Ajatuksia suomalaisen blogosfäärin tilasta

Olen viime päivinä pyrkinyt koostamaan ja tiivistämään pikakatsausta suomalaisen blogosfäärin tilasta.

Juhlavasta ja pompöösistä otsikosta huolimatta tavoitteena ei ole rakentaa järjetöntä powerpoint- ja tilastopakettia, vaan nostaa haalitusta datasta ja omista huomioistani esille tiettyjä viimeisimmän vuoden aikana tapahtuneita muutoksia.

Ajattelin heittää nämä asiat kaikkien blogiasiantuntijoiden arvioitaviksi. Otan mielelläni vastaan kaikki kommentit.

Olen yrittänyt löytää yleisiä teemoja, joiden pohjalta voimme lähteä miettimään johtopäätöksiä tuleville mediasisällöille ja verkkopalveluille. Näkökulmani on siis tiukasti YLE-lasien läpi katsottu!

• Väite 1: Blogimuoto alkaa olla surfaajien enemmistölle tuttu. Bloggaajien ja blogien lukijoiden määrän lisäännyttyä bloginomainen julkaiseminen (viimeisimmät uusimmaksi, jatkuva kommentointi, feedit jne.) tulee yhä useammin osaksi kaikkia verkkopalveluita.
• Väite 2: Julkaisumuotona blogi on menettänyt tietyn uutuusarvonsa. Siitä on tullut yksi muoto muiden joukossa. Analogian voisi löytää vaikka tosi-tv:stä, joka on hullujen vuosien jälkeen asettautunut yhdeksi ohjelmaformaatiksi muiden joukossa.
• Väite 3: Koska blogi ei enää muotona ole Se Juttu, on paino (vihdoin) siirtynyt aidosti sisältöön. Tämä pätee varsinkin medioiden ja yhtiöiden omiin blogeihin.
• Väite 4: Mitä enemmän blogeja on, sitä enemmän kirjoitetaan myös yhteiskunnallisista aiheista. Harva yksityinen bloggaaja on kuitenkaan lähtenyt perustamaan erillistä "teemablogia", vaan yhteiskunnallisia aiheita käsitellään useimmiten omien henkilökohtaisten kirjoitusten ohessa.
• Väite 5: Omalla nimellä bloggaaminen on lisääntynyt. Johtuuko tämä suurimmaksi osaksi kuitenkin siitä, että yhä useampi bloggaa oman työnsä puolesta?

Mitä mieltä sinä olet? Puutuuko jotain? Onko jokin liikaa? Mistä olet eri mieltä?

Comments

[Kirjoittanut: edsel]

Mitä ovat "yhteiskunnalliset aiheet" ja onko niiden käsittelyllä merkitystä? Onko se sitä "kansalaisjournalismia" joka erottaa oikeat "blogit" niistä omaan napaan keskittyneistä "verkkopäiväkirjoista".

1970-luvulla vaadittiin biisessä olevan "sanomaa". Kuulostaa jotenkin samanlaiselta olemassaolon oikeutuksen ja arvostuksen hakemiselta.

[Kirjoittanut: Pirkka]

Edsel: Hyviä lisäkysmyksiä, jota olen itsekin yrittänyt pyöritellä.

Blogeissa on alusta lähtien käsitelty paljon nimenomaan aihepiirejä, jotka ovat erilaisia kuin perinteisen median käsittelemät "kovat" aiheet (politiikka, talous jne.).

Itse olen yrittänyt välttää näiden asioiden arvottamista viimeiseen saakka, mutta sellaisenaan myös perinteisten media-aiheiden tulo blogeihin on minusta merkittävää.

Ei, että niitä ehdottomasti pitäisi olla.

Kuitenkin politiikan ja talouden suhteellisen vähäinen läsnäolo kotimaisissa blogeissa on minusta mielenkiintoinen asia.

Ehkä meiltä on vain puuttunut muutenkin näiden aihepiirien julkinen keskustelu, joten eipä niitä blogeissakaan ole paljoa käsitelty?

[Kirjoittanut: Maija Aalto]

Tai ehkä meillä on vain liian kapea käsitys siitä mikä kaikki oikeastaan on taloutta ja politiikkaa?

Jäin miettimään tuota viimeistä kohtaa. Näinkö tosiaan on? Kyllähän työkseenkin bloggaavia on entistä enemmän, mutta joukko taitaa silti edelleen olla pisara paljon suuremmassa meressä.

[Kirjoittanut: Schizo-Janne]

Suomalaisten blogien "sisältö" on kyllä yksi iso vitsi. Suurin osa blogeista on edelleen päiväkirjoja, joissa kerrotaan lähinnä siitä mitä itselle kuuluu ja ne on tarkoitettu kavereille ja tutuille. Tämä ei välttämättä ole mikään suomalainen ilmiö, mutta itse uskon että tätä "syvempää" bloggauskullttuuria ei maahamme tule kehittymään.

