Me suomalaiset pidämme aina välillä itseämme jotenkin täysin erilaisina kuin kaikki muut. Maailmalla tapahtuu isoja muutoksia, mutta me vain istumme kahvikuppiemme ääressä ja toteamme: "Joo, mutta ei se täällä tapahdu. Suomi kun on niin erilainen maa."
Keskustelimme töissä aiheesta - kahvikupin ääressä tietenkin - ja yritimme miettiä kaikkia niitä viimeisimpien vuosien suuria mullistuksia, joita me suomalaiset yritimme viimeiseen asti torpata Joo mutta ei täällä -perusteluilla. Löysimme heti ainakin kaksi.
- Netti tulee ja jyrää. Jo vuosituhannen alkuvuosista lähtien maailmalta alkoi tulla tutkimustuloksia siitä, kuinka netti on yhä useammille aiempaa merkityksellisempi ja enemmän aikaa vievä media. Suomeen tämän ei pitänyt päteä, koska mediakenttämme on niin erilainen (=rajatumpi) kuin muualla ja sitä paitsi, mehän olemme lukijakansaa. Miten sitten on mahdollista, että näin pääsi täällä kuitenkin käymään?
- Television digitalisoitumisen muuttaa katsojatottumuksia. "Meillä on vahvat pääkanavat, ei se mihinkään muutu", mutta toisin kävi. Muutoksen aliarvointi näkyi ainakin siinä, ettei YLE osannut (tai uskaltanut) ennakoida digitalisoitumisen vaikutusta televisiomaksuihin, eivätkä kaupalliset kanavat katsojamääriin. Kaupallisten kanavien mainostajille lupaamat kontaktitakuut vetivät tv-mainonnan tukkoon, kun ihmiset yllättäen osasivatkin käyttää kaukosäädintä. Tätä oli toki kompensoitu jossain määrin maksukanavilla, joiden kasvu pääsi myös yllättämään...
Mutta mitkä olisivat niitä nyt muualla tapahtuvia muutoksia, joiden voimaa emme vielä usko täällä Suomessa?
Oma veikkaukseni on se, ettemme ole ymmärtäneet mitä globaali mediakilpailu todella tarkoittaa.
Meillä on omaan kielelliseen erityisyytteemme pohjautuva usko siitä, että suomenkieli pelastaa meidät todelliselta kilpailulta. Uskon, että ihmiset kyllä kaipaavat omankielistä sisältöä ja sille on paikkansa, mutta digitalisoituvassa maailmassa kansainväliset sisällöt, palvelut ja mediat tulevat viemään yhä enemmän meidän suomalaisten ajasta.
Voimme vielä jonkin aikaa yrittää uskotella itsellemme, että tässä vertaisverkkojen ja YouTuben maailmassa vaikkapa Finnpanelin tilastot kertoisivat mitä tv-ohjelmia ihmiset viime viikolla katsoivat. Kyllä ne jotain kertovat, mutta länsinaapurissamme tiedettiin toisin, jo vuonna 2006.
Samalla voisi alkaa veikata, että kuinka monta kertaa näiden tiettyjen "median johtohahmojen" tulee vielä olla väärässä, ennen kuin he tajuavat itsekin, että ovat väärässä. Sen verran pieleen tässä on menty jo kohta kymmenen vuotta. Mutta taas toisaalta. Se, mikä täällä näyttää pätevän muutoksista huolimatta, on vastuunpakoilu. Ne, jotka munaavat jatkuvasti eivät saa potkuja, vaan ylennyksen vielä korkeampiin tehtäviin ja sitä kautta pääsevät käsiksi vielä dramaattisempiin päätöksiin (... suomalainen oravanpyörä). Ja kansa maksaa ...
Kirjoittanut: Janne Toivoniemi | 21.1.2008 klo 17.23
Niinpä. Minä voin vielä ymmärtää, että välillä tehdään vääriä päätöksiä, mutta onko niitä niin vaikea myöntää?
Eniten pelottaa se, että useilta ihmisiltä tuntuu puuttuvan rohkeutta uskoa sitä, mikä muualla on jo tapahtunut. On helpompi yrittää viimeiseen saakka jatkaa kuten tähänkin saakka.
Taputetaan kaveria selkään ja pidetään yllä keskinäisen kehumisen ja ylennysten kerhoa.
