Digikko

Digiskitsofreniasta uusi kansantauti?

VTT:n tutkijoiden Sirkka Heinosen ja Minna Halosen Making Sense of Social Media -raportti on lukemisen väärtti. Maanantaina käteeni saama yhdeksän asiantuntijan haastattelujen ympärille rakennettu raportti on jyllännyt mielessäni koko työviikon ajan.

Erityisesti olen pohtinut raportin ajatuksia yhteisöllisen median roolista identiteetin rakentamisessa ja rakentumisessa.

Tämän aihepiirin tärkeyttä korosti raportin haastateltavista erityisesti ITU:ssa työskentelevä Lara Srivastava, jonka ajatuksia kannattaa katsoa hänen LIFT07:ssä pitämästä presentaatiosta. Identiteettiä hän käsittelee erityisesti noin ~20 minuutista eteenpäin.

Srivastava näkee yhteisöllisen median nousun takana ikiaikaisen tarpeemme etsiä omaa identiteettiämme. Rakennamme aina identiteettiämme kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa, joten yhteisöllinen media on vain tarjonnut uusia työkaluja tähän.

Hänen mukaansa meidän tulisi kuitenkin huomioida tarkkaan se, kuinka digitaalisen maailman moninaisten profiilien ja verkkoidentiteettien hallitseminen voi muodostua jopa ylivoimaisen vaativaksi, ei vain teknisesti vaan myös henkisesti.

Erilaisten profiilien hallitsemisen lisäksi digitaalisessa maailmassa keskustelevat, bloggaavat ja muutenkin aktiivisesti toimivat saavat ja joutuvat välillä kasvotusten paljon suoremman palautteen kanssa kuin tosielämässä. Monet reaalimaailmassa selän taakse jäävät mutinat kuuluvat usein verkon arkipäivään, ja ne voivat johtaa varsinkin vasta identiteettiään rakentavien nuorten kohdalla tiukkoihin pohdintoihin omasta itsestään.

Srivastavan raportissa esittämä digiskitsofrenian uhka ei ehkä ole niin keski-ikäiset-pelottelevat-digimaailmalla -tyyppinen kuin mitä ensi-istumalta voisi ajatella. Heinonen ja Halonen pohtivatkin raportissa yhtenä yhteisöllisen median bisnesmallina erilaisia identiteetinhallintaan tähtääviä palveluita.

Oman digitaalisen jalanjäljen ymmärtäminen ja hahmottaminen tulee varmasti yhä tärkeämmäksi, mutta mitä oikein tarkoitettaisiin digitaalisen identiteetinhallinnan bisneksellä? Ettei vain oikeasti henkilöbrändinhallintaa?

Tehdään tuotteen (eli ihmisen) ja kilpailukentän (kontaktikentän) nykytila-analyysi, selvitetään mitä tuotteesta (ihmisestä) tällä hetkellä ajatellaan ja mitkä ovat siihen liitetyt mielikuvat (mielipiteet), päätetään tavoitepositio (ihanneminä) ja työstetään suunnitelma millä toimenpiteillä tavoite saavutetaan.

Ei siinä mitään. Henkilöbrändinhallintabisneksen kysyntä tulee varmasti lisääntymään, mutta se olisi varmasti houkuttelevaa kääriä identiteettikääreisiin. Toivottavasti olen väärässä.

VTT:n raportin pitäisi tulla piakkoin luettavaksi Owelaan, näin ainakin julkistustilaisuudessa luvattiin.

Lift07:n kaikki seminaaripresentaatiot ovat tietenkin myös netissä katseltavissa.

Miehistä ja naisista

Yritän parhaillani kuunnella itseäni radio-ohjelmassa. Se on yllättävän outoa, vaikkei kerta olekaan ensimmäinen. Kyseessä on Kaapin paikka -ohjelma, joka kuultiin tänään YLE Radio 1:ssä.

"Kun tietokoneet tulivat, ne olivat mitä teknisimpiä laitteita. Korkeasti koulutetun valkoisen miehen laitteita. Mikä on tietokoneen sukupuoli nyt? Onko teknillisyyden aura hälvennyt? Kaapin paikkaa hakevat tänään toimittaja Eve Mantun seurassa arjen sosiologi Riitta Nieminen-Sundell ja internet-asiantuntija Pirkka Aunola."

