Verkon välillä vähän turhankin suora kommentointi on ollut minulle tuttua jo jonkin aikaa. Silti verkkokommentointi yhdistettynä muutenkin mielipiteitä herättäviin asioihin - YLEen ja verkkopalvelu-uudistukseen - on ollut raskas kokemus.
Ennen kaikkea raskautta on aiheuttanut sähköposti- ja blogipalautteiden määrä, jota olemme käyneet tarkkaan läpi täällä Pasilassa.
Kaikkiin olisi mukava vastata jotain ja tähän toki pyrimmekin. Kriittisten, mutta asiallisten kommenttien lisäksi olen saanut havaita pari peruskommentointilinjaa, joista aion nyt julkisesti irtisanoutua.
1. Televisiomaksut
Yleläisenä keskusteluun ryhtyminen tarkoittaa sitä, että ennemmin tai myöhemmin joudut vastaamaan kysymyksiin televisiomaksuista, vaikka olitkin ajatellut keskustelevasi ihan jostain muusta.
Verkkokommentoinnin suola on oikeasti se, että parhaimmillaan keskustelu päätyy johonkin aivan uuteen suuntaan, mutta jos suunta on aina sama vanha tv-maksu, niin voin nyt tunnustaa suoraan, etten aio siihen keskusteluun joka kerta heittäytyä.
Pitäkää minua ylimielisenä paskana (sitäkin olen saanut kuulla olevani), mutta tv-maksusta kannattaa laittaa palautteet suoraan kansanedustajille. Minä en sille mitään voi, systeemi on nyt tällainen ja sen kanssa ollaan ja eletään.
Siitä olen toki samaa mieltä, että keskustelua julkisesta palvelusta ja sen rahoittamisesta tarvitaan, ja sille pitäisi olla paikkansa myös yle.fi:ssä. Mutta hedelmällistä siitä tulee vasta silloin, kun keskusteluun osallistuvat myös he, jotka asioista päättävät. Meitä yleläisiä on kuitenkin yli 3 400, joten aivan suoraa linjaa asioista päättäviin ei minullakaan ole.
2. Kommunismi
Vähintään joka kymmenes kommentoija on myös ollut sitä mieltä, että me Uusissa palveluissa olemme kommunisteja. Syynä on tietenkin se, että olemme töissä YLEllä.
Me tavoittelemme uutta vallankumousta, josta kertoo muun muassa uuden etusivumme oranssi väri.
Ai miten oranssi ja kommunismi liittyvät yhteen? En minäkään sitä tiennyt, kunnes minulle kerrottiin muutamassa palautteessa, että oikeasti oranssi on vain laimennettu punainen (me kommarit emme uskaltaneet edes laittaa siihen oikeaa väriä!) ja näin olemme halunnut peittää todellisia tarkoitusperiämme.
Näen toki kommenttien taakse ja ymmärrän menneiden vuosikymmenien taakat, mutta kun ei näihin kommentteihin auta edes paljastaa, etten ole koskaan äänestänyt vasemmistopuolueita. Enkä muuten ole ainoa tässä yhtiössä, vaikka vaikeaa se varmasti on uskoa.
Joten ihan vaan tiedoksi, että kommaripalautteisiin tulet jatkossa saamaan korkeintaan Kiitos palautteesta -viestin.
- - -
Kaiken tämän jälkeen olen miettinyt yhä uudestaan ja uudestaan miten saisin ihmiset motivoitua julkiseen bloggaamiseen. Miten valmistella keskustelukulttuurista innostuneet ihmiset siihen, että keskustelun käyminen ei ole aina kovin miellyttävää? Miten kertoa todellisuudesta ilman että se laimentaa innostuksen ja typistää blogit pelkiksi verkkokolumneiksi?
Keskustelua ei voi kahlita, mutta molemminpuolinen kunnioitus voisi välillä olla paikallaan.
Noista kahdesta jälkimmäinen on se, mihin ei minun järjenjuoksuni koskaan ole taipunut. YLEn ja kommunismin välillä on aika vähän tekemistä keskenään. Mutta Suomesta näyttää löytyvän näitä yhteiskunnallisesta toimimisesta vieraantuneita, joille kaikki yhteisesti tapahtuva toiminta on kommunismia (mitä luultavammin seksikin on heille niin punikkia touhua, että pysyttelevät tämänkin toiminnan kohdalla omissa oloissaan).
Tuosta lupamaksusta on sanottava, että nykyiselle "vastarinnalle" tulee YLEn tiedotuksessa tehdä jotain. Niin usein ollaan lynkkaamassa johtajaa tai muita sivullisia, että ei kateeksi käy. Mutta vetoaminen pelkkien kansanedustajiin vaikuttamiseen ei mielestäni ole oikea vastaus kysymykseen.