Mutta kai se on niin, että jos on elänyt koko elämänsä suomalaisessa yhtenäiskulttuurissa, jossa kaikki katsoivat samoja ohjelmia, lukivat samoja uutisia ja söivät samoja mauttomia eineksiä, on vaikea uskoa, että nykymaailma ei ole enää näin yhtenäinen.
Kirjoittanut: Pirkka | 21.1.2008 klo 17.48
"Mutta mitkä olisivat niitä nyt muualla tapahtuvia muutoksia, joiden voimaa emme vielä usko täällä Suomessa?"
Aikakauslehdet pitää päätä pensaikossa edelleen. Näin tänään: http://suviko.jaiku.com/presence/24025715
Kirjoittanut: Suviko | 21.1.2008 klo 22.54
Suviko: Aivan kuin vähän aikaa sitten noin olisi sanottu sanomalehdestä... :-D
Onhan perinteinen aikakauslehti toki hyvin mukava muoto, mutta ei kai se nyt tarkoita, etteikö sisältö voisi toimia syndikoitunakin?
Kirjoittanut: Pirkka | 21.1.2008 klo 23.29
Miten ihmeessä Suomessa pienen kielialueen erikoisuus muka suojaisi kotimaista mediaa kilpailulta? Suomalaisethan ovat kv-vertailuissa erittäin kielitaitoista kansaa, joten valmiudet ovat kv-median seuraamiseen jo lähtökohtaisesti olemassa. Lisäksi englannin kielellä on siellä jo paikallisessakin mediassa vahva asema, kun mitään ei dubata. Terveisiä vaan etelä-euroopan erittäin ei-kansainväliseltä media-alueelta ;)
Kirjoittanut: -minna | 22.1.2008 klo 14.59
"Miten ihmeessä Suomessa pienen kielialueen erikoisuus muka suojaisi kotimaista mediaa kilpailulta?"
Sanos muuta. Mutta täällä on pitkään pystytty estämään kansainvälisen kilpailun tulo mediamarkkinoille.
Minusta on hyvin mielenkiintoista, että oikeusministeriön Media ja demokratia Suomessa -raportissa (pdf, sivu 45) muistututetaan, että suomalaisen mediapolitiikan yhtenä tavoitteena on pitkään ollut estää kansainvälisten toimijoiden rynnistystä Suomen markkinoille.
Harvalla muulla alalla valtio on halunnut ja voinut harjoittaa näin pitkään protektionismia - kunnes netti tuli ja muutti tilanteen melko nopeasti.
Luulisin, etteivät kaikki pitkän linjan meediot ole tätä vielä ymmärtäneet.
Kirjoittanut: Pirkka | 23.1.2008 klo 18.53
Itseäni viehättää eräs mediakentässä vähentynyt yhtenäiskulttuurin osa: itselle vieraisiin mielenkiintoisiin sisältöihin törmääminen vahingossa. Onhan se toki edelleen mahdollista, mutta kaikki personointi, kustomointi, räätälöity syndikointi, sekä demografiaan ja käyttäytymiseen perustuvat suositukset (markkinalähtöisestä tehokkuudestaan huolimatta) tuntuvat välillä puuduttavilta.
Mutu: Harva kohderyhmälleen tiukasti tuunattu media yllättää. Googlen "Kokeilen onneani" -nappi ei oikein korvaa journalistisesti toimitettua toiseuden kohtaamista.
Kirjoittanut: Leevi Kokko | 24.1.2008 klo 19.31
Leevi: Olen täysin samaa mieltä!
Oma veikkaukseni on se, että vaikka kaikki osallistuminen, vinkkaaminen, itse sisällön valitseminen sun muu on tullut pysyväksi osaksi mediaa, ehkä jossain vaiheessa alkuinnostuksen jälkeen heiluri heilahtaa takaisin, kun ihmiset kaipaavat rohkeampaa yllättämistä.
Esimerkiksi iPod on kiva, mutta loppujen lopuksi siellä ovat vain ne biisit, joista minä pidän. Haluisin, että joku lisäisi sinne joka päivä 100 uutta biisiä, joita en itse sinne laittaisi.
Minä ainakin haluaisin havahtua ja yllättyä.
Kirjoittanut: Pirkka | 24.1.2008 klo 19.40