Pitää kuunnella ja täydentää tänne ne kaikki asiat, jotka unohdin kertoa ohjelmaa nauhoitettaessa. Aihepiiri oli niin laaja, ettei kaikkea tärkeää muistanut tai ehtinyt sanoa.

Kiitokset Riitalle ja Evelle mukavasta keskustelusta! Toivottavasti hyvä henki välittyy myös ohjelmassa. Jutun voi kuunnella myös YLE Areenassa.

Kärpäsparvena uutisten perässä

Mikä erottaa medioiden ja verkon aktiivikäyttäjien yhdessä laatimat uutisagendat toisistaan? Ainakin laajuus, aikajänne ja käytettävät uutislähteet, käy ilmi Project for Excellence in Journalism -tutkimuslaitoksen uudesta tutkimuksesta (via BBC).

Tutkimuslaitos seurasi kesäkuussa 2007 yhden viikon ajan perinteisten uutismedioiden ja kolmen käyttäjien uutis- ja kirjanmerkkijakopalvelun (Reddit, Digg ja Del.icio.us) tärkeiksi arvottamia uutisia keskenään, ja erot olivat merkittävät.

Käyttäjillä laajempi agenda
Vain harva perinteisten uutismedioiden aiheista päätyi käyttäjävetoisten palveluiden suosikkilistalle. Siinä missä dinosaurusmedioissa käsiteltiin Irakia ja siirtolaisuutta, oli netinkäyttäjien listan kärjessä iPhone ja Nintendo.

Teknologia-aiheiden nouseminen käyttäjien arvottamien listojen kärkeen kertoo tietenkin palveluiden käyttäjistä, mutta myös siitä, että käyttäjät tarttuvat mielellään sellaisiin aiheisiin, joita perinteiset mediat eivät jo pureskele täysin palasiksi.

Käyttäjät kärpäsparvena seuraavalle kasalle
Vaikka käyttäjien luoma uutisagenda avasi ikkunoita paljon useampaan aiheeseen, ei se perinteisen median tapaan seurannut näiden aiheiden kehittymistä. BBC:n haastattelema raportin kirjoittaja Tom Rosenstiel sanoi näpsäkästi:

"It was more hit and miss with a sense that they wanted to know a little about a lot of things."

Kuullostaa hyvin tutulta. Kyseessä lienee netistä tuttu Shiny Object Syndrome, joka saa meidät kärpäsparven tapaan lentämään melkein minkä tahansa uuden asian perässä.

Jotta pystyisi edes uskottelemaan itselleen pysyvänsä kaikkien mielenkiintoisten asioiden perässä, jää asioiden seuraaminen väliin. Jäin itse miettimään, josko tämä olisi myös yksi niistä syistä, miksi ns. kansalaisjournalismi jää helposti niin kevyeksi ja köykäiseksi? Aiheesta kannattaa lukaista lisää vaikka Tepon blogista.

Uutiset ja huhut sekoittuvat
Käyttäjävetoiset palvelut käyttävät uutislähteinään paljon blogeja ja muita ei-perinteisiä-uutispalveluita, kuten YouTubea. Ihmisiä innostavat uutisia enemmän huhut ja juorut. Tämä ei varmasti yllätä ketään, joka on joskus istunut vaikka työpaikan kahvipöydässä.

- - -

Tutkimus todensi monia asioita, jotka ovat myös omassa mielessäni pyörineet.

Kärpäsparven tavalla kiiltävien esineiden ja juorujen perässä juokseminen on ehkä asia, jota vastaan on turha tapella. Huhut, juorut ja hassut jutut kiinnostavat ihmisiä, koska niistä saa mainioita keskustelunaiheita. Ne kiinnostavat, katsotaan vaikka Ampparit.comin suosituimmat listaa.

Mutta blogien ja muiden käyttäjävetoisten palveluiden suuri etu on siinä, että ne laajentavat uutisagendaa merkittävästi. Parhaimmillaan esiin nostetaan asioita ja teemoja, jotka eivät mahdu perinteiseen agendaan lainkaan. Martin Stabe kirjoitti juuri blogissaan mainion esimerkin baseballin EM-kisoista.

Päivitys 13.9.2007 kello 12.45

Olli kirjoittaa samaisesta tutkimuksesta, hieman toisesta näkökulmasta. Kannattaa lukea!

