Digikko

Netissä on kesän tuntua

Huomasin tänään datoja myllätessäni, että kesän tulon huomaa verkkopalveluiden laskevien kävijämäärien lisäksi ainakin myös parista muusta asiasta:

• Netin kävijäpiikit siirtyvät iltapäivästä loppuiltaan - kesä ei kokonaan vierota netistä, mutta siellä oleskellaan vasta illan terassien ja ulkoilujen jälkeen.
• Sähköpostien määrä vähenee dramaattisesti - kunnes ensi viikolla tipahtelee järkyttävä määrä Nämä pitäisi kyllä tehdä nyt -posteja heiltä, jotka aloittavat lomansa juhannukselta
• Mobiili-internetin käyttö lisääntyy - omalta kohdaltani myös siksi, että kaverit vinkkaavat käyttämään perinteisen Operan lisäksi myös mainiota Fringiä. Tässä tulen toki noin kuukauden liian myöhässä, mutta... Lisämobiiliplussaa on annettava Rainmanille, joka pelasti itseni eilen totaalikastumiselta.

Mistä muusta tuntee kesän netissä?

Lahjavinkki

Pakko näin töiden tekemisen keskeltä kommentoida, että onhan se hieno ja haluttava. Suurkiitokset Omenatarhan porukalle Macworld San Francisco 2007 -tapahtuman liveseurannasta!

Testattu: Opera Mini 3.0

Eilen julkaistun Opera Mini 3.0:n itselleni käytännöllisimmäksi ominaisuudeksi osoittautui pikatestauksen jälkeen sisäänrakennettu RSS-lukija.

Firefoxista tutulla tavalla myös tässä uudessa mobiiliselaimen versiossa verkkopalvelussa surfaava näkee heti, tarjoaako kyseinen palvelu RSS-feedejä.

Feedin tilaaminen onnistui parilla nopeasti ja kokosinkin heti itselleni kännykällä seuraamieni saittien feedit yhteen paikkaan.

Pikaisen testin perusteella uutisfriikin ajantasalla pysyminen oli kätevämpää ja nopeampaa kuin aiemmin.

Toinen hehkutettu ominaisuus on suora kuvabloggaus- ja kännykkäkuvien jakamismahdollisuus, mutta jostain syystä en saanut sitä vielä toimimaan omassa puhelimessani.

Uuden selaimen pitäisi siis helpottaa kännykkäkuvien lataamista esimerkiksi Flickr'iin ja MySpace'iin. Kun selaimesta valitaan valokuvan lataamisominaisuus, avautuu kännykän kamera automaattisesti ja otettava kuva voidaan ladata heti haluttuun palveluun.

Ainakin siis periaatteessa.

Podcastingit puhelimeen soittamalla

Konvergenssikehityksen tässä vaiheessa törmää erittäin luoviin välikauden ratkaisuihin.

Kuinka saada suosikkipodcasting-lähetykset kännykkään, on joku jossain miettinyt. Mutta entäs jos käytössä ei ole tarpeeksi hyvää älypuhelinta ja GPRS-laskurit paukkuvat tiedostoja ladatessa?

Silloin otetaan avuksi Podlinez: Suosituimmilla podcasting-lähetyksillä on oma puhelinnumeronsa, jonne soittamalla pystyy kuuntelemaan viimeisimmän lähetyksen ilman nettiyhteyttä. Palvelu toimii tietenkin yhdysvaltalaisilla puhelinnumeroilla, joten Suomesta tuskin kannattaa lähteä soittamaan.

Tässä on jotain hämärästi tuttua.

Jos oikein muistan, oli 80-luvulla puhelinpalvelu (Teledisco tai muuta vastaavaa), jonne soittamalla sai kuunnella viimeisimmät hittibiisit. Muistaako kukaan muu tällaista edelläkävijäpalvelua?

Tuotearviot suoraan puhelimeen

Kuluttajien kollektiivinen valta voi olla melko merkittävä tekijä myös kaupoissa tehtävissä ostopäätöksissä, jos Toshiban tulevaisuuden visiot käyvät toteen.

