Juuri päättyneen kesäloman aikana silmiini on sattunut suhteellisen paljon mediakritiikiksi puettua eri medioiden välistä piikittelyä. Tai ehkä olen vain huomannut sen aiempaa paremmin näin ensimmäisenä YLE-kesänäni.
Suuri kiitos tästä kuuluu varmasti tämän viikonlopun digisiirtymälle, jonka nimissä on käyty tiukkaa argumentaatiota erityisesti sanomalehtien ja television välillä.
Kritiikki on hyvin usein paikallaan, mutta välillä tuntuu, että maaliin ampuessa osutaan samalla tahattomasti myös omaan jalkaan.
Tässä muutama esimerkki kesälomani varrelta. Eksaktit päivät valitettavasti puuttuvat, sillä nämä ovat tarttuneet muistiini lomareissujen aikana.
Digisiirtymästä varsinkin iltapäivälehdet ovat repineet messeviä otsikoita. ”Tuhannet irtisanovat tv-lupansa” (josta YLE myös itse kirjoittaa), mutta esimerkiksi IS tuskin revittelee samaan aikaan omalla levikkitappiollaan.
Vuonna 2006 IS:n levikki tippui -4,7 % (pdf). Se on aika paljon, mutta ei ilmeisesti jutun väärtti.
HS:n toimittaja taasen valitti elokuisessa kolumnissaan kuinka YLE vähentää nuorten tv-ohjelmia aivan liikaa. Oli lienee työtapaturma, että tämä tv-sivujen kolumni sattui lauantain lehteen HS:n oman, viikoittaisen nuorten sivun viereen.
Kyseinen toimittaja, jonka nimeä en valitettavasti muista, tietää varmasti, että nuoret lukevat lehdistä myös muita kuin nuorisojuttuja. Sama ajatus ei ilmeisesti voi toimia televisiossa.
Televisiossa tulee siis olla paljon omia nuorten ohjelmia, mutta nuorten palsta kerran viikossa riittää sanomalehdessä?
TV-sivujen kolumnit ovat muutenkin herkullisia luettavia. Ne ovat usein pahempia valituspaikkoja kuin blogit, paitsi että toimittajat osaavat pukea subjektiiviset potutuksen aiheet bloggaajia paremmin objektiivisen viestinnän viittaan.
Jokakesäiset TV:n kesäuusinnat sapettavat –kolumnit voisi kuopata, jos ei kerran ole mitään uutta sanottavaa.
Kyseiset toimittajat voisivat myös katsella kriittisesti omia hengentuotoksiaan: Sanomalehdet jos jotkin ovat kesä toisensa jälkeen täynnä kesäuusintoja, varsinkin kolumnipalstoilla.
Vuodesta toiseen toimittajat täyttävät heinäkuiset lehdet jotakuinkin samoilla jutuilla vaarallisista eläimistä (viime vuosina noussut kesäjuttutyyppi), säävalituksista (joko liian kuumaa tai kylmää), pettävistä kesäheiloista (tämä on erityisesti IL:n bravuuri) ja siitä, kuinka paljon körtit söivät tänä kesänä jäätelöä.
Astetta fiksumpaan muotoon televisiokritiikkinsä puki Turun Sanomat. Lehti julkaisi elokuun alussa Extra-liitteessään useita juttuja ihmisistä, jotka elävät ilman televisiota. He ovat silti ihan fiksuja ja ajattelevia! Näin varmasti onkin.
Ilman yhtä mediaa voi hyvin elää, mutta voisiko sanomalehti julkaista jutun fiksuista ihmisistä, jotka eivät lue sanomalehtiä? Epäilen suuresti.
Vaikka itse luotankin sanomalehtien voimaan, en silti suostu uskomaan, että kaikki sanomalehtiä lukemattomat olisivat asioista tietämättömiä ja sivistymättömiä tolloja. Täytyykö oman median arvoa todella korottaa toisia tallomalla?
Ehkä jonkinasteinen pelko oman median tulevaisuudesta on saanut sanomalehdet ja sähköiset mediat hyökkäämään toistensa kimppuun. Kunpa vain muistaisimme, ettei mikään media yksinään voi täyttää kaikkia tarpeita. Jokaiselle löytyy oma paikkansa, nyt vain käydään taistelua seuraavista asemista.
