Pois pitkän nettitekstin pelosta

"Mutta eikös verkkoon pidä aina kirjoittaa lyhyttä tekstiä?" minulta kysyttiin viime viikolla, kun olin kouluttamassa toimittajiamme netin saloihin.

Sama kysymys on esitetty minulle jo monesti, joten hyvin syvälle on juurrutettu se verkkokirjoittamisen ismi, jonka mukaan verkossa vain lyhyt teksti toimii.

"Kaiken pitää näkyä yhdellä ruudulla ilman skrollausta."

Näinhän meille 2000-luvun alussa opetettiin. Tuolloin myös minä naputtelin verkkopalvelutekstejä samalla logiikalla. Jos pitkää sisältömassaa ei voinut millään lyhentää, pilkottiin se kahdelle sivulle. Linkkaaminen eteenpäin oli silloin pienempi paha kuin pitkä sivu.

Pituus on hiipinyt verkkopalveluihin

Verkkopalvelut, varsinkin medioiden, ovat pikkuhiljaa kasvattaneet pituuttaan, samalla kun yleistyneet rullahiiret ovat tehneet pitkien sivujen skrollaamisesta entistä helpompaa.

Minusta on hieman ristiriitaista, ettei pidentyneiden sivujen aikakaudella kuitenkaan uskota, että kärsivällisyys voisi riittää pidemmän tekstin lukemiseen. Usko lyhyeen nettitekstiin elää yhä.

Minä en voi millään ymmärtää, miksi esimerkiksi Helsingin Sanomien nettitoimituksen tehtävänä on vielä juttujen lyhentäminen. Jos ja kun juttu on usein jo valmiiksi kirjoitettu, niin miksi sitä ei julkaistaisi verkossa kokonaisuudessaan?

Pitkä tekstikin pysyy luettavana verkossa, kun se paloitellaan tarpeeksi lyhyiksi kappaleiksi ja tekstiä rytmitetään väliotsikoilla, kuvilla, lainauksilla, infobokseilla tai muilla relevanteilla tavoilla. Ainakin BBC:llä se toimii mainiosti, miksi ei Suomessa?

Lyhyen tekstin luettavuus ei ole verkon erityispiirre

Se, että ihmiset lukisivat lehdestä pidempiä tekstejä kuin verkosta ei näytä ainakaan Poynterin printti- ja nettiuutisten lukututkimuksen mukaan pitävän paikkansa.

Lyhyt teksti luetaan todennäköisemmin kokonaan kuin pitkä teksti, mutta tämä ei ole Poynterin tutkimuksen mukaan mitenkään erityisesti verkon piirre. Verkosta luetaan itse asiassa pitkiä tekstejä todennäköisemmin kuin painetusta lehdestä:

"However, when we looked at story lengths — from 1 to 4 inches for the shortest stories to those 19 inches and longer — we found that online readers still read more text regardless of the length.

We also measured whether a story was read from start to finish, and found 63 percent of story text chosen by online participants was read to completion. Reading in the two print formats was considerably lower. Forty percent of stories selected were read all the way through in broadsheets, 36 percent in tabloids."

Arvostan hyvää tiivistämistä yli kaiken, mutta minusta on pelottavaa, jos verkkotekstin lähtökohtana yhä vain pidetään lyhyyttä. Jos kirjoittajalla on relevanttia sanottavaa, ei ole mitään syytä olla sanomatta sitä vain sen vuoksi, että se satutaan julkaisemaan verkossa.

Lyhentämisvimma laskee netin arvostusta?

Väitän, että netin näkeminen lyhennettyjen ja tiivistettyjen tekstien julkaisupaikkana on myös yksi syy siihen, miksi monet journalistit pitävät nettiä toisarvoisena mediana.

"Eihän sieltä löydy mitään syvällistä analyysiä mistään" he valittavat. Ja ovat varmasti osin oikeassa, sillä jopa heidän omat toimituksensa lyhentävät ja karsivat nettijutut, koska joku on joskus käskenyt niin tehdä.

Voisiko olla aika miettiä toimintatapoja uudestaan?