Täällä elää yhä tämä "kuka sä luulet olevasi?" -skene, jossa jokainen vähänkään asiaa puhuva/kirjoittava tullaan tuomitsemaan ellei hän ole jonkun komealta kuulostavan tittelin omaava tai muuten vain Matti Nykänen. Sitten tämän siiven vastapoolina ovat nämä ikuiset "sisällön" haikailijat, jotka eivät erota sisältöä näennäissyvällisestä lässytyksestä vaikka sen heille rautalangasta vääntäisi ja sen päälle vielä pureskelisi valmiiksi.

Kansalaisjournalismin puolestapuhujat ymmärtävät asian perinteisenä journalismina, jonka joku ei-journalisti on kirjoittanut ja julkaissut. Mitkään uudet sisällön muodot eivät saa ymmärrystä, koska se menee suurimmalta osalta yli hilseen pahemman kerran.

Omasta näkökulmastani väitteen 2. ja 3. ovat täysin vääriä. Suomessa ei bloggaaminen ole koskaan ollut mikään uusi juttu. Se on alusta asti ymmärretty väärin ja sillä on ainoastaan yritetty monistaa vanhaa kaavaa taas kerran. Ja kolmannen väitteen virheellisyyteen vastasinkin jo kommentin alussa.

[Kirjoittanut: erkka]

Pirkka: Ennen kuin tartun täkyyn sen kummemmin, niin tarkennatko miten olet näihin päätelmiin päätynyt. Oman lukutottumusten vai heterogeenisemmän aineiston kautta?

Blogosfäärin tilasta piirtyvä kuvakin voidaan tulkita aavistuksen eri tavalla, jos aletaan painelemaan säännöllisesti sata kertaa blogilistan random-nappia. Puhumattakaan siitä, jos aletaan seulomaan myös niitä blogeja, joita ei löydy blogilistalta.

Perussurffailijalle feedit eivät taida olla vielä millään tasolla arkinen käsite. Blogien läheisyyskin voi olla vielä vähän sitä sun tätä, jos kokemus perustuu lehtijuttuihin ja hesarin blogeihin.

Blogeissa käsiteltyjä aiheita ei mielestäni pitäisi suhteuttaa lainkaan blogien kokonaismäärään. Bloggaaminen on formaattina/konseptina sisältöneutraalia, aivan kuten netti noin ylipäätäänkin.

Mutta jos merkittävyyttä pitää kommentoida, niin mielestäni bloggaaminen on yhteiskunnallisesti merkittävää, koska ihmisten välinen vuorovaikutus noin ylipäätään on yhteiskunnallisesti merkittävää. Yksittäisten merkittävien ihmisten tai sisältöjen valokeilaan nostaminen on siis turhaa.

[Kirjoittanut: erkka]

btw. Olisi ihan mainiota, että kommentointi lomakkeen vieressä olisi maininta myöhemmin tulevasta CAPTCHAsta. Melkein jäi taas kommentti julkaisematta kun painoin vain "kirjoita" ja siirryin seuraavaan tabiin, jonka jälkeen oli tarkoitus sulkea selain :D

[Kirjoittanut: pni]

Okei, tilkka viiniä ja teksti on epäkoherenttia (edellisen saa, kiitos, deletoida). Tarkoitin siis tätä:

Siinä missä mikä tahansa tekniikka joka mahdollistaa (lähes) kenet tahansa tekemään sellaista joka on ollut suuren massan ulottumattomissa, saa ensin (yllättävän) monet innostumaan ja tekemään kaikkea vain siksi että se on mahdollista ja vasta sitten uudet mahdollisuudet normalisoituvat osaksi kulttuuria/arkipäivää.

Esimerkkinä, lähihistoriasta, kuvankäsittely tietokoneella. Ensin se oli vain harvojen käsissä. Sitten siitä tuli mahdollisuus monille, ja se näkyi jäljessä. Pelkkä lens flare -efektin käyttö kertoi siitä että uusi on kivaa, niin kivaa että sitä käytettiin kunnes sen wow-efekti kului puhki. Ja kun efektien käyttö oli todella wanhaa, oli seuraavana askeleena normalisointi, uuden tekniikan käyttäminen joko johonkin hyödylliseen tai esimerkiksi oman ilmaisun kanavaksi.