Päivittäiset uutiset tippumassa arkirutiinien ulkopuolelle?

Päivän surfailu johti Harvardissa juuri julkaistun Young People and News -tutkimusraportin (pdf) ääreen (via Micropersuasion).

Nuorten uutiskulutusta käsittelevää raporttia on toki paras lukea amerikkalaisten voimakas televisiokulttuuri takaraivossa, mutta löytyypä siitä erittäin mielenkiintoisia havaintoja meillekin.

Merkittävää on se, ettei suurella osalla amerikkalaisnuorista ole uutisten seuraamisrutiinia.

Uutisia kulutetaan sattumanvaraisesti ja usein hyvin kevyesti. Päivittäiset uutiset ovat pudonneet arkisten rutiinien ulkopuolelle ja kaikkinensa nuoret kuluttavat uutisia merkittävästi vanhempiaan vähemmän.

Huoli amerikkalaisnuorten yleistiedosta on raportin mukaan oikeutettu. Nuorten aikuisten tietotaso ajankohtaisista aiheista ja politiikasta on paljon vanhempia sukupolvia matalampi. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten ikä ei ollut merkittävästi selittänyt tietotason eroja toisin kuin nyt.

Onko verkko sitten syyllinen tähän uutisrappioon? Kyllä ja ei.

Internet on uutistoiminnan kannalta aidosti kasvava ja merkittävä media, sillä siellä vietetään  paljon aikaa. Huomattavaa on kuitenkin se, ettei netissä vietetty aika suoraan tarkoita lisääntyvää uutiskulutusta samassa mediassa.

Verkko ei näytä opettavan uutisrutiinia niille surfareille, joilta uutisten seuraamisen rutiinit muutenkin puuttuvat. Valintoja täynnä oleva verkko tukee ennemmin jo opittuja tottumuksia ja mieltymyksiä kuin opettaa uusia.

Tässä mielessä netti näyttää tietä muille medioille. Median kuluttaminen on muuttumassa henkilökohtaisemmaksi. Kotona on useita televisio- ja radiovastaanottimia, jokaisella omat tietokoneet ja henkilökohtaiset mp3-soittimet.

Ihmiset oppivat jo nuoresta pitäen valitsemaan itseään kiinnostavat sisällöt. Vaikeat ja monimutkaiset uutiset on helppo ohittaa, mutta Anna Nicole Smithin kuolinuutinen kyllä tarttuu haaviin verkon sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Raportti ennustaa, että ihmisten mediakäytön erikoistuiminen tulee jatkumaan:

"A person might read the newspaper for its public affairs coverage, watch television for its entertainment programs, and use the Internet for gaming and social interaction, or any of a dozen other content and medium combinations."

Tämä on tärkeä huomio siksi, etteivät nuoret aikuiset raportin mukaan seuraa uutisia heidän vanhempiensa tavoin useasta eri mediasta. Uutisten seuraaminen yhdessä mediassa ei ennusta uutiskulutusta toisessa mediassa niin voimakkaasti kuin aiemmin.

Verkossa innokkaasti surfaavat amerikkalaisnuoret eivät siis näytä automaattisesti siirtyvän verkon uutispalveluiden käyttäjiksi, vaan merkittävälle osalle televisio on vieläkin se tärkein uutisväline. Netin lopullista läpimurtoa täytyy tutkimuksen mukaan yhä odottaa - mutta se on kyllä tulossa.

Mielenkiintoinen huomio on myös se, että raportin laatineen Thomas E. Pattersonin mukaan tutkimukset ovat aiemmin yliarvioineet sanomalehtiä uutiskulutuksessa. Vaikka monet lukevatkin lehtiä, prosentuaalisesti merkittävä osa (68 %) on vain selailijoita, joiden haaviin merkittävät uutisaiheet eivät lehden sivuilta tartu.

Radiota on tutkimuksen mukaan taasen aliarvostettu uutismediana. Musiikin välissä kuultavat uutislähetykset ovat monille nuorille paljon merkittävämpi tapa pysyä ajan tasalla kuin aiemmin on ajateltu.

Kaikki tulokset eivät varmasti istu suomalaiseen printtikulttuuriin.

Itse uskon kuitenkin erityisesti medioiden henkilökohtaistumisen ja erikoistumisen pätevän hyvin myös täällä.

