kaikki kummallisetkin kysymykset. Verkko ei ole kaikille niin tuttu ympäristö, että he uskaltaisivat sukeltaa itsenäisesti suoraan sen syövereihin: puolistrukturoitua opastamista tarvitaan.

Seuraavaksi on suunnitteilla vastaavat sessiot peleistä ja kännyköistä. Ja viimeistään sen jälkeen on varmasti aika palata verkkopalveluiden maailmaan.

- - -

Viime viikkojen blogihiljaisuuden syynä ovat olleet työpaikan vaihtamiseen liittyvät kiireet, sillä aloitin tällä viikolla YLE Uudet Palvelut -yksikössä konseptituottajana. Ehkä bloggaan tästä eteenpäin enemmän medianäkökulmasta tai kuka ties markkinointipuoli korostuu jatkossakin. Digikon suunnan näyttää vain aika!

Miten aktivoida ihmisiä osallistumaan?

Jakob Nielsenin kirjoitus aktiivisen sisällöntuotannon epätasaisesta jakautumisesta on mielenkiintoista luettavaa. Se täydentää mainiosti viime päivien web 2.0 -pohdintoja.

Nielsenin mukaan internetin käyttäjistä:

• 90% ei osallistu sisällöntuotantoon lainkaan, he vain lukevat ja seuraavat blogeja, keskustelupalstoja jne.
• 9% tuottaa sisältöjä silloin tällöin
• 1% verkon käyttäjistä tuottaa suurimman osan sisällöistä (Nielsenin mielestä näillä ihmisillä ei näytä olevan muuta elämää)

Blogeista puhuttaessa Nielsenin mukaan edes tämä 90-9-1 -sääntö ei päde, vaan blogosfäärin vastaavat luvut ovat ennemminkin 95-5-0,1.

En ole aina välttämättä ollut valmis allekirjoittamaan herra Nielsenin mielipiteitä. Uskon kuitenkin täysin hänen esittämäänsä listaan niistä keinoista, jolla ihmisiä voitaisiin aktivoitua osallistumaan.

• Tee osallistumisesta mahdollisimman helppoa. Hyvä yleissääntö kaikkeen.
• Tee osallistumisesta sivutuote. Tämä on oma suosikkikohtani! Älä vaadi välttämättä erillistä sisällöntuotantoa, vaan tee kuten esimerkiksi Amazon: "Ihmiset jotka ostivat tämän kirjan, ostivat myös näitä kirjoja" -listat syntyvät ihmisten toiminnan sivutuotteena, eivätkä vaadi lisäaktiivisuutta.
  
• Anna ihmisten muokata olemassaolevaa. Älä pakota ihmisiä kohtaamaan tyhjän sivun ahdistusta, vaan tarjoa valmiita sivupohjia, tekstejä, kuvia tai muita elementtejä muokattavaksi.
• Palkitse ihmisiä osallistumisesta, mutta älä liikaa. Pienet palkinnot, kuten vaikkapa alennuskupongit voivat houkutella ihmisiä osallistumaan sisällöntuotantoon. Nielsenin mukaan liika palkitseminenkin on pahasta, koska se voi kannustaa ennemminkin jo ennalta aktiivisia ihmisiä.
• Kannusta laatuun. Älä nosta esille vain aktiivisimpien sisällöntuottajien tuotoksia. Jos joku kirjoittaa vain harvoin, mutta täyttä asiaa, älä anna hänen tuottamiensa sisältöjen hukkua sisältötulvaan.

Nielsenin esittämä huoli sisällöntuotannon epätasaisesta jakautumisesta on minusta hyvinkin relevantti. Mitä useampi ihminen saadaan mukaan tuottamaan sisältöjä, sitä varmempi voidaan olla siitä, että kirjoitukset, mielipiteet ja arviot tuovat esiin ihmisten oikean äänen.

Sertifioitua luomusisältöä

Jos omiin kokemuksiini on uskominen, on tänä syksynä saavutettu jokin läpimurto blogien, bloggaamisen ja muunkin yhteisöllisen viestinnän alueella. Viime talvena ja keväällä pyrimme kertomaan ihmisten itse tuottamien medioiden ilosanomaa asiakkaillemme, ja nyt tämä työ näyttää kantavan hedelmää.

Useat blogikoulutus, -konseptointi ja -seurantaspeksit ovat lähteneet asiakkaillemme ja projektit ovat vihdoin siirtyneet pelkältä suunnitelma-asteelta myös toteutuksiksi. Myyntityötä tähän on kyllä saanut tehdä. Suomalaisyritykset eivät lähde kovin helposti kokeilemaan uusia ratkaisuja: Miksi korjata jotain, joka ei ole rikki.

Itse olen näistä projekteista hyvin innoissani, sillä minusta yritysten tulisi toisaalta kuunnella yhä tarkemmin ihmisten sanomisia sekä samalla ryhtyä myös aitoon dialogiin heidän kanssaan. Blogit, wikit sun muut työkalut tarjoavat näihin hyvän mahdollisuuden.

Mutta innostukseeni sekoittuu tasaisin väliajoin myös epäilyä, varsinkin nyt kun olen taas joutunut vastaamaan samoihin kysymyksiin nimettömänä toimimisesta:

"Pitääkö sitä blogia ylläpitää meidän nimissämme vai kannattaisiko sitä pitää nimettömänä?"
"Eikös meidän kannattaisi käydä vastailemassa niihin blogeihin nimettömänä - viesti tuntuisi ehkä uskottavammalta?"

Vastatessani näihin kysymyksiin huomaan kuinka bloggaaja ja markkinoija minussa vääntävät kättä keskenään. Mutta vastaukseni ovat selviä: toiminta omalla nimellä, reilusti ja rohkeasti on minusta ainoa järkevä keino yritykselle toimia.