Japanilaisfirma on alkanut testata teknistä ratkaisua, joka hakee tuotteen viivakoodin perusteella ihmisten nettiin kirjoittamat tuotearviot suoraan matkapuhelimeen.

Shoppailukierroksella löydetyn kirjan tai vaikkapa pelin suositummuuden saa tietää helposti, kun
kuvaa kamerakännykällä tuotteen viivakoodin. Toshiba lupaa kuvaamisen jälkeen puhelimeen 10 sekunnissa tiedon siitä, kehuvatko vai haukkuvatko kuluttajat kyseistä tuotetta. Sovellukseen tulee myös merkintöjä luetuimmista blogeista.

Ja mikä parasta, nyt ei puhuta kaukaisen tulevaisuuden haihatteluista, sillä ratkaisun pitäisi olla kuluttajien käytettävissä jo huhtikuussa 2007.

Enää tarvitaan vain yksi viivakoodi

Erinäisiä tuotteisiin tai mainoksiin liitettäviä mobiilikoodeja on tuotu markkinoille viime vuosina useita. Mobiilin internetin vallatessa alaa on eittämättä tarpeellista luoda jonkinlainen pikareitti vaikkapa lehdestä tai tuotteesta mobiiliin nettiin ilman selaimen avaamista ja osoitteen näpyttelemistä.

Haasteena on ollut erityisesti se, että mobiilikoodien lukemista varten tarvitaan sekä kamerakännykkä että erillinen ohjelmisto. Plus tietenkin tuotteen pakettiin tai lehtimainokseen painettava erillinen koodi, esimerkiksi kuvassa olevan ShotCoden tapainen.

Ei kovin kätevää, sanoisin. Samaa on näköjään ihmetelty muuallakin. Adverblog kertoo tänään, että NeoMedia on patentoinut systeemin, joka käyttää hyväkseen paketissa jo olevaa tuotteen omaa viivakoodia. Ei siis muuta kuin aktivoimaan viivakoodia ja ohjaamaan ihmisiä suoraan tuotteesta nettiin!

Yksi este on nyt siis poistettu, mutta seuraavana haasteena on se, kuinka saisi ladattua puhelimeen tarvittavan softan. Sitä tietoa ei NeoMedian sivuilta löydy ainakaan vartin etsimisellä.

Miksi ihmeessä tällainen sovellus ei voisi olla puhelimessa jo vaikka esiasennettuna?

Tutut nettisaitit kännykkään

Mobiilipalvelut hakevat vielä suuntaansa. Itse olen ollut joksenkin pettynyt useimpiin sisältöpalveluihin, jotka esimerkiksi Ilta-Sanomien malliin tarjoavat mobiiliversioissaan lähinnä oman printtilehtensä puffeja ja muutamia lisäpalveluita.

Luulevatko he tosiaankin, että löydettyäni kiinnostavan jutun ryntään kännykän kanssa pikaisesti lähimmälle kioskille ostamaan lehteä? Ehei. Olen siirtynyt wapin käytöstä lähinnä Operan mobiiliselaimen käyttöön, koska tällöin käytössäni on netin laajemmat sisällöt.

Ainoana ongelmana on ollut mobiilisurfailun hinta ja se, että useimpia verkkopalveluita ei ole suunniteltu käytettäväksi mobiiliselaimella. Siksi olinkin enemmän kuin iloinen, kun MicroPersuasion ohjasi tänään tutustumaan Googlen Mobilizeriin.

Googlen uusi palvelu kääntää nettipalvelut kännykkäselailuun soveltuviksi. Jopa MTV3:n etusivu, jota ei aikaisemmin olisi edes uskaltanut yrittää avata Operalla, avautui Mobilizerin käyttäjälle nopeasti.

Ainakin minun Opera-selaimeni sai heti uuden aloitussivun.

Relevanttiuden vaade

Julkaisija-lehden toimittaja kyseli tulevan lehden juttuun ajatuksia mobiilimarkkinoinnin ja –mainonnan tulevaisuudesta. Hetken pohdittuani en voinut muuta kuin palata vanhaan tuttuun ajatukseen: Jos mobiilimarkkinointi on relevanttia ja ei-keskeyttävää, sillä on tulevaisuutta.