Sama kaava on käynyt toteen ei vain kuvankäsittelyn osalta vaan myös esim, CD-romppujen (ei kai kukaan enää tee niitä tappavan hitaita taideromppuja?), taitto-ohjelmien kuin vaikka nyt myös julkaisemisen kanssa. Yllättäen ollaan tilanteessa jossa pelkkä teknologia, mahdollisuus jokaiselle tunkea tekstiä kaikkien luettavaksi, ei riitä. Mikä tahansa ei kelpaa. Blogin pitäminen ei enää ole "se" juttu joka kiinnostaa, vaan lukijat odottavat saavansa sisällöltäkin jotain.

Samalla tavalla kuin käsitellyiltä kuvilta odotetaan muuta kuin Photoshop-efektejä, televisiolta muuta kuin vain liikkuvaa kuvaa tai radiolta muutakin kuin vain ääntä pienestä laatikosta, on nyt blogien vuoro lunastaa paikkansa.

[Kirjoittanut: Miikka Leinonen]

Kansalaisjournalismia ei ole koskaan ollutkaan, eikä sellaista koskaan tulekaan.

Jokainen vapaa-ajallaan verkkoon kirjoittava kynäilee vain aiheista, jotka kokee itselleen läheisiksi. "Oikea" journalisti kirjoittaa aiheista, joilla arvelee olevan yleistä mielenkiintoa. Näissä kahdessa lähestymiskulmassa on suuri ero. Toinen pyrkii palvelemaan lukijaa ja toinen perustelemaan omaa mielipidettään.

Plogit ovat minusta mielenkiintoisinta sisältöä, mitä netti tällä hetkellä tarjoaa. Mutta kansalaisjournalismi voitaisiin jo unohtaa.

[Kirjoittanut: Pirkka]

Nyt on tullut niin paljon niin hyviä vastauksia, että näitä minun pitää pohdiskella ja pureskella jonkin aikaa.

Palaan kommenttien ja uusien väitteiden kanssa huomisen aikana.

Kiitos jokaiselle!

Erkka kysyi miten olen näihin päätelmiin päätynyt.

Olen käynyt läpi eri tutkimuksia (esim. Taloustutkimuksen eMedia, Mediacomin blogitutkimus sekä pari gradua), joiden päälle olen lisännyt YLE-näkökulmaa omien verkkopalveluidemme käyttäjätutkimusten perusteella.

Siihen sitten päälle omaa näppituntumaa ja surfailua, ja johtopäätökset tulivat näiden perusteella.

Kaiken tämän perusteella yritän itsekin välttää kansalaisjournalismi-sanan käyttöä - tämän perusteluihin palaan myös myöhemmin!

[Kirjoittanut: erkka]

Miikka: Ymmärrän lähestymistapasi kansalaisjournalismiin, mutta en ole aivan samaa mieltä.

Aiheen läheisyys ei ole mielestäni ongelma tai sitten joudutaan asettamaan kyseenalaiseksi kaikki erikoisalojen toimittajat...

Kansalaisjournalismista puhuttaessa tulee vastaan sama ongelma kuin bloggaamisesta puhuttaessa - kunnollista määritelmää ei oikeastaan vielä ole.

Kansalaisjournalismia tapahtuu silloin kun avoimeen verkkoon kirjoittava tuottaa tai suodattaa sisältöjä - jotka ovat yleisesti kiinnostavia ja jopa merkittäviä - tavalla tai tuloksella, joka sopii journalismin väljään muottiin.

Tätä tapahtuu varsin hajanaisesti ja satunnaisesti, mutta tapahtuu kuitenkin. Esim. blogeissa tapahtuvaa kansalaisjournalismia ei pidä etsiä blogeittain/bloggaajittain vain postauksittain. En siis kieltäisi kansalaisjournalismin olemassa oloa, mutta laskisin sille asetettuja odotuksia.

Haluaisinkin kansalaiskontekstissa erottaa käsitteet "journalismi" ja "journalisti" toisistaan. Siinä missä journalimia tuottavat yleensä journalismin ihanteista ja säännöistä tietoiset ja hommaansa koulutetut/kouliintuneet journalistit, tuotetaan kansalaisjournalismia usein vailla aktiivista tietoisuutta siitä "että nytpä teen kansalaisjournalismia" - kirjoittaja vain haluaa, että yleisönsä tulee tietoiseksi jostain asiasta tai luotu sisältö ihan vain sattumalta on yleisesti kiinnostavaa ja merkittävää ja täyttää muutoinkin journalismin kriteerit.

Moni vannoutunut journalisti varmasti sylkee näkökulmani päälle, mutta teroitettakoon vielä, että "sattumajournalismi"-ajattelu ei suinkaan halvenna sitä "oikeaa" journalismia, vaan pikemminkin pyrkii selittämään sitä kuinka kokemus bloggaajien harjoittamasta kansalaisjournalista syntyy.

Päättelyketjussani on varmasti heikkouksia, joten kritiikki on tervetullutta.

