Digikko

Dallas News kutsuu lukijansa käymään läpi JFK-materiaaleja

Alkuviikosta kotimaisetkin mediat kertoivat, kuinka Kennedyn murhatutkimuksesta oli löytynyt uutta, ennen julkaisematonta materiaalia.

Koska monia ihmisiä kiinnostavaa materiaalia on paljon ja uutiskilpailu on kovaa, päätti Dallas Morning News lyödä verkkopalvelussaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla:

"Given the volume, we haven't been able to review most of the files. That's why were calling on you. Here's your chance to review never-seen-before materials related to the JFK assassination. Take a look, and let us know if you see something interesting."

Läpikäytävää riittää, sivukaupalla kirjeitä, lehtileikkeitä, poliisiraportteja, valokuvia... Olisiko tästä muillekin medioille mallia crowdsourcingista?

(Via: Buzzmachine)

4 P:stä CREF:iin

Joku vinkkasi vähän aikaa sitten tutustumaan Helsingin Kauppakorkeakoulun ja Hankenin yhteisessä Future Marketing -projektissa työskentelevän Sami Salmenkiven presentaatioon, joka osoittautuikin varsin hyväksi paketiksi.

Tutustumisen arvoisessa koosteessa Philip Kotlerin klassiset 4 P:tä muuttuvat CREF:iksi:

1. Promotion > Crowd-sourcing - ihmiset on otettava mukaan markkinointiin ja tuotekehitykseen, työkalut tähän ovat jo olemassa
2. Price > Revenue Model - koska ihmiset ovat tottuneet ilmaisiin palveluihin, on ansaintamallit mietittävä uusiksi
3. Product > Experience - tuotteesta pyritään rakentamaan kokemuksia
4. Place > Findability - Paikalla ei enää ole niin väliä, mutta löydettävyydellä on.

Allekirjoitan tältä istumalta heti ainakin kohdat 1, 2 ja 4. Kolmosta joudun miettimään hieman enemmän.

Onhan markkinoinnilla toki aina pyritty kokemusten rakentamiseen, mutta toisaalta digitaalinen maailma näyttää välillä nostavan keskiöön myös tuotteen ominaisuudet. Pelkällä kokemuksella pärjää yhä heikommin, jos tuote ei lunasta lupauksia.

Voihan toki ajatella, että juuri erottuva tuote luo kokemuksen. Toimivuus ja uudet ominaisuudet yhdistettynä markkinointiviestintään tekevät tuotteesta haluttavan. Tarvitaan siis yhä tiukempaa yhteistyötä tuotekehityksen ja markkinoinnin kesken. Itse asiassa niiden tulisi olla yhtä.

Suosittelen lämpimästi Salmenkiven presentaatioon tutustumista. Jo sen vuoksi, että siihen on koostettu hyvin kattava määrä CREF-esimerkkejä.

Siinä siis uusi iskevä kirjainlyhennelmä muistettavaksi.

Reuters imuroi blogit palveluunsa

Surfailessani tänään Reutersin sivuilla huomasin olevani ajasta ainakin viikon jäljessä. Ehkä tämä on kaikille muille jo vanha uutinen:

Reuters on reilu viikko sitten ryhtynyt integroimaan blogeja omille sivuilleen medioiden aiemmista blogipalstoista poikkeavalla tavalla.

Esimerkiksi Technology-osion alareunassa on oma paikkansa blogimerkinnöille, mutta siinä listatut linkit eivät johdakaan ulos palvelusta, vaan blogien sisältö on otettu osaksi Reutersin omaa palvelua.

Käytettävyyden kannalta - ja ihmisten pitämiseksi omassa palvelussa - tällainen ratkaisu on minusta melko toimiva. Yksi iso miinus tulee tietenkin siitä, ettei blogia voi suoraan kommentoida Reutersin omassa palvelussa.