Comments

[Kirjoittanut: Marika]

Itse tykkään netissä siitä, että uutisia ja artikkeleita tulee tasaisesti päivän mittaan. Syötteiden avulla pysyy helposti kärryllä uutisvirrasta, tärkeät uutiset eivät jää lukematta ja syvällisemmän sisällön voi lisätä vaikka selaimen kirjanmerkkeihin ja perehtyä siihen kun ehtii.

Sanomalehteä en ole tilannut kuin kerran lyhyenä kokeiluna ja koin hankalaksi jatkuvasti pöydälle kertyvän lehtikasan, josta yleensä jäi monia kiinnostaviakin juttuja lukematta hankalan organisoinnin vuoksi.

Netissä uutisiin tuovat lisäarvoa myös mahdolliset uutiskommentit, blogireaktiot ja yleisesti se, että aiheeseen voi halutessaan perehtyä tarkemmin muutamalla klikkauksella.

[Kirjoittanut: erkka]

Äh, unohdin että "kirjoita"-napin painamisen jälkeen tulee captcha ja siven refreshatessa löin ctrl-w...

Noh, olin sanomassa, että hyvä postaus ja olen monilta osin samaa mieltä.

Sitten harmittelin, ettei verkossa kovinkaan usein kiinnitetä huomiota artikkelikohtaiseen ulkoasuun.

Ehkäpä tulevaisuudessa verkkolehden artikkelit taitetaan samalla käsityöläisen luovalla innolla mikä tekee nykysin paperilehdistä niin nautinnollisen lukea.

Eri asia lienee kuinka monta muutosta ja myönnytystä web-standardeilta ja niitä tulkkaavilta vaaditaan, ennen kuin moinen panostus on taloudellisesti järkevää.

[Kirjoittanut: PA]

Syötteiden käyttäjätkin tekevät osaltaan taittamisen turhaksi, kun kaikki näyttää samalta mössöltä kuitenkin.

Minäkin olen ihmetellyt tuota lyhyyden perään kohkaamista.

Nykyään tosiaan on opittu vierittämään, tämän on myöntänyt jopa Nielsen. Sivuista tulee keveämpiä, kun kaikkea ei yritetä väkisin tunkea näkyviin vesirajan yläpuolelle.

Sääntö menee nykyään lähinnä niin, että alas ei pitäisi sijoittaa mitään sellaista, mitä on vaikeaa keksiä hakea sieltä. On loogista olettaa, että blogista löytyy alempaa vanhempia tekstejä, uutissivulta vanhempia uutisia ja kommenttisivulta lisää kommentteja.

Usealle sivulle pilkotut artikkeli ärsyttävät jo siksi, että niitä on vaikeaa napata talteen. Tekaistuilla lisäsivunäytöillä noita kai lähinnä on perusteltukin.

[Kirjoittanut: edsel]

Minä olen oppinut pituussäännön lähinnä niin että väliotsikointi ja tekstimassan rytmitys pitää muistaa. Nettitekstiä silmäillään. Kyllä teksti saa olla pitkäkin, kunhan silmäilylle löytyy kiinnekohtia. Juuri ylläolevalla tavalla - skrollatessa on aina yksi, mielellään lihavoitu väliotsikko näkyvissä.

[Kirjoittanut: Maija Aalto]

Minusta lyhyys on lukijan palvelemista, jos puhutaan puhtaasti uutisista. Edellisen kerran kun saittiamme uudistettiin, lukijapalautetta tuli valtavasti siitä, että ihmiset haluavat uutissivuston avulla pystyä hahmottamaan yhdellä vilkaisulla mitä tärkeää maailmassa on meneillään. Tämä on mahdotonta, jos ilmaisu ei ole tarpeeksi napakkaa.

Se että perusuutinen on lyhyt, ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että asioita ei verkossakin voitaisi taustoittaa ja kommentoida, keinoja on oikeastaan enemmän kuin paperilla. Parhaimmillaan verkossa on mahdollisuus tarjota lukijalle enemmän valinnanvaraa. Kiireinen lukija voi lukaista nopeasti se perusuutisen, aiheesta enemmän kiinnostunut pääsee linkkejä pitkin tutkimaan aihetta enemmän. Aina tässä ei tietenkään onnistuta.