Tällaisessa lähestymistavassa pitäisi varmaan tehdä joku rajaus sille, milloin viestintä tapahtuu liian pienelle tai rajatulle yleisölle, että sen kutsuminen journalismiksi ei enää ole sopivaa? Tekstarit/pikaviestit/sähköpostit valituille kavereille eivät enää varmaankaan ole journalismia.

[Kirjoittanut: Joni Kärki]

"Väite 2: Julkaisumuotona blogi on menettänyt tietyn uutuusarvonsa"

Uutuusarvonsa ehkä, mutta jokin merkitys sillä on, että tietyt kirjoitukset nimetään blogiksi. Tarkoitan siis, että miksi vaikkapa Hesarin verkkosivuilla on blogaajia, kun paperihesarissa heitä kutsuttaisiin kolumnisteiksi tai pakinoijiksi...

"Väite 3: Koska blogi ei enää muotona ole Se Juttu, on paino (vihdoin) siirtynyt aidosti sisältöön."
Ainakin jos Blogilistaa tarkastelee, niin määrä ei välttämättä korvaa laatua. Eli riippunee varmaan myös tarkasteltavasta aineistosta.

Kuvankäsittelyn sijasta voisin käyttää analogiana valokuvausta: kun kamerat tulivat tavallisen tallaajan ulottuville, alettiin kuvata myös lomakuvia ja muita otoksia, jotka eivät välttämättä täytä taiteellisia kriteerejä. Toisaalta, kameroiden yleistyessä myös hyvien kuvaajien määrä kasvoi, ja valokuvausta alettiin käyttää useisiin eri tarkoituksiin, kuten journalismiin.

btw. olisin kiitollinen noista tutkimusten ja gradujen lähdetiedoista.

[Kirjoittanut: T]

Pirkka:"Kansalaisjournalismia tapahtuu silloin kun avoimeen verkkoon kirjoittava tuottaa tai suodattaa sisältöjä - jotka ovat yleisesti kiinnostavia ja jopa merkittäviä - tavalla tai tuloksella, joka sopii journalismin väljään muottiin."

Joni Kärki:"...jokin merkitys sillä on, että tietyt kirjoitukset nimetään blogiksi. Tarkoitan siis, että miksi vaikkapa Hesarin verkkosivuilla on blogaajia, kun paperihesarissa heitä kutsuttaisiin kolumnisteiksi tai pakinoijiksi..."

Eli voitaisiin sanoa että kansalaisjournalismi on oikeasti uutisten pakinointia, siis näin tiivistäen (käytin lainauksia, koska muut olivat jo nämä niin hyvin esilletuoneet ja yhdyn Joni Kärjen mielipiteeseen).

Minunkin mielestäni blogin käsite puhtaimmillaan ei oikein enää pidä.

Itse pyrin välttämään "uutisten uudelleenkäsittelyä", koska mielestäni tällainen "uutisten tuunaus" on vähän sama kuin spreijasi Milon Venuksen ja sanoisi että kyllä, tuo on minun taideteokseni. Pikkaisen liian helppoa.

En kuitenkaan pidä verkkopäiväkirjaa, koska elämäni on niin uskomattoman tylsä, että toisinaan minullakin on vaikeuksia pysyä hereillä sitä seuratessani.

Kuitenkin käytän tunnettua blogi-palvelua, ja vieläpä samasta syystä (omasta mielestäni) miksi blogien määrä on lisääntynyt; koska se on helppoa.

Internetissä on pilvin pimein palveluja, joissa parilla hiirenklikkauksella saat luotua itsellesi blogin.
Oikea paikka kriteerien mukaan monelle blogille olisi oma kotisivu, mutta vaikka miten maailmassa on "helppoja" kotisivukoodereita, mikään ei voita palvelua jossa saat kaiken valmiina; ainoa tehtävä on vain valita värit ja nimi.

Sinä päivänä, kun joku keksii palvelun jolla voi luoda helposti oman vertaisverkon, internet tuhoutuu siihen kun kaikki alkavat lähettelemään maailman hauskimpia kotivideoitaan kaikille.

[Kirjoittanut: Rysky]

Blogit tuntuisivat olevan myös jonkinlainen aiheiden tuotekehitysalusta ns. perinteiselle medialle. Kesällä tuli vastaan tilanne, jossa (ilmeisesti kesä)toimittaja oli ensin tehnyt blogimerkinnän vähän sinne päin puhtaasta oivalatamisen ilosta ja myöhemmin se ilmestyi valtakunnallisessa lehdessä asiaankuuluvien asiantuntijahaastattelujen ryydittämänä. Toimittajat keräävät blogeista aiheita ja näkökulmia. Ennen sama tehtiin kavereiden ja sukulaisten kautta.