Aggregaatteja ja muita lonkeroita

Videoiden määrä netissä kasvaa, käyttäjien tuottamat sisällöt ovat tulleet jäädäkseen, niillä voidaan tehdä bisnestä ja vain hyvä sisältö pelittää. Näihin neljään pääkohtaan voisi kiteyttää Bear Stearnsin viihdeteollisuutta ja erityisesti netin kasvavaa videomarkkinaa käsittelevän raportin (pdf).

Sinänsä raportissa ei ollut yllätyksiä, mutta muutama kohta sai ajatukset liikkelle, varsinkin nyt kun teen työtä  mediadinosauruksessa. Raportin lähtökohtana voisi pitää sitä, etteivät erilaiset audiovisuaaliset sisällöt enää todellakaan ole vain sähköisten medioiden etuoikeus.

Kilpailu lisääntyy merkittävästi, kun printtimedia lähestyy sähköistä mediaa omalla nettivideotarjonnallaan ja käyttäjien omat videokamerat työntävät verkkoon yhä enemmän materiaalia.

Jäin itse miettimään, että sähköisten medioiden perinteinen etulyöntiasema audiovisuaalisessa sisällössä voi helposti muuttua myös taakaksi.

Perinteiseen broadcasting-formaatin ohjelmat eivät välttämättä ole se muoto, joka verkossa vetää parhaiten. Toiset haluavat kokonaisia ohjelmia, toiset lyhyempää videovirtaa. Molempia olisi tarjottava ja kummatkin olisi osattava paketoida hyvin. Me olemme Areenan kanssa todellakin vasta alkuvaiheissa.

Klippiä ja ohjelmaa tulee verkkoon koko ajan lisää. Kun sisältöä on järjettömän paljon, tarvitaan vielä nykyistäkin enemmän välikäsiä, aggregaattipalveluita ja hakukoneita. Bear Stearnsillä on kova luottamus siihen, että jonkun on luotava järjestystä kaaokseen.

Perinteisille  mediayhtiöille tämä kehitys on jälleen kerran haasteellinen.

Me - näin reilun puolen vuoden kokemuksen perusteella - rakennamme mielellämme omia järjestelmiämme. Välikädet ovat olleet pahasta ja olennaisinta on ollut liikenteen ohjaaminen juuri omaan palveluun.

Ehkä näin on tapahtunut myös mittausteknisistä syistä. Kun kokonaisyleisöjä verkosta on muuten vaikea mitata, on helpompi pyrkiä keskittämään kaikki liikenne omaan palveluun.

Mutta raportin mukaan varsinkin nuoremmat netinkäyttäjät pitävät You Tuben kaltaisia videoaggregaattipalveluita ja kavereiden suositteluja parhaimpina tapoina löytää uutta sisältöä. Medioiden omat palvelut jäävät suosiossa pitkälle aggregaattien jälkeen.

Itse uskon, että kaiken liikenteen ohjaaminen vain omaan palveluun on pidemmän päälle vain taistelua tuulimyllyjä vastaan. Mutta minkäs teet, kun oikeudet tulevat vastaan?

Meille olisi tietenkin mukavaa, jos kaikki haluaisivat kuluttaa sisältönsä juuri Areenassa, mutta pirstoutuvassa mediamaailmassa jo tällaisen toiveen esittäminen olisi pään laittamista pensaaseen.

Miten löytää se järkevä tapa ylettää videolonkerot ympäri verkon, niin että tekijöiden oikeudet otetaan aidosti huomioon? Mikä olisi optimaalinen tapa jaella sisältöjä ympäri verkon, niin että ne olisivat helposti ja laillisesti löydettävissä, tilattavissa ja kulutettavissa?

Hakukoneoptimointi on tietenkin yksi ratkaisun osa, mutta sen lisäksi tarvitaan paljon neuvotteluita sekä halua ja tahtoa ymmärtää digitaalisen maailman kehittymistä. Erityisesti sen vuoksi, että meillä kaikilla olisi töitä myös jatkossa.

Vapauta itsesi löytämään hyviä blogeja

Bloggaajat varmasti tietävät jo sen, minkä Vizu Answers (pdf) markkinoijia varten selvitti: Ihmiset löytävät seuraamansa blogit yleensä toisista blogeissa olevien linkkien kautta.