Palvelussa esilläolevat blogit on käsinpoimittu ja niiden tarkoituksena on Reutersin oman blogin mukaan täydentää omia uutisjuttuja nasevilla mielipidekirjoituksilla:

"Limitations on what Reuters journalists can write, which are designed to maintain our record for objective reporting, mean we can analyze news but can't offer any comment ourselves. So our related blog postings are designed to bring you an edited selection of views from blogger that we believe will enrich our site."

Näyttää siis siltä, että yhä useammat ihmiset kaipaavat pelkän objektiivisen uutisoinnin lisäksi myös selviä mielipiteitä. Tuskin Reuters olisi muuten lähtenyt kehittämään palveluaan tähän suuntaan.

Mutta kuinkahan paljon bloggaajat saavat rahaa kirjoitustensa uudelleenjulkaisemisesta?

Mainostoimistot kilpailemaan kuluttajien kanssa?

Kun Fritz Grobe ja Stephen Voltz tekivät kuuluisaksi nousseen Mentos ja Coca-Cola -videonsa, eivät Coca-Colan pomot hurranneet sille.

Herrat Grobe ja Voltz lääppivät luvattomasti kallista brändiä ja sitä paitsi, kokis on tehty juotavaksi, ei leikkivälineeksi. Ehkä videon saama myönteinen julkisuus sai Coca-Colan päättäjät kuitenkin kääntämään päänsä.

Nyt samaiset miehet (ja ennen kaikkea heidän oma firmansa) ovat saaneet luoda Coca-Colalle uuden verkkokampanjan.

Me saimme jo nähdä mitä he saivat aikaan, joten nyt meidän katsojien on aika laittaa omat taidot peliin. Kampanjasivusto haastaa kaikki mukaan:

"What fascinates you about the moving world? Is is simple, like a balloon floating in the wind? Or is it complex, like hundreds of dominoes toppling in sequence? Do you imagine everyday objects doing extraordinary things? If you can imagine it, invent it, film it or animate it, we want to see it. Your only boundaries are beauty and motion."

PSFK nostaa esiin mielenkiintoisen näkökulman: pieni firma pääsi ketterästi ohittamaan juomajätin omat mainostoimistot. Ehkä se oli miesten tavoitteena alunperinkin.

Joutuvatkohan mainostoimistot siis jatkossa kilpailemaan toistensa lisäksi myös aktiivisten kuluttajien kanssa?

Liikennettä ilmaisesta mediasta

Dove'n Evolution-filkan ovat nähneet varmasti jo lähes kaikki, mutta vielä itse filmiäkin mielenkiintoisemman tarinan kertoi tänään Resumé.

Evolution'ista tuli nopeasti yksi netin linkatuimmista videoista, mutta pelkkien näyttökertojen lisäksi filmi on myös ohjannut tehokkaasti liikennettä Dove'n omille kampanjasivuille.

Itse asiassa netissä pyörinyt filmi on saanut kampanjasivustolle jo tähän mennessä kolme kertaa niin paljon liikennettä kuin esimerkiksi Dove'n panostus Super Bowl'iin.

Jos tavoitteena on ohjata ihmisiä omaan verkkopalveluun valitsisitko sinä 2 500 000 vai 0 dollarin mediapaikan?

ESPN antaa etusivulla tilaa kilpailjoidenkin otsikoille

ESPN on päättänyt lähteä mukaan aidosti personoitavien etusivujen maailmaan.

Tutun tylsähköä my-etuliitettä käyttävä etusivu on aivan kuin Netvibes tai muut RSS-feedeistä ja eri hilavitkuttimista rakennettavat henkilökohtaiset aloitussivut, mutta esitäytettynä viimeisimmillä urheilu-uutisilla.

Urheilusaitista kun on kyse, niin etusivun voi tietenkin personoida oman suosikkijoukkueensa väreihin ja teemoihin. Sivulle voi myös liittää muiden, kilpailevienkin medioiden RSS-syötteitä, vaikkei niitä aktiivisesti tarjotakaan.

Minusta tällaisten ratkaisujen tarjoaminen on silkkaa järkevyyttä.