Toinen blogeihin liittyvä asia on jonkinlaisen yhteisöllisyyden ja ilmiöiden todeksi ja merkitykselliseksi tuntemisen syntyminen. Jakaessaan yksityistä syntyy ympärille usein lukijoiden samanlaisten kokemusten myötä (samaa ja/tai eri mieltä olevien) yhteisö, joka ainakin jonkin aikaa elää blogin ympärillä. Käsityöblogien uskon olevan myös esimerkki sinällään yksityisestä harrastuksesta, joka on blogien myötä saanut yhteisöllisen ulottuvuuden.

[Kirjoittanut: Pirkka]

Piti tosiaan pureskella näitä kommentteja vähän kauemmin.

Schizo-Janne kommentoi:

"Suomalaisten blogien "sisältö" on kyllä yksi iso vitsi. Suurin osa blogeista on edelleen päiväkirjoja, joissa kerrotaan lähinnä siitä mitä itselle kuuluu ja ne on tarkoitettu kavereille ja tutuille."

Minusta mikään sisältö, joka on jollekin relevanttia - vaikka kavereilla ja tutuille - ei ole vitsi.

Mutta jos blogien sisältöä ajatellaan laajemmin, niin silloinhan on eittämättä selvää, että suurin osa sisällöistä ei ole laajemmalle yleisölle mielenkiintoista ja relevanttia.

En usko, että kaikki bloggaajat ovat sen suuremmin miettineet sisältönsä julkisuutta. Minusta on myös toisaalta väärin ajatella, etteikö päiväkirjamaisuus voisi myös olla sisällöllisesti laajemmin merkittävää.

Minusta Erkka kiteytti asian itseäni paremmin:

"- - - Tätä tapahtuu varsin hajanaisesti ja satunnaisesti, mutta tapahtuu kuitenkin. Esim. blogeissa tapahtuvaa kansalaisjournalismia ei pidä etsiä blogeittain/bloggaajittain vain postauksittain."

Merkittävät näkemykset ihmisten arjesta - perinteisen journalismin näkökulmasta vaikkapa talouden ja politiikan vaikutukset omaan elämäämme - löytyvät usein sieltä päiväkirjojen sivuilta.

Perinteisen median näkökulmasta tämä voi tuntua hankalalta, sillä löytääkseen aitoja ja mielenkiintoisia huomioita olisi blogeja vain surfattava ja seurattava ahkerasti.

Olisi tietenkin kätevää, jos netistä löytyisi suoraan iso nippu kunnon teemablogeja, malliin Ajatuksia suomalaisesta lastenhoitopolitiikasta, Pätkätyöläisen arkipäivää ja Kaappijuopon päiväkirja.

Tokihan näitäkin löytyy, mutta suurin osa merkittävistä tarinoista löytyy kyllä postauksittain, kuten Erkka huomautti.

Ajattelen kyllä kuitenkin itse aikalailla Miikan lailla sikäli, että uskon vapaa-ajallaan verkkoon kirjoittavien kynäilevän vain aiheista, jotka he kokevat itselleen läheisiksi.

Välillä lopputuloksena on - tiedostetusti tai tiedostamatta - journalismia, välillä ei.

Mutta parin Jannen väitteen kanssa olen eri mieltä. Hän kommentoi:

Suomessa ei bloggaaminen ole koskaan ollut mikään uusi juttu. Se on alusta asti ymmärretty väärin ja sillä on ainoastaan yritetty monistaa vanhaa kaavaa taas kerran.

Tästä olen eri mieltä kahdellakin tapaa.

Ensiksi en suostu uskomaan, että olisi yksi oikea tapa ymmärtää blogeja ja bloggaamista. Kyseessä on kuitenkin päällimäiseksi vain muoto, josta jokainen muokkaa omanlaisensa.

Toiseksi minusta blogit olivat netissä viimeisimmän vuoden, puolentoista aikana Se Uusi Juttu. Se näkyy esimerkiksi blogien määrän, tunnettuuden ja lukemisen lisääntymisenä.

Kuten T kommentoi: "- - -miksi blogien määrä on lisääntynyt; koska se on helppoa."

Mitä enemmän blogeja tulee, sitä selvemmäksi minusta tulee myös sisältöön keskittyminen.

Määrän lisääntymisen myötä lisääntyy myös ei-minulle-tarkoitettu-huttu, mutta Jonin tavoin uskon myös hyvien sisältöjen lisääntyvän.

Toiset nyt vain odottavat blogeilta enemmän journalistista otetta, toiset henkilökohtaista näkökulmaa. Samaa muuten kaipaillaan medioilta tällä hetkellä muutenkin.