Onneksi välillä kuitenkin joku osuu maaliin.
Olipa sitten mitä mieltä tahansa YLEn oman ohjelmatuotannon tulevaisuudesta, niin HS:n tämänpäiväinen juttu nosti ainakin esille olennaisen asian.
Toivoisin silti, että oman työnantajani ammattitaitoisesti toimittajat voisivat, saisivat ja muistaisivat myös itse ottaa aktiivisesti YLEn tulevaisuuden esille. Tasapuolisesti ja kriittisesti, kuten toimittajien kuuluukin.
Eri medioiden välistä kritiikkiä murentaa se, ettemme me median edustajat osaa olla kovin itsekriittisiä oman mediamme suhteen. Toisia kyllä mottaillaan surutta, ja yritämme käyttäytyä niin kuin itsellä ei olisi oma lehmä ollenkaan ojassa.
Ehkä kritiikkiä enemmän tarvittaisiin julkista itsekritiikkiä?
Hienoa huomata että en ole ainoa joka on kiinnittänyt huomiota muiden medioiden suhtautumisessa Yleisradioon.
Tuntuu kuin Yleisradio olisi vaihtoehtoisesti jonkinlainen kaiken pahan alkulähde tai puolustuskyvytön nyrkkeilysäkki, jota kaikki saavat käydä hakkaamassa kun siltä tuntuu ja session jälkeen sen tulisi sanoa "kiitos, saisinko vielä lisää?".
Välillä menevät jo absurdin puolelle muiden media-yhtymien "väääää, Yleisradio näyttää muutakin kuin tv-kanavillaan kuin kolmen tunnin virityskuvaa mummoille"- tai "Buhuu, taas ne soittavat radiossa muutakin kuin Urguurien nelitahtista kurkkumusiikkia"-valitukset maailman pienimmän viulun soittaessa samalla maailman surullisinta itkuvirttä.
Ihan niin kuin "yleisöpalvelu" tarkoittaisi sitä, että ohjelmiston pitäisi olla mahdollisimman tylsää ja kerrallaan suunnilleen kymmenen henkilön kohdeyleisöille suunnattua.
Eniten pitäisin mölyt mahassani Mtv3:lla; sen suuri suunnitelma on että sillä ei ole sitä tunnu olevan.
Isolla rahalla ostetaan huippusarjoja (esim. HBO:n langalla) ja sitten se joko keskeytetään heti alkuunsa ja sitten se ei koskaan jatku tai sitten se kätketään niin myöhäisiltaan, että kukaan sitä ei löydä (esim. HBO:n langalla taisi lopulta tulla vaihtelevasti ajanjaksolla 23.45-00.20 keskiviikko-iltaisin).
Yle sentään näyttää minkä lupaa.
Ei se nyt silti minulta täyttä synninpäästöä saa; toisinaan joidenkin sarjojen kohdalla jatkopäätösten selittely on ollut omituista (Esimerkiksi MTV3:lla tullutta (ja kesken kauden katkaistua) Erikoisjoukkue-sarjaa ei jatkettu Ylellä, koska "myöhemmät kaudet paljastuivat väkivaltaisiksi"...minkä vuoksi se olikin jo myöhäisillassa, haloo?) ja Yle ei edelleenkään mainosta tarpeeksi (Sattumalta sain kuulla uuden Robin Hood-sarjan alkamisesta. Se että sitä mainostetaan kanavan sisällä ei tarkoita sitä että se saavuttaisi kaikki potentiaaliset katsojat. Varsinkin kun mainos taisi tulla poliisi-tv:n ja Kesäillan tanssien välissä.), mutta kyllä se hommansa huomattavasti paremmin hoitaa kuin yleensä annetaan ymmärtää.
Kaipa hesarin kolumnisteillakin on ykkössääntönä: "jos et muusta keksi valittaa, niin valitapa vaikka Ylen toiminnasta".
Kirjoittanut: T | 2.9.2007 klo 10.21
Hyvä teksti, sai minutkin ajattelemaan tätä vähän toiselta kannalta. Yle on ilmeisesti todellakin helpompi maali ja lytättävä.