On vaikea ymmärtää monien  kotimaisten medioidemme Emme saa linkittää ulos omasta palvelustamme, koska kaikki liikenne on pidettävä omassa palvelussamme -asennetta. Ihmiset surffaavat joka tapauksessa ympäriinsä ja lukevat uutisia eri palveluista, se olisi paras myöntää.

Uutiset ja videot sekä niiden alkuperäiset lähteet menevät joka tapauksessa sekaisin ihmisten päissä. Ehkä kannattaisi keskittyä tarjoamaan ihmisille alustaa, jonne he voivat itse koota olennaiset uutiset ja sisällöt?

Omassa uutisvirrassani mediat ovat jo nyt yhtä uutispuuroa.

Kenen omaisuutta markkinointiviestintä on?

Mitä tapahtuu, kun digitaalisesta mediasta ja markkinoinnista luennoiva heittää yhtäkkiä yleisön sekaan 100 eriväristä pehmeää muovipalloa?

Brad Berens on testannut tätä ja huomannut mielenkiintoisen asian.

Perinteinen markkinoija ottaa yhtäkkiä käsiinsä tarttuneen pallon hämmentyneenä kiinni, katsoo vähän aikaa ympärilleen ja heittää sen takaisin luennoitsijalle.

Nuoremmat opiskelijat toimivat eri tavalla. He tarttuvat kopattuun palloon, vilkuilevat luennoitsijaan (ainakin vähän) ja alkavat heitellä palloja toisilleen.

Berensin sanoin:

"The most interesting dynamic is not B2C or C2B but C2C. Whether you call them consumers or media audiences, the thing that’s important about the internet is that it lets them talk amongst themselves. Sure, the well-funded marketer or media producer probably has a louder voice, but the consumers can ignore the corporate speaker if they want to do so."

Markkinointina lähetetyt viestit eivät ole markkinoijan omaisuutta, jota ihmiset kiltisti sinkauttavat takaisin halutulla tavalla. Ihmiset ottavat omakseen viestit, jotka ovat heille merkityksellisiä. Sen jälkeen he päättävät itse mitä niillä tekevät.

Tämän kaiken keskellä katse ehkä kiinnittyy välillä markkinoijaan, mutta yleensä kiinnostus kohdistuu kuitenkin toisiin ihmisiin.

Miten aktivoida ihmisiä osallistumaan?

Jakob Nielsenin kirjoitus aktiivisen sisällöntuotannon epätasaisesta jakautumisesta on mielenkiintoista luettavaa. Se täydentää mainiosti viime päivien web 2.0 -pohdintoja.

Nielsenin mukaan internetin käyttäjistä:

• 90% ei osallistu sisällöntuotantoon lainkaan, he vain lukevat ja seuraavat blogeja, keskustelupalstoja jne.
• 9% tuottaa sisältöjä silloin tällöin
• 1% verkon käyttäjistä tuottaa suurimman osan sisällöistä (Nielsenin mielestä näillä ihmisillä ei näytä olevan muuta elämää)

Blogeista puhuttaessa Nielsenin mukaan edes tämä 90-9-1 -sääntö ei päde, vaan blogosfäärin vastaavat luvut ovat ennemminkin 95-5-0,1.

En ole aina välttämättä ollut valmis allekirjoittamaan herra Nielsenin mielipiteitä. Uskon kuitenkin täysin hänen esittämäänsä listaan niistä keinoista, jolla ihmisiä voitaisiin aktivoitua osallistumaan.

• Tee osallistumisesta mahdollisimman helppoa. Hyvä yleissääntö kaikkeen.
• Tee osallistumisesta sivutuote. Tämä on oma suosikkikohtani! Älä vaadi välttämättä erillistä sisällöntuotantoa, vaan tee kuten esimerkiksi Amazon: "Ihmiset jotka ostivat tämän kirjan, ostivat myös näitä kirjoja" -listat syntyvät ihmisten toiminnan sivutuotteena, eivätkä vaadi lisäaktiivisuutta.
  