Sinänsä uskon PNI:n tavoin, että:

"Samalla tavalla kuin käsitellyiltä kuvilta odotetaan muuta kuin Photoshop-efektejä, televisiolta muuta kuin vain liikkuvaa kuvaa tai radiolta muutakin kuin vain ääntä pienestä laatikosta, on nyt blogien vuoro lunastaa paikkansa."

- - -
Vähän toisen asian vierestä kommentti Maijan kysymykseen:

Jäin miettimään tuota viimeistä kohtaa. Näinkö tosiaan on? Kyllähän työkseenkin bloggaavia on entistä enemmän, mutta joukko taitaa silti edelleen olla pisara paljon suuremmassa meressä.

On varmasti näin, että omalla nimellä bloggaavien määrä on vielä pieni suhteessa bloggajien kokonaismäärään.

Mutta ylipäätänsä verkossa omalla nimellä esiintyminen tuntuu (tästä minulla on vain näppituntuma, ei dataa) lisääntyneen, ja se on minusta mielenkiintoinen asia. Miksi nyt? Miksi ei jo aiemmin?

[Kirjoittanut: Miikka Leinonen]

Yksi journalistin ammatin kulmakivi on valintojen tekeminen. Tavallinen bloggaaja ei yleensä ole valinnut omalle blogilleen minkäänlaista punaista lankaa. Blogeihin kirjoitellaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se ei ole kovin lukijaystävällistä.

Itse olen yritänyt pitää blogini aiheen mahdollisimman kapeana, jotta sen jatkuva seuraaminen olisi muillekin mielenkiintoista. Fokuksen pitäminen ei ole helppoa, kun vastaan tulee mielenkintoisia ilmiöitä, joita tekisi niin kovasti mieli kommentoida. Mutta silloin blogistani tulisi yksi harhaileva päiväkirja muiden joukossa.

[Kirjoittanut: Mari Koo]

Kokonaisuudessaan kiintoisa keskustelu, mutta nyt en kykene kommentoimaan kuin tätä:

Mutta ylipäätänsä verkossa omalla nimellä esiintyminen tuntuu (tästä minulla on vain näppituntuma, ei dataa) lisääntyneen, ja se on minusta mielenkiintoinen asia. Miksi nyt? Miksi ei jo aiemmin?

Itse asiassa Sari kirjoitti omaan graduunsa liittyen seuraavaa:

"Vaikka olen lukenut aineistoani vasta pintapuolisesti, tietyt asiat erottavat - jos nyt vähän yleistetään - 90-lukulaisia näistä uusimmista. Tietynlainen räväkkyys ehkä, ja ainakin se oman nimen käyttö. 90-lukulaiset käyttävät omaa nimeä hyvin avoimesti, itsestään selvästi. Aivan kuin heille ei tulisi mieleenkään peittää sanojaan nimimerkin taakse. Uudet bloggaajat taas nauttivat (halutessaan, eli useimmin) täyden anonymiteetin suomista eduista."

Eli Sarin aineiston perusteella nimi oli joskus aiemmin käytössä nettipäiväkirjailussa, sitten se jäi pois.

Voisiko nimellä kirjoittamisen mahdollinen lisääntyminen olla nyt merkki siitä, että netissä halutaan voimakkaammin luoda koko identiteettiä eli blogi on aiempaa selvemmin jatketta offline-elämälle? Sitä kuuluisaa oman julkisuuden hallintaa siis.

[Kirjoittanut: Schizo-Janne]

Pirkka,

Tarkoitin tuolla blogien väärin ymmärtämisellä sitä, että niitä on jatkuvasti yritetty ymmärtää suhteessa jo olemassa oleviin median muotoihin. Tämä ilmenee erityisen hyvin näiden "journalistien" näkökulmissa, jossa valitetaan jatkuvasti sitä kuinka blogit eivät ole verrattavissa "vakavaan journalismiin".

Suomessa on mielestäni vallalla edelleen erittäin vanhoillinen ja ummehtunut näkemys mediasta. Erityisesti tätä näkökulmaa näyttää pitävän yllä juuri "median ammattilaiset", jotka tuntuvat olevan kaikkein eniten pihalla siitä missä mennään. Ja kyllä, tällä tarkoitan erityisesti YLEä. Onneksi siellä näyttää olevan yritystä muuttaa suuntaa, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin patavanhoillinen papparaiskaarti vie lopulta voiton (eli ryssitään yhtä päin mäntyä kuin digitelevision kohdalla on jo ryssitty).

Eli yritin juuri tuolla omalla puheenvuorollani puhua monien eri näkökulmien puolesta. Ei vain blogeista, vaan myös koko mediasta ja meidän suhteestamme siihen. Juuri tällä hetkellä "mediapoliittiset" puheenvuorot ovat kuin suoraan 70- ja 80-lukujen taitteen mediakasvatuksen opetussuunnitelmasta. Lähde- ja mediakriittisyyttä vaaditaan vanhoista (jo aikoja sitten jälkeenjääneistä) oppikirjoista ulkoaopetelluilla fraaseilla.