Yleläisten tulisi osoittaa, että kansalaisten maksamille lupamaksuille saa katetta. Ja tämä tiedottaminen tulisi tehdä huomattavasti paremmin. YLEn nykyinen tilanne on nolo. Ja vaikka ymmärrän yleläisiä (muutamia kavereita on siellä ja he ovat ammattilaisia omassa toimessaan), niin nykyinen tilanne on seurausta tiettyjen toimijoiden ylimielisestä asenteesta ihmisiä ja todellisuutta vastaan. On valitettavaa, että eräät joutuvat tekemään duunia tämän ylimielisen asenteen asettamien ennakkoehtojen rajaamalla alueella.
YLEn johdon tulisi nöyrästi myöntää tehdyt järkyttävät virhearvioinnit sekä varmistaa, että asioista täysin tietämättömät jääräpäiset tunarit eivät enää pääse näissä asioissa puikkoihin. Tiedotuksen tulisi tämä ulospäin tiedottaa ja osoittaa samalla vastuunkannon nokkimisjärjestys Eduskuntaa kohti. Siis ihan yksittäisten valiokunnan jäsenien nimien paljastamisella (siis kuka oli tekemässä mitäkin päätöstä ja kuulematta sen suuremmin yhtään asiantuntijaa asiassa).
Uutiset voisivat myös osoittaa tiettyjen lobbarien asema tässä prosessissa ja yhteydet liikemaailman edustajiin.
Näiden jälkeen uskoisin, että lupamaksujen perimiselle löytyisi taas perusteita kansan piirissä. YLE on meidän yhteinen asia eikä mikään tietyn eturyhmän asettama rahastusväylä. Mutta tämä tosiasia tulee osoittaa selkeästi ja aukottomasti. Sitä ei vain todeta kommunikaation yhteydessä.
Ja lopuksi, mitä tuohon nettikeskusteluun / bloggaamiseen tulee, niin tulee ymmärtää, että netti ei ole kanava muiden joukossa. Se on tori ja markkinapaikka. Siellä vaihdetaan mielipiteitä, juttuja ja muuta sen sellaista. Sitä ei voida ohjata. Sen kun saat taottua YLEn käppänäsiivelle, niin ollaan päästy jo hieman oikeaan suuntaan liikahdettua.
Tsemppiä!
Kirjoittanut: Janne Toivoniemi | 17.12.2007 klo 19.36
Sähköpostipalautteet ovat aina mielenkiintoista luettavaa ja parhaimmillaan ne ovat silloin kun asiat eivät toimi.
"Kiitos palautteestasi, pahoittelemme että palvelu-uudistuksemme ei miellyttänyt sinua. Kehitämme palveluamme kokoajan, joten lähetäthän jatkossakin palautetta palvelustamme" -tyylistä vastausta olen viime duunissa käyttänyt niin paljon, että se oli aina clipboardissa valmiina.
Sähköpostia on vain niin helppo kirjoittaa, että siinä voi helposti avautua oikein kunnolla, kun muuten ei uskaltaisi. Harmi, että useimmiten itse asiasisältö katoaa "avautumisen" sekaan ja kohteeksi joutunut asiakaspalvelija joutuu ystävällisesti kyselemään mistähän viestissä mahtaa olla kyse.
Sähköpostejakin parempi asiakaspalvelutilanne oli, kun asiakas rohkeni soittaa www-palvelun ylläpitoon, alkoi räyhäämään, haistatteli, kiroili, haukkui verkkopalvelunm, haukkui yrityksen ja haukkui minut sekä kaikki kollegani. Jossain välissä onnistuin kysymään mikä ongelma on. Asiakas kertoi ongelman, johon vastasin yhdellä lauseella, jonka jälkeen asiakas sanoi: "Aivan, asia selvä. Kiitos avusta! Hyvää kesänjatkoa!".
Kirjoittanut: Jari | 14.1.2008 klo 22.18
Pirkka, ei käy kateeksi. Tsemppiä!
Kirjoittanut: Kari A. Hintikka | 7.2.2008 klo 15.17
Muistakaa toki internetissä kommentoimisen ensimmäinen laki. Minäkin sitä taannoin palauttelin mieleen.
Kirjoittanut: OlliS | 7.2.2008 klo 15.44
Kiitoksia kaikille kannustuksesta! :-D Onneksi on blogi, jonne voi purkaa oman turhautumisensa niinä päivinä kuin se iskee.
Ja turhautumisen hetkinä voi hyvin katsella tuota Ollin lähettämää kuvaa.
Mutta toisaalta, onneksi nykytilasta ei ole enää paluuta menneeseen. Yksisuuntainen broadcasting se vasta kammottavaa olisikin!
Kirjoittanut: Pirkka | 7.2.2008 klo 19.24