Blogista toiseen surfailu palauttaa itselleni mieleen ensikosketukset netin kanssa. Vietin 1990-luvun puolivälin jälkeen Jyväskylän yliopiston viestintätieteen laitoksen tietokoneluokassa monta iltaa.

En tiennyt silloin, että netissä surfailulla tulisi olla jokin päämäärä. Klikkailin vain sivulta toiselle, päätyen kerta toisensa jälkeen mitä kummempiin paikkoihin. Muistan, että se tuntui upealta!

Jossain vaiheessa kadotin vapaan surfailun taidon. Netistä tuli minulle työkalu, jota "tuli käyttää päämäärätietoisesti". Kukaan ei varmasti minua tällaiseen ajatteluun pakottanut, mutta monta vuotta pääsi kulumaan tämän harhan vallassa.

Viime vuosina blogit ovat opettaneet minulle jälleen vapaan surfailun iloja. Blogista toiseen klikatessa päätyy lukemaan monta sellaista tarinaa, joka jäisi ainakin minulta liian tehtäväkeskeisen surfailun vuoksi lukematta.

"Kuinka löydät ne hyvät blogit, joita kannattaa seurata?" kysyttiin minulta eilen. Yritin selittää blogista toiseen hyppelehtimisen logiikkaa kysymyksen esittäneelle viestintätyöläiselle.

Ajatus vapaahkosta surfailusta ei herättänyt vastakaikua, sillä "siihenhän menee aikaa". Niin menee, mutta voihan sitä vaikka jättää parina iltana televisio-ohjelmat väliin, ja sen sijaan avartaa maailmankuvaa sukeltamalla blogosfääriin. Blogilistan Satunnainen blogi -linkki toimii aina hyvänä aloituspisteenä, sieltä minäkin matkani joskus aikoinaan aloitin.

Voisiko jopa olla niin, etteivät blogit ole lyöneet suuresti läpi siksi, että ihmiset eivät enää osaa surfata vapaasti? Muistatko itse, mikä oli se ensimmäinen blogi, josta lähdit surfaamaan eteenpäin, tai mistä päädyit Digikkoon ensimmäistä kertaa?

Minä saan kiittää monesta uudesta tuttavuudesta ainakin Media=Blogia ja Mietoa Marinadia. Kiitos heille!

Lisäys
Tämän jutun julkaisemisen jälkeen klikkasin Satunnaiseen blogiin, ja kuinkas sattuikaan! Lyhyt johdatus eskapismiin v3.0 -blogin viimeisin merkintä alkoi sanoilla: "Jumankeuta,YLE yllätti positiivisesti." Kerrankin työnantajaani myös kehutaan blogeissa!

Radio laskee, nettistriimaus nousee

Jenkkinuoret, nuo multi-tasking -mestarit sisällyttävät Bridge Ratings'in tutkimuksen mukaan yhtäaikaiseen mediavalikkoonsa yhä vähemmän radiota. Vuodesta 2004 vuoteen 2006 radion osuus tippui lähes 4,5 prosenttiyksikköä. Samaan aikaan myös television osuus koko mediakulutuksesta tippui 3,7 prosenttiyksikköä.

Voittajapuolelle 15-24-vuotiaiden mediapaletissa päätyivät internet (+3,8 %-yks.) ja mp3-soittimet (+3,3 %-yks.).

Tiedä sitten onko audiovisuaalisen viestinnän vastaanottokyky vakio, sillä tutkimuksen mukaan 24 % nuorista sanoi vähentäneensä television katselua, kun taas 22 % sanoi lisänneensä nettivideoiden katselua merkittävästi.

Kun Bridge Ratings'in tiedotetta lukee eteenpäin, tulee jälleen kerran mieleen se, kuinka välinelähtöinen tutkimus voi olla harhaanjohtava.

Samainen radiota alaspäin painava tutkimus nimittäin kyseli myös nuorten musiikin kuuntelemisesta.

Siinä missä vuonna 2004 vain 9,7 % ikäluokasta kuunteli nettistriimejä, luku oli vuoteen 2006 mennessä kasvanut jo 34,5 prosenttiin. Luulisi siitä pienen osan hyödyttävän myös perinteisiä radiokanavia.

Jos minä saisin toivoa, niin yksikään monimediallinen tutkimus ei saisi jättää nettiä vain kokonaislukujen varaan.