[Kirjoittanut: Pirkka]

Miikka: Jaksan vielä vähän vängätä vastaan, jos sallit. ;-)

"Blogeihin kirjoitellaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se ei ole kovin lukijaystävällistä."

Ei niin, paitsi jos tietää lukijakuntansa koostuvan pääasiallisesti omista ystävistä ja tutuista.

Silloin poukkoileva sisältö voikin olla relevanttia ja jopa lukijaystävällistä - jo ennestään tuttuja ystävyyssuhteita vahvistavaa.

Kai sitäkin voisi ajatella eräänlaiseksi kohderyhmäajatteluksi?

Mari: Ajatuksesi oman nimen kautta oman julkisuutensa hallitsemisesta tuntuu näin äkkiseltään hyvinkin mahdolliselta.

Voisiko myös olla niin, että koska monet ovat jo harjoitteleet nettijulkisuutta nimettöminä, on nyt myös rohkeutta lähteä tekemään samaa nimellä?

Schizo-Janne: Tästä minä voin olla hyvin samaa mieltä!

Mediamaailman muuttuessa olisi helppo naulita itsensä vanhoihin oppeihin ja ryhtyä puolustustaisteluun.

Se tosin tarkoittaisi jo heti luovuttamista, samoin kuin se, jos omaa "ylivoimaisuuttaan" tarvitsee osoittaa toisia alentamalla.

Koko Me ja Ne -ajattelu on oikeasti haudattava, mutta siihen menee aikaa. Tiedämme kyllä myös, ettei aikaa ole enää tuhlattavaksi.

Teemme kyllä parhaamme, ettei "patavanhoillinen papparaiskaarti" tätä pääsisi pilaamaan.

[Kirjoittanut: Blogit kuolevat vuonna 2010]

Hyvä ennuste: Blogit kuolevat yhtä nopeasti kuin syntyivät. Vuonna 2010 nauretaan tälle ajalle ja niille jotka uskoivat ns. kansalaisjournalismiin.

[Kirjoittanut: Anonyymi]

Miikka: ""Oikea" journalisti kirjoittaa aiheista, joilla arvelee olevan yleistä mielenkiintoa." Romanttinen ja naiivi näkemys. Journalisti (romanttinen nimitys toimittajalle) kirjoittaa tai tekee juttuja aiheista, joista arvelee saavansa palkkion ja/tai jonka päätoimittaja tai tuottaja tilaa.

[Kirjoittanut: Miikka Leinonen]

Kyllähän sen voi kyynisestikin sanoa.

Mediataloissa on erilaisia työnantajan määrittelemiä uutiskynnyksiä ja kriteereitä, joiden puitteissa toimittaja työnsä tekee. Bloggaajilla tällaisia kriteereitä ei yleensä ole. Ja siksi blogit vaeltavat aiheesta toiseen.

Olen yrittänyt seurata joitain tuttavieni blogeja, jotka käsittelevät "elämää yleensä". Joskus blogit onnistuvat paljastamaan tuttavista uusia ja mielenkiintoisia piirteitä, mutta jostain syystä tällaisten blogien lukeminen ainakin minulta hiipuu aika nopeasti.

Minusta hyvällä blogilla on kapea teema josta ei livetä. Jos tulee tarve sanoa jotain muuta, niin tekee sen jossain muualla. Vaikka muiden blogeissa.

[Kirjoittanut: J_S_17]

Blogeissa käsiteltävät asiat tulevat minun veikkaukseni mukaan lähenemään valtavirran kirjoittelua ja samaan aikaan valtavirran lehtikirjoittelu ja yleensäkin mediat muuttuvat yhä blogimaisempaan ja kansanomaisempaan suuntaan.

Tällähän hetkellä esimerkiksi lehtiä lanseerataan tietyille kohderyhmille siksi, että halutaan saada tiettyjä kohderyhmiä saatua kasaan mielenkiintoiseksi paketiksi mainostajia varten. Eli lähtökohtana ei ole toimittaa sellaista sisältöä, mistä ihmiset ovat kiinnostuneita vaan sellaista sisältöä, mikäkerää sopivat kohderyhmät kasaan.

Googlemainonta ja blogit ja yleensä kuluttajakäyttäytymisen muutos on vahvasti menossa siihen suuntaan, että ihminen löytää sisältönsä, mitä etsii ja ihmiset tuottavat sisältöä yhä enemmän itse. Mainostajat alkavat pikkuhiljaa siirtyä näihin paikkoihin, missä ihmet liikkuvat oikeasti. Tänä päivänä vielä uskotellaan, että ihmiet katsovat telkkaria ja lukevat lehtiä kuten ennenkin, mutta tosiasiassa ihmisten netissä käyttämä aika kasvaa hurjaa vauhtia.