Lehti julkaisi elokuun alussa Extra-liitteessään useita juttuja ihmisistä, jotka elävät ilman televisiota. He ovat silti ihan fiksuja ja ajattelevia! Näin varmasti onkin.
Tämä on kyllä kieltämättä hassua, tai siis se, miten ihmiset suhtautuvat minun televisiottomuuteeni. Joko sitä ihmetellään ("kuinka pärjäät?"), epäillään uskovaiseksi, pidetään normaalia fiksumpana ("sulla sitten jää aikaa muuhun tärkeämpään, kuten kirjoille", just joo...) tai, mikä nyt tuntuu yleistyneen, suunnitellaan tehtävän sama ("eihän sieltä oikeastaan mitään katsomisen arvoista tule").
Kummallisen suuri merkitys, ja erityisesti tunteita herättävä, tällä yhdellä medialla tuntuu olevan.
Kirjoittanut: Mari Koo | 2.9.2007 klo 22.03
T: YLElläkin on kyllä paljon petrattavaa, siitä olen samaa mieltä.
Mainostaminen ei ole koskaan ollut meidän vahvuutemme, mutta osaksi se johtuu myös suuresta kanavavalikoimasta. Kaikkia uusia ohjelmia ei voi millään nostaa esiin, kun televisiokanavia on viisi ja radiokanavia kuusi.
Itse olen miettinyt, että osaratkaisuksi tähän mainonta- ja tiedotusongelmaan voisi tulla erilaisten sisältöjen tarkempi tilattavuus netissä.
Siinä vaiheessa, kun kaikki ohjelmamme on saatavilla Areenassa, me voisimme tarjota kaikki sisällöt tilattavaksi. Ei vain ohjelmakohtaisesti, vaan myös esimerkiksi oman katselijaprofiilin ja samankaltaisten ihmisten suositusten perusteella.
Näin me voisimme ehkä varmistaa paremmin, ettei yksikään hyvä ohjelma menisi sivu suun.
Toimisikohan tällainen?
Mari: Mutta entäs jos oletkin fiksumpi juuri siksi, ettet katsele televisiota?
Kirjoittanut: Pirkka | 9.9.2007 klo 22.23
"Siinä vaiheessa, kun kaikki ohjelmamme on saatavilla Areenassa, me voisimme tarjota kaikki sisällöt tilattavaksi. Ei vain ohjelmakohtaisesti, vaan myös esimerkiksi oman katselijaprofiilin ja samankaltaisten ihmisten suositusten perusteella."
Tämähän olisi aivan mahtavuutta, mutta pelkään että kukaan ei osaa ennustaa kauanko kestää ennen kuin vapaapaini-ottelu tekijänoikeus-järjestöjen kanssa päättyy ratkaisemattomaan tasapeliin.
Sitä ennen (ja minut saa ajaa kaupungista höyhen ja terva-kuorrutuksessa jos tällainen jo on olemassa) olisi mahtavuutta jos voisin käydä jollain sivulla ruksimassa millaiset ohjelma-tyypit minua kiinnostavat.
Näiden perusteella sitten sähköpostiini tulisivat viikon tärpit, jotka voisin laittaa suoraan tallentumaan kiintolevyn kautta ("kun laittaa nauhoitukset maanantaina kuntoon, ei koko viikkona tarvitse hermoilla" - uusi betoniviidakon sanonta).
Vielä parempaa olisi jos voisi rekisteröityä jonnekin saadakseen tiedon viime hetken ohjelmamuutoksista vaikka kännykkääni (en ole edelleenkin katkera vaikka se yksi Doctor Who-jakso siirrettiinkin ilmoittamatta. En ole edelleenkin katkera vaikka se yksi Doctor Who-jakso siirrettiinkin ilmoittamatta. En ole edelleenkin katkera vaikka se yksi Doctor Who-jakso siirrettiinkin ilmoittamatta. Kunhan toistelen tuota tarpeeksi, saatan jopa uskoa siihen).
Mutta kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen luparahoillani saamaani palveluun, eli jatkakaa hyvää työtä :)
Kirjoittanut: T | 10.9.2007 klo 8.18