• Anna ihmisten muokata olemassaolevaa. Älä pakota ihmisiä kohtaamaan tyhjän sivun ahdistusta, vaan tarjoa valmiita sivupohjia, tekstejä, kuvia tai muita elementtejä muokattavaksi.
• Palkitse ihmisiä osallistumisesta, mutta älä liikaa. Pienet palkinnot, kuten vaikkapa alennuskupongit voivat houkutella ihmisiä osallistumaan sisällöntuotantoon. Nielsenin mukaan liika palkitseminenkin on pahasta, koska se voi kannustaa ennemminkin jo ennalta aktiivisia ihmisiä.
• Kannusta laatuun. Älä nosta esille vain aktiivisimpien sisällöntuottajien tuotoksia. Jos joku kirjoittaa vain harvoin, mutta täyttä asiaa, älä anna hänen tuottamiensa sisältöjen hukkua sisältötulvaan.

Nielsenin esittämä huoli sisällöntuotannon epätasaisesta jakautumisesta on minusta hyvinkin relevantti. Mitä useampi ihminen saadaan mukaan tuottamaan sisältöjä, sitä varmempi voidaan olla siitä, että kirjoitukset, mielipiteet ja arviot tuovat esiin ihmisten oikean äänen.

Rebtel tuo VoIP-puhelut kaikkiin puhelimiin

Mediakonvergenssi sen kuin paahtaa täysillä eteenpäin ja taas on todettava, että ruotsalaiset ne osaavat tämänkin pelin. Ensin Skype ja nyt Rebtel.

Uusi puhelinpalvelu lupaa 1 dollarilla per viikko rajattoman määrän ulkomaanpuheluita suoraan omasta puhelimestasi.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että yhden dollarin viikkohinta on vähän alakanttiin, sillä oikeampi lupaus olisi: Soita paikallispuheluiden (+ $1 /vko) hinnalla ulkomaille.

Homma toimii yksinkertaisesti. Rekisteröidy palveluun ja määrittele ne ulkomaiset numerot, joihin soitat useasti.

Saat jokaista rekisteröimääsi ulkomaista kontaktiasi varten oman paikallisen puhelinnumeron, johon soittamalla Rebtel yhdistää puhelusi VoIP:ia käyttäen suoraan ystävällesi. Tästä ekstrapalvelusta Rebtel veloittaa maakohtaisen minuuttimaksun, joka liikkuu muutamasta pariinkymmeneen jenkkisenttiin.

Mutta parhaimmillaan soitto hoituu myös ilman lisämaksua, jos ystäväkin sattuu olemaan Rebtelin asiakas.

Kun soitat toisella puolella maailmaa olevalle ystävällesi, pyydä häntä saman tien katkaisemaan puhelu, ja soittamaan takaisin paikalliseen numeroon, jonka hän on saanut palvelusta sinulle soittamista varten.

Kun jäät odottamaan puhelimeen ja ystäväsi soittaa sinun numeroosi, teille aukeaa tietoverkkojen kautta yhdistetty virtuaalinen keskusteluhuone, jossa keskustelette paikallispuhelun hinnalla. Ja jotta palvelu ei tökkisi tässä kohtaa, Rebtel lupaa, etteivät he veloita alle 30 sekunnin puheluita.

990 ja 999 kiittävät kuluneista vuosista?

Via: MIT Advertising Lab

SuomiTube

Elimäen tarkoitus -kirjassa oli termi sille reaktiolle, kun huomaa elokuvan lopputeksteissä suomenkielisen nimen. Termi on unohtunut, mutta lähes samanlaisen reaktion sai äsken aikaan YouTuben etusivu, jossa ensimmäisenä komeili suomalaisen Laura Neuvosen mainio The Last Knit -animaatio.

Netti on parhaimmillaan melkomoinen lisäjakelukanava: 17.8.2006 YouTubeen lisätty lyhytelokuva on tähän mennessä kerännyt jo yli 112 000 katselukertaa, 677 kommenttia ja erittäin hyvät arvostelut!