Veikkaukseni on, että blogeista tulee valtavirtaa ja syntyy yhä enemmän palveluita, joissa ihmiset pääsevät eri tietoihin käsiksi eli kutsuisin näitä "hubeiksi". On tosi web 1.0:aa, että on Helsingin Sanomien verkkopalvelu jne. Suomessa tähän ei olla herätty, mutta maailmalla on.

Suomessa itseasiassa yksi järkevimmistä palveluista on www.makuhaku.fi -palvelu, jossa ideana on, että palvelun kautta pääsee käsiksi tuhansiin ruokablogeissa oleviin artikkeleihin. Tämä on nykypäivää verrattuna palveluihin, joissa Pirkka tai Plaza tai joku "sisältöpalvelu" julkaisee omia ruokaohjeitaan ja hilloaa niitä omassa palvelussaan, joka on kehitety vain siksi, että siellä voidaan mainostaa Yhtyneiden kuvalehtien lehtiä ja myydä bannerimainontaa mainostajille.

Maailmalla esimerkkejä on enemmän, mutta suomessa valitettavan vähän. Vielä.

Kuten Pirkka kirjoitti, blogaajat ovat vielä pisara meressä, mutta uskokaa tai älkää määrä tulee kasvamaan. Ja kun blogaajia on 1, kommentoijia 25, niin passiivisia lukijoita on 250...

Yleensä ihmiset ennustavat tulevaisuutta liian optimistisesti pitkällä tähtäimellä, mutta liian skeptisesti lyhyellä tähtäimellä...

[Kirjoittanut: Janne Jalkanen]

Olen kännissä, joten en jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta alkuperäiseen artikkeliin nähden allekirjoitan kyllä kaikki väitteet, paitsi ehkä viimeistä:

Väittäisin, että omalla nimellään kirjoittavien määrä näyttää lisääntyneen suhteessa vain siksi, että heitä on määrällisesti enemmän. Omalla nimellään kirjoittaminen luo paremman brändin, mikä puolestaan vetää lukijoita puoleensa enemmän kuin satunnaiset anonyymibloggaajat.

Mutta olen todella samaa mieltä (ja ilmeisesti eri mieltä kaima-kollegan kanssa) väitteistä 2 ja 3: muodosta on todellakin tullut tunnettu, ja ymmärretty. Huomaa hyvin siitä, että jos sanoo ihmisille "mulla on blogi", niin ne ei vastaa "olen pahoillani, onko se vakavaakin?"

[Kirjoittanut: Petteri Numminen]

"Tämä on nykypäivää verrattuna palveluihin, joissa Pirkka tai Plaza tai joku "sisältöpalvelu" julkaisee omia ruokaohjeitaan ja hilloaa niitä omassa palvelussaan, joka on kehitety vain siksi, että siellä voidaan mainostaa Yhtyneiden kuvalehtien lehtiä ja myydä bannerimainontaa mainostajille."

Tule JS17 lounaalle (Meritallissa tuossa naapurissa keittävät erinomaista bouillabaissea) tänne Plazaan joku päivä, niin kerron vähän enemmän siitä, mitä meidän kehittäjien päässä ja sydämissä tapahtuu, kun suunnittelemme näitä "sisältöpalveluita". Voin luvata, että opit aika paljon uutta - itsestäsi.

[Kirjoittanut: Tapio Parkkari]

>Väite 4: Mitä enemmän blogeja on, sitä enemmän kirjoitetaan myös yhteiskunnallisista aiheista. Harva yksityinen bloggaaja on kuitenkaan lähtenyt perustamaan erillistä "teemablogia", vaan yhteiskunnallisia aiheita käsitellään useimmiten omien henkilökohtaisten kirjoitusten ohessa.<

Niin, no...

Kovin vaikeata tuohon on mitään sanoa. Minä lähdin jo perustamisvaiheessa siitä että luon sivuston joka yhdistää tavallisen vaasalaisen, luottamusmiehen ja virkamiehen.
Tavoiteenani oli, ja on, lisätä avoimmuuatta päätöksentekoon ja asioiden valmisteluun.

Mitään omaa puoluepoliittista missiota minulla ei ole.

Minusta on päivänselvää että yhtä kuntaa koskevat blogit ja foorumit tulevat lisääntymään ja kehittymään.

Uskon että erityisesti kunnasta riippumattomien blogien ja foorumeiden määrä tulee parin seuraavan vuoden aikana kasvamaan "räjähdysmäisesti".

Tarkoittaa sitä että ainakin isoimpiin kaupunkaeihin syntyy omia kaupunkiblogeja ja foorumeita.