Kuluttaja maksaa tavalla tai toisella mobiilisisältöjen käytöstä ja myös siellä näkemistään mainoksista. Tämän vuoksi mobiilimarkkinoinnille on erityinen relevanttiuden vaatimus.

Mutta sama pätee kaikkiin medioihin. Tätä yksinkertaista ajattelumallia hahmottelee myös Joseph Jaffe Life After the 30-Second Spot –kirjassaan, joka saapui joulun alla luettavakseni, kiitos open source marketing –kokeilun.
Teräväkynäinen ja suorasanainen amerikkalainen ei omassa kirjassaan säästele sanojaan, kuten kirjan nimestä voi päätellä. Mutta lopputulos ei onneksi jää pelkäksi sanalliseksi vinoiluksi: Jaffe esittää myös joukon konkreettisia vaihtoehtoja perinteiselle tv-mainonnalle.

Joulun pyhät Jaffen maailmaan tutustuttuani olen yhä varmempi siitä, ettei markkinoijalle voi olla tehokkainta pyrkiä keskeyttämismainontaan maailmassa, jossa kuluttaja voi yhä useammin poistamaan mainonnan mediasta, jos hän ei koe tarjontaa relevanttina.

Meidän markkinoinnin parissa työskentelevien tulisi ottaa tämä relevanttiuden vaade tosissaan. Itse ainakin uskon, että mitä useammin keskeytämme esimerkiksi kuluttajan nettisurfailun läväyttämällä täysin irrelevantin floating flash –mainoksen verkkopalvelun päälle, sitä nopeammin ihmiset ottavat mainosblokkerit käyttöön.

Ja mitä useammin yritämme keskeyttää kuluttajan tekemisen missä tahansa mediassa epärelevantilla viestillä, sitä todennäköisemmin ihmiset haluavat klikata esimerkiksi nauhoittavan digiboksinsa fast forward –näppäintä.

Ei Jaffekaan ole televisiomainontaa kokonaan hautaamassa, mutta ennen kaikkea hän haastaa markkinoijat oikeasti miettimään ja löytämään oikeita kohtaamispisteitä, joissa pystymme olemaan viestillämme läsnä kuluttajan ehdoilla 24/7/365.

Kuten hän blogissaan sanoo, kyllä ihmiset haluavat tv-mainoksia nähdä. Hehän haluavat katsoa niitä jopa televisio-ohjelmana! Mutta kyse on tällöin täysin toisesta mielentilasta: Asetun television ääreen, sillä haluan katsoa mainoksia.

Mutta jos haluan katsoa action-elokuvan, kuka missä ja milloin on päättänyt, että haluan ilman muuta myös katsoa käsittämättömän automainoksen, jossa auto lipuu vauhdikkaasti iltahämyisen aavikon läpi? Vai olenko muka ainoa ihminen, jolle Jatkuu-tunniste on vessapaussin, pyykkien ripustamisen tai voileivän tekemisen merkki?

Mainos kännykkään, vain 99 senttiä!

Olin eilen puhumassa Suomen Suoramarkkinointiliiton järjestämässä mobiiliseminaarissa. Tupa oli täynnä, joka kertoo viime vuosien hieman rauhallisemman vaiheen jälkeen siitä, että markkinoijat alkavat jälleen innostua mobiilin mahdollisuuksista.

Mikäs siinä. Laitekanta uusiutuu vauhdilla ja kuten Heimo Consultingin Eeva-Liisa Ylälahti seminaarissa kertoi, ihmiset ovat myös tutkimusten mukaan valmiita mobiilimarkkinoinnin vastaanottajiksi, jos markkinointi on relevanttia ja oikea-aikaista.

Relevanttiuden vaade on mobiilimarkkinoinnissa jopa vielä tärkeämpi kuin monessa muussa markkinoinnissa. Oma kännykkä koetaan usein kaikkein henkilökohtaisimmaksi viestintävälineeksi, joten väärillä viestillä sinne tunkeva yritys saa varmasti vihat niskoihinsa.

