Teppo haastoi minut kertomaan viidestä kummallisesta tavastani. Niiden pohtiminen oli yllättävän vaikeaa, ei siksi etteikö minulla outoja tapoja olisi, mutta niiden tunnistaminen on hankalaa. Olen tähän saakka pitänyt Digikon meemittömänä vyöhykkeenä, mutta olisihan se epäkohteliasta olla vastaamatta toisen meemikutsuun.
Näin siis lähtee meemineitsyyteni:
1. En suostu kävelemään taaksepäin. Jos olen menossa paikasta A paikkaan B, on matkan vietävä koko ajan eteenpäin. Jokaisen askeleen on vietävä lähemmäs pistettä B, eikä koskaan takaisin pisteen A suuntaan. Arkipäivän muka-tehokkuutta, sanoisin.
2. Housuitta olo kotona. Kun tulen töistä tai mistä muualta tahansa kotiin, riisun housut pois yleensä heti eteisessä. Tulee heti vapautuneempi olo! Ja jos seuraavassa palaverissa katsot minua kummasti, tiedän sinun ajattelevan minua ilman housuja...
3. Kotiooppera. Meillä on kotona tapana laulaa toisillemme puheen sijaan. Kommunikoimme resitatiivia muistuttavalla tavalla ihan arkisista asioista, kuten pyykkien ripustamisesta, roskien viemisestä ja päivän kuulumisista. Tavallisen tylsätkin asiat tuntuvat paljon mukavimmilta laulettuina! Voi kunpa koko elämä olisi musikaalia!
4. Powerpoint-esitysten hiominen. Yksityiskohdat eivät ole minua varten, mutta kun kyseessä ovat Powerpoint-esitykset, minäkin löydän itsestäni detaljien hiojan. Jaksan tuntikausia varmistaa tekstien oikeita kokoja, palleroiden ja viivojen oikeita paksuuksia ja kuvien asemointeja. Yritän jopa luoda esityksiini draaman kaarta: alkunäytös, yllätys, pettymys ja loppunostatus. Välillä kuulemma onnistunkin.
5. Unohtaminen. Tätä ei kai normaalisti lasketa tavaksi, mutta minulle se on sitä. Minä en nimittäin muista yksityiskohtia. Unohdan ne välittömästi. En muista mitä tein aamupäivällä. En muista eilisestä elokuvasta kuin tarinan kokonaisuutena kahdella lauseella. En muista lapsuudestani ja nuoruudestani oikein mitään yksityiskohtaista. Kaikki muistikuvat ovat mielessäni väreinä ja tunteina, eräänlaisina tarinan tunnelmarunkoina, johon itse sepitän joka kerta päälle tilanteeseen sopivan tarinan.
Ja koskapa olen todennäköisesti noin kolmanneksi viimeinen blogosfäärin asukki, joka tähän meemiin vastaa, haastan vain ne, jotka eivät tähän vielä ole vastanneet. Ja tuttavat voivat sitten varmasti kertoa halutessaan muista tavoistani, joita he pitävät outoina.