Netin roolia ja merkittävyyttä ei onneksi tarvitse enää todistella kovin painokkaasti, joten minuuttimääriä olennaisempaa olisi syventää tietoa siitä mitä ihmiset netissä oikeasti puuhaavat.

Suomessa yli 11 000 wikipedistiä

Suomenkielinen Wikipedia ylitti sunnuntaina 100 000 artikkelin rajan. Onnea vain wikiaktiiveille ahkerasta työstä!

Satuin törmäämään tänään blogosfäärissä mielenkiintoiseen artikkeliin, jonka kautta löysin itse ensimmäisen kerran statistiikkaa myös suomenkielisestä Wikipediasta. Ehkä nämä luvut eivät ole vielä kaikille tuttuja!

• Marraskuuhun 2006 mennessä suomenkieliseen Wikipediaan oli rekisteröityneitä 11 070 käyttäjää.
• Artikkeleita oli samaan ajankohtaan mennessä editoitu yli 1,5 miljoonaa kertaa
• Rekisteröityneet käyttäjät olivat vastanneet yli 1,1 miljoonasta (78 %) editointikerrasta, me rekisteröitymättömät käyttäjät olimme editoineet artikkeleita yli 333 000 (22 %) kertaa.

Rekisteröityneiden editointimäärissä on mukana myös botteja, jotka äkkiseltään katsoen ovat vastanneet ainakin 130 000 editointikerrasta, summa on todennäköisesti suurempikin.

Kun nämä bottien hoitamat editoinnit vähennetään kokonaismäärästä, jäljelle jäävästä aktiivisten päivittäjien ryhmästä löytyy ydinjoukko (0,7 %), joka hoitaa 55 % rekisteröityineiden käyttäjien editoinneista. 6,7 % käyttäjistä vastaa jo 92 % editoinneista. Täytyy oikein ihastella näiden aktiivisten ihmisten intoa!

Myös editoituimpien artikkeleiden lista on mielenkiintoinen. Sen voi nähdä hyvinkin antavan osviittaa siitä, mikä meitä suomalaisia oikeasti puhuttaa ja aiheuttaa erimielisyyttä:

Suomi

RuneScape

Suomen sisällissota

Pakkoruotsi

Israel

Guns N' Roses

Luettelo Harry Potter -sarjan sivuhenkilöistä

Lordi

Ydinvoima

Adolf Hitler

Jälleen kerran täytyy taas todeta, että kyllä suurin osa nettiaktiivisuudesta on pienen ydinjoukon ansiota. Mutta millainen tämä ydinjoukko on profiililtaan? Toivottavasti Taloustutkimuksen pian julkaistava eMedia-tutkimus vastaisi tähän(kin) kysymykseen.

"Yhä suurempi osa ihmisistä on varhaisia omaksujia"

"Varhaisten omaksujien joukko on kasvanut," kertoo yhdysvaltalaisen CEA:n (Consumer Electronic Association) analyytikkopomo Sean Wargo järjestönsä tekemästä tutkimuksesta. (Via: BBC)

Wargo viittannee kommentillaan Geoffrey A. Mooren teoriaan teknologian omaksumisesta. Mooren mallihan perustuu ajatukselle, että tietyt ihmiset ovat avoimempia kokeilemaan ja testaamaan uutta teknologiaa kuin toiset.

Teorian mukaan varhaisten omaksujien joukko seuraa omaksumiskäyrällä innovaattoriryhmää, jonka muodostavat reilut pari prosenttia ihmisistä.

Jos varhaisten omaksujien määrä on todellakin kasvanut - Mooren teoriassa tämä joukko on 13,5 % kaikista ihmisistä - tietää se tietenkin hyvää uusia laitteita markkinoille pukkaaville yrityksille. Näkemystään siitä onko ryhmä kasvanut prosentilla vai useammalla ei Wargo valitettavasti paljasta.

Käyrän alkupään pullistuminen ei kuitenkaan poista Mooren teorian tärkeintä huomiota: Päästäkseen suuren yleisön hyödyntämäksi innovaatioiden on ylitettävä kuilu, joka siirtää sen teknologiaympäristöstä todelliseksi elämää helpottavaksi palveluksi.

Yritysten kannalta on tietenkin mukavaa, jos omaksumiskäyrän alkupään muodostaa yhä suurempi osa ihmisistä, mutta jos tavoitteena on päästä todellisille massamarkkinoille on kuilu kuitenkin ylitettävänä. Suurin osa ihmisistä ei innostu hilavitkuttimista, ja hyvä niin.