Saksilla lyhentäminen ei joka tapauksessa ratkaisu, ei myöskään jutun jakaminen keinotekoisesti kahtia ilman että kainaloinnille on jotain loogisia perusteita. Juttujen käsittelyn verkkoon pitäisi olla mietitympää. Toisaalta pitää sanoa, että se että juttu on paperilehteä ajatellen valmiiksi kirjoitettu ei missään nimessä tarkoita, että juttu kelpaisi välttämättä sellaisenaan verkkoon. Tässä on kysymys muustakin kuin tekstin pituudesta. Tosiaan, niitä kiinnekohtia silmäilylle ja tekstin rytmitystä joutuu usein miettimään uudella tavalla, samoin aikamuotoja. Yleensä etenkin uutisen kärki vaatii käsittelyä. Verkossa pitäisi yleensä mielellään mennä vielä suoremmin asiaan kuin paperilehdessä.

Se että monet journalistit edelleen pitävät nettiä toisarvoisena mediana kertoo minusta kyllä enemmänkin kunnianhimon puutteesta ja vanhentuneista tavoista ajatella.

[Kirjoittanut: Pirkka]

Marika: Tuo netin "parempi annosteltavuus" on erinomainen näkökulma, ja niin totta. Täytyy ehdottomasti kypsytellä tuota ajatusta lisää!

Erkka ja PA: Verkkotaittamisen ongelmaksi tulee tosiaan tuo jatkuvasti kasvava syötteiden käyttö. Siihen ei lienee auta kuin kappaleiden parempi jaottelu ja väliotsikointi?

Maija: Jaksan vielä jankata vähän, kun minusta tuon tiivistämisen ei tarvitsisi olla mitenkään juuri verkon erityispiirre.

Siitä olen samaa mieltä, että hyvin usein tiiviys on paikallaan, ja nopea luettavuus etu. Mutta eikö sama päde sanomalehteen?

Lehtijuttu ei sellaisenaan nettiin copy-pastetettaessa ole varmasti järkevin vaihtoehto, mutta lyhyyden ja tiiviyden pitäminen ensisijaisena lähtökohtana on minusta hieman outoa, eikä ainakaan nykyisin perusteltavissa käyttäjien palveluna.

Tiivistämisenhän voisi verkossa hoitaa hyvin vaikka CNN:n malliin - ei juttua lyhentäen vaan tekemällä erillisen tiivistyksen.

Sen haluan vielä sanoa, että en ottanut HS:ää muuten esimerkiksi, kuin siksi että olen blogissanne muutamankin kerran nähnyt kirjoituksia siitä, kuinka verkkotoimitus lyhentää juttuja.

Samaa tehdään varmasti muuallakin, ja YLElläkin ajatus netistä lyhyen ilmaisun mediana on hyvin vallitseva.

Se on minusta valitettavaa.

[Kirjoittanut: Petteri Numminen]

Siteeraan Shakespearea: "On sanahämy aivohämyn tuote." Pointti on siinä, että lyhyesti kirjoittaminen on raskasta. On paljon helpompi kirjoittaa pitkästi ja jättää ajattelutyö lukijalle. Näen lyhyesti kirjoittamisen asiakaspalveluna.

Netti on hetken media, jatkuvaa tekstin feediä. Se on sen luonne - usein voi jatkaa, että ikävä kyllä. Olen joskus sanonut, että netti on lööppimedia. Usein kannattaa kirjoittaa yksi ajatus yhteen juttuun.

Tämä tulee ihan matematiikasta. Voin tilata vain muutamaan lehteä, katsoa vain yhtä tv-kanavaa ja kuunnella vain yhtä radiota. Netti on koko ajan läsnä kaikkine ulottuvuuksineen aivan uudella tavalla.

Toki allekirjoitan toisen suosikkifilosofini ajatuksen pitkistä nettiteksteistä erottautumistekijänä, mutta myös Jakob Nielsen on tiivistämisen taituri: "Help doesn't."

Tässä Nielsenin artikkeli pitkien tekstien puolesta: http://www.useit.com/alertbox/content-strategy.html

Resepti on muuten juuri sama, mitä Pirkka ehdottaa.

[Kirjoittanut: Ilkki]

Olisiko ongelma netissä useinkin enämmänkin laatu kuin pituus? Laadukkaan jutun lukee oli se lyhyt tai pitkä.