Henkilökohtaisuus ei todellakaan ole ainoa syy relevanttiuden vaatimiseen: kuluttaja voi joutua itse maksamaan kännykkään tulevasta mainonnasta. Ilmaiseksi mainostettu videoklippi tai peli ei loppujen lopuksi olekaan kuluttajalle ilmainen, vaan hän joutuu usein maksamaan tilaamastaan mainosviestistä datasiirtomaksun.

Mainostajat kyllä kertovat tämän, mutta tietääkö ja ymmärtääkö kuluttaja oikeasti, mitä lause "maksat vain datasiirtomaksun" tarkoittaa? Kuinka paljon se lopultakin maksaa?

Operaattorit ovat kyllä pyrkineet avaamaan verkkopalveluissaan näitä hintoja (esimerkkinä oma asiakkaani Sonera näin ja Elisa näin), mutta vaikka minä työksenikin näitä asioita pyörittelen, en minä näistä mitään ymmärrä.

Sami Mäkeläinen on laskenut, mitä tiettyjen palveluiden käyttäminen kännykällä oikeasti maksaa. Jos hinta on 5 €/mt (esimerkiksi Elisan perushinta nopealle mobiilidatalle on 4,88 €), Samin laskujen mukaan esimerkiksi MTV3.fi/uutiset -sivun lukeminen maksaa 1,12 €. Se on aika paljon.

Tuntuu, että kuluttajat pitävät esim. erinäisten mobiilipalveluiden käyttämistä liian kalliina, tai liian vaikeana ymmärtää. En ihmettele yhtään. Voisivatko operaattorit tarjota kuluttajille vaikka vain kolmea pakettia: peruspaketti (veloitetaan käytön mukaan, nykyiseen malliin), rajaton käyttö (esim. 10 € kuussa) ja nopean tiedonsiirron rajaton käyttö (esim. 20 € kuussa)?

Nykyisin, jos kuluttaja ei ole itse osannut ja tajunnut valita itselleen edullisinta datapakettia, hän voi joutua maksamaan jopa mainonnasta yllättävän paljon.

Minusta on hienoa, että yritykset ovat heräämässä ymmärtämään mobiilin mahdollisuudet ja haluavat lähteä testaamaan eri vaihtoehtoja. Koko ajan tulisi kuitenkin muistaa, että mobiilimarkkinoinnin on tarjottava erityisen relevantteja sisältöjä.

Uskon, että oikealla ja oivaltavalla konseptilla toteutetusta markkinoinnista kuluttajat ovat valmiita jopa maksamaan. Hyvänä esimerkkinä voi minusta pitää saksalaisen FC Paulin MMS-saippuaoopperaa. Siinä seuran oma suosikkipelaaja seikkailee ja tilaajat maksavat jokaisesta jaksosta 99 senttiä.

> Lue vanhat kommentit Bloggerista

Poliittista mobiilimarkkinointia

Mobiili taipuu moneksi, miksei siis myös vaalikampanjaan.

Iso-Britannian liberaalidemokraatit ovat rakentaneet vaaleja varten Irakin sotabudjetti -mobiilisovelluksen. Omaan puhelimeen ladattavalla sovelluksella voit tutustua puolueen vaaliohjelmaan, jonka voi yhdellä lauseella tiivistää: mitä kaikkea sotaan käytetyillä rahoilla voisikaan saada aikaan.

Voit rakentaa sovelluksessa myös oman budjetin, jossa päätät itse mihin sotaan menneet rahat käytät. Lähetä rakentamasi budjettisi tiedot mobiilista eteenpäin ja saat samalla myös tietää, miten muut olisivat rahat käyttäneet.

Kysymys kuuluukin: Jos kerran liberaalidemokraatitkin käyttävät mobiilia, niin miksi ihmeessä eivät suomalaisyritykset?

Maailmalla mobiilia ja blogeja on käytetty erityisen innokkaasti juuri vaalien yhteydessä: Aidon keskustelun ja interaktiivisuuden voima on ollut valtava. Odotankin innolla ensi vuoden kotimaamme presidentinvaaleja ja toivon, että puolueet voisivat vähän näyttää mallia suomalaisyrityksille.

Ja jos joku puolue tarvitsee sparrailua asian tiimoilta, saa ottaa yhteyttä.