Epäilystä tämän vastauksen järkevyyteen herättää se, että moni on kanssani hyvin eri mieltä.

Tiedän kyllä, että yrityksen markkinointiviestien pukeminen kuluttajien itsensä tuottamien sisältöjen kaapuun voi toki toimia joskus, mutta Pete Blackshaw'n esittämä kysymys siitä tarvitsisiko nettisisällöilläkin olla oma luomumerkkinsä ei ole alkuhämmennyksen jälkeen yhtään tyhmempi.

Sen voisi kääntää myös muotoon "Onko ihmisillä oikeus tietää milloin he joutuvat markkinointiviestinnän kohteiksi?". Samaa on pohdittu viime aikoina niin Advertising Age'ssa että ClickZ'issäkin.

Blackshaw'lle olisi toisaalta helppo vastata vain, että ihmiset valitsevat kyllä itse aktiivisesti sisältönsä, ja jos yritys jää typerästä ja epäaidosta markkinointiviestinsä piilottamisesta kiinni, ei siinä häviä muut kuin yritys itse.

Luotan myös itse ihmisten älykkyyteen. Eihän kukaan pidä siitä, että häntä kusetetaan.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että monilla yrityksillä menee netissä puurot ja vellit sekaisin. Sanotaan, että halutaan käydä dialogia ihmisten kanssa, mutta lopputulema onkin vain perinteisen mainonnan keinoin tehtyä nettivideota. Me teemme filkan, jutelkaa te siitä.

Ja näinhän siinä käy pakostakin, jos yritys toimii netissä nimettömänä. Sen jälkeen jos totuus yrityksen toiminnasta tulee ilmi, jää yritykselle jäljelle vain selittäjän rooli. Mahdollisuus dialogiin on lopullisesti hukattu.

Toisaalta, en kai voi itse olla muuta mieltä, sillä eihän Digikkokaan ole aito luomublogi. Vai onko? Ja onko sillä oikeasti mitään väliä?

Mitkä palvelut kuvaisivat parhaiten web 2.0:aa?

Tuija vinkkasi tutustumaan kahteen Business Weekin mielenkiintoiseen artikkeliin, jossa kannustettiin yrityspäättäjiä rohkeasti testaamaan ja kokeilemaan web 2.0:n maailmaa. Ei siitä opi lukemalla, vaan tekemällä, ja siitä olen samaa mieltä.

Lehden lyhyt opastuslista kehottaa muun muassa seuraamaan lapsia ja työpaikan nuorimpia, joille uudet teknologian välineet ovat tuttuja, sekä perustamaan blogin.

Jäin miettimään, että jos suomalaisen yrityspäättäjän saisi naulittua pariksi tunniksi koneensa ääreen testaamaan web 2.0 -maailmaa, niin mitä hänet kannattaisi laittaa tekemään? Mitkä palvelut kuvaisivat parhaiten verkossa tapahtunutta muutosta?

Business Weekin listaa voisi muokata vaikkapa tällaiseksi:

• Ota Messenger ja Skype nyt viimeistään käyttöön, ja soita lapsillesi.
• Lue yritysblogeja ja perusta oma (vaikka saman tien).
• Julkaise lomakuvasi Flickriin.
• Kirjoita wikipediaan.
• Kuuntele Pandoraa tai Zoicea.
• Tutustu IRC-Galleriaan (ja kysy lastesi nimimerkit).
• Katsele YouTuben videoita.
• Vieraile Habbossa tai Second Life'n maailmassa.
• Tilaa RSS-feedejä, aloita vaikka HS:n uutisista ja YLE Radion talousohjelmista.

Itse innostuin ajatuksesta niin, että taidan kesälomien jälkeen järjestää työpaikallani muutamankin web 2.0 -session: kääritään hihat ja sukelletaan yhdessä uusien palveluiden maailmaan.

Mitä sinä lisäisit tai poistaisit listalta?

Tuotearviowikit tulevat

Espanjan ja Skotlannin jälkeen taas hanskat käteen ja hommiin!

Olen itse ihmetellyt jo pidempään wikien käytön vähyyttä, ne kun olisivat monesti esimerkiksi keskustelupalstoja tai työpaikoilla kiertäviä word-dokkareita parempia työvälineitä.

Wikipedia on toki jo näyttänyt voimansa, kaikista kriittisistä kommenteista huolimatta, mutta seuraava wikien voimannäyttö on jo tulossa. NYT kirjoitti tänään nettikauppajätti Amazonin sekä DoubleClickin perustajien uuden ShopWiki'n wikikokeiluista.

Netti on toki jo pullollaan erilaisia tuotearvioita, mutta uskon ainakin itse keskitettyjen wikiarvioiden tulevaisuuteen. Kollektiivinen laatutsekkaus sekä taustajoukkojen tarvittaessa tekemä editointi antaa kuluttajien kirjoittamille arvioille lisäuskottavuutta.

Jään innolla seuraamaan ShopWikin kehittymistä ja kuka estää vaikka Keltainen Pörssiä kehittämästä omaan palveluunsa vastaavaa kotimaista versiota!

Wikitestiä

Paras tapa tutustua uusiin välineisiin on kokeilla niitä käytännössä. Itse olen Wikipedian aktiivilukija, vaikken itse ole vielä wikeillytkään.

Seth Godin ohjasi blogissaan tutustumaan Writeboardiin, ilmaiseen yhteisen editoinnin mahdollistavaan ohjelmaan. Luo dokumentti, kutsu ihmiset työstämään sitä ja seuraa muutoksia RSS-feedinä.

Kyllä tämä ensikokeilun perusteella aina Wordin kommenttilappuineen voittaa!