Mutta valppaana olemisesta tulee yhä tärkeämpää oltava, ainakin jos Wargon ennustus innovaatiokäyrän aika-akselin nopeutumisesta pitää paikkansa:

"They are adopting technologies faster than ever. New technologies we haven't even seen yet are sure to be adopted faster than their previous generations."

Mistähän innovaatiosta tulee seuraava asia, joka saa suurimman osan meistä yllättyneeksi - ja oikein kehityksen ennustaneet sanomaan: "Mitä minä sanoin!"?

Blogeilla paljon lukijapotentiaalia

Lupasin kertoa hitusen tarkemmin ensimmäisen vaiheen blogikartoituksesta, jonka tulokset saimme viime viikolla.

Kuten kommenteissa jo kerroin, oli ensimmäisessä vaiheessa tavoitteena saada tuntumaa ilmiön suuruuteen sekä löytää ajatuksia seuraavan vaiheen tutkimukselle, joka olisi tavoitteena tehdä vielä ennen joulua.

Ensituntumalta yllätyin hieman siitä, ettei ikä näytä erottelevan ihmisiä merkittävästi, kun heiltä kysytään blogien tuntemisesta.

Itse asiassa hieman vanhemmissa ikäryhmissä (35-44-vuotiaat ja yli 45-vuotiaat) blogit tunnetaan ilmiönä paremmin kuin nuorissa - ehkä sanomalehtien ja talouslehtien useat jutut aiheesta ovat tavoittaneet juuri tämän ryhmän?

Tätä ajatusta tukee hyvin myös se, että hyvin ansaitsevat johtavassa asemassa olevat, ylemmät toimihenkilöt ja asiantuntijat ovat parhaiten perillä siitä mitä blogit ovat.

Jos tuloksista katsotaan "lukupotentiaalia" (ne, jotka tuntevat blogit, mutta eivät seuraa niitä) löytyy sitä eniten lähes samoista ryhmistä, jotka tuntevat blogit parhaiten:

• Johtavassa asemassa olevat, yrittäjät, ylemmät toimihenkilöt ja asiantuntijat 55 %
• 35-44-vuotiaat 52 %
• Suur-Helsingin alueella asuvat 46 %
• Yli 50 000 euroa ansaitsevat 46 %

Puuttuvatko meiltä näitä ryhmiä kiinnostavat blogit, vai puuttuuko heiltä itseltään vain aika blogien seuraamiseen? Vai sekä että? Vai onko taustalla jokin muu syy? Tämä on yksi teemoista, jolla tulemme varmasti syventämään tutkimuksen seuraavassa vaiheessa.

Innokkaimpia blogien seuraajaryhmiä (ne, jotka tuntevat blogit - ne, jotka seuraavat blogeja = kaikkein pienin erotus) ovat tutkimuksen mukaan alle 30 000 asukkaan kaupungissa tai kunnissa asuvat, 25-34-vuotiaat, työntekijät ja yksin asuvat.

"Ehkä ne on sinkkuja juuri siksi, että ne vaan bloggaa ja lukee toisten blogeja?" yksi työkaverini murjaisi. Tiedä häntä sitten!

Missään nimessähän kyse ei ole siitä, että kaikkein tulisi lukea blogeja.

Mutta koska hyvin merkittävä osa suomalaisista netinkäyttäjistä lukee blogeja, on tähän porukkaan pureutuminen seuraavan vaiheen toinen tavoitteemme. Ajatuksenamme on päästä käsiksi ennen kaikkea motiiveihin.

Minkälaisia blogeja ihmiset seuraavat? Miten he ovat päätyneet blogien lukijoiksi - seurataanko tuttujen, vieraiden vai medioiden blogeja? Lukevatko ihmiset vain vai kommentoivatko he myös? Mitä he hakevat blogeista - esimerkiksi uutisia, puheenaiheita, yhteydenpitoa tuttuihin tai samanhenkisiin ihmisiin?

Saimme hyviä aiheita kysymyksiin jo edellisen merkinnän kommenteista, kiitos niistä! Jos mieleesi tulee muita asioita, joita sinusta meidän tulisi ehdottomasti selvittää, laita lisäkommentteja tulemaan.