Digikko

Hyvää lomasäätä

Olen kahden lomapäivän vankan kokemuksen perusteella sitä mieltä, että on hyvä lähteä lomalle silloin, kun toiset jo palaavat töihin.

Mutta olen myös jo huomannut, kuinka erilaiset sääkeskustelut saavat minut ärsyyntymään.

Miten niin muka 20 astetta ja sadetta silloin tällöin "on huono lomasää"? Tervetuloa vaan Suomeen. Tai jos vähän sataa, niin voivotellaan, että onpa ihan syksyisä sää. Ehei. Kyllä se syksyn sadesää oikeasti tuntuu ihan joltain muulta!

Loma ei ole yhtä kuin sää. Loma on sitä, ettei olla töissä. Digikko hiljenee todennäköisesti elokuun loppuun saakka. Nauttikaa lomastanne te lomailijat ja töistänne te jo lomanne pitäneet.

Copy-paste -uutisista, hyvää iltaa

Uutiskilpailu on välillä tiukkaa. Verkossa houkutus copy-paste -toiminnon käyttämiseen on varmasti suuri, mutta silti edes lähteet olisi kohtelias mainita.

Ensimmäiseksi julkaistu uutinen:

Muutin otsikkoa vähän ja poistin välistä pari kappaletta -uutinen, johon oli lisätty yksi kirjoitusvirhe:

Mikäs siinä. Julkaisee nopeasti kopioidun uutisen ja alkaa vasta sen jälkeen tekemään siitä omaa.

Iltalehdessä eivät tainneet oppia kerrasta.

Päivittäiset uutiset tippumassa arkirutiinien ulkopuolelle?

Päivän surfailu johti Harvardissa juuri julkaistun Young People and News -tutkimusraportin (pdf) ääreen (via Micropersuasion).

Nuorten uutiskulutusta käsittelevää raporttia on toki paras lukea amerikkalaisten voimakas televisiokulttuuri takaraivossa, mutta löytyypä siitä erittäin mielenkiintoisia havaintoja meillekin.

Merkittävää on se, ettei suurella osalla amerikkalaisnuorista ole uutisten seuraamisrutiinia.

Uutisia kulutetaan sattumanvaraisesti ja usein hyvin kevyesti. Päivittäiset uutiset ovat pudonneet arkisten rutiinien ulkopuolelle ja kaikkinensa nuoret kuluttavat uutisia merkittävästi vanhempiaan vähemmän.

Huoli amerikkalaisnuorten yleistiedosta on raportin mukaan oikeutettu. Nuorten aikuisten tietotaso ajankohtaisista aiheista ja politiikasta on paljon vanhempia sukupolvia matalampi. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten ikä ei ollut merkittävästi selittänyt tietotason eroja toisin kuin nyt.

Onko verkko sitten syyllinen tähän uutisrappioon? Kyllä ja ei.

Internet on uutistoiminnan kannalta aidosti kasvava ja merkittävä media, sillä siellä vietetään  paljon aikaa. Huomattavaa on kuitenkin se, ettei netissä vietetty aika suoraan tarkoita lisääntyvää uutiskulutusta samassa mediassa.

Verkko ei näytä opettavan uutisrutiinia niille surfareille, joilta uutisten seuraamisen rutiinit muutenkin puuttuvat. Valintoja täynnä oleva verkko tukee ennemmin jo opittuja tottumuksia ja mieltymyksiä kuin opettaa uusia.

Tässä mielessä netti näyttää tietä muille medioille. Median kuluttaminen on muuttumassa henkilökohtaisemmaksi. Kotona on useita televisio- ja radiovastaanottimia, jokaisella omat tietokoneet ja henkilökohtaiset mp3-soittimet.

Ihmiset oppivat jo nuoresta pitäen valitsemaan itseään kiinnostavat sisällöt. Vaikeat ja monimutkaiset uutiset on helppo ohittaa, mutta Anna Nicole Smithin kuolinuutinen kyllä tarttuu haaviin verkon sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Raportti ennustaa, että ihmisten mediakäytön erikoistuiminen tulee jatkumaan:

"A person might read the newspaper for its public affairs coverage, watch television for its entertainment programs, and use the Internet for gaming and social interaction, or any of a dozen other content and medium combinations."

Tämä on tärkeä huomio siksi, etteivät nuoret aikuiset raportin mukaan seuraa uutisia heidän vanhempiensa tavoin useasta eri mediasta. Uutisten seuraaminen yhdessä mediassa ei ennusta uutiskulutusta toisessa mediassa niin voimakkaasti kuin aiemmin.

Verkossa innokkaasti surfaavat amerikkalaisnuoret eivät siis näytä automaattisesti siirtyvän verkon uutispalveluiden käyttäjiksi, vaan merkittävälle osalle televisio on vieläkin se tärkein uutisväline. Netin lopullista läpimurtoa täytyy tutkimuksen mukaan yhä odottaa - mutta se on kyllä tulossa.

Mielenkiintoinen huomio on myös se, että raportin laatineen Thomas E. Pattersonin mukaan tutkimukset ovat aiemmin yliarvioineet sanomalehtiä uutiskulutuksessa. Vaikka monet lukevatkin lehtiä, prosentuaalisesti merkittävä osa (68 %) on vain selailijoita, joiden haaviin merkittävät uutisaiheet eivät lehden sivuilta tartu.

Radiota on tutkimuksen mukaan taasen aliarvostettu uutismediana. Musiikin välissä kuultavat uutislähetykset ovat monille nuorille paljon merkittävämpi tapa pysyä ajan tasalla kuin aiemmin on ajateltu.

Kaikki tulokset eivät varmasti istu suomalaiseen printtikulttuuriin.

Itse uskon kuitenkin erityisesti medioiden henkilökohtaistumisen ja erikoistumisen pätevän hyvin myös täällä.

Aggregaatteja ja muita lonkeroita

Videoiden määrä netissä kasvaa, käyttäjien tuottamat sisällöt ovat tulleet jäädäkseen, niillä voidaan tehdä bisnestä ja vain hyvä sisältö pelittää. Näihin neljään pääkohtaan voisi kiteyttää Bear Stearnsin viihdeteollisuutta ja erityisesti netin kasvavaa videomarkkinaa käsittelevän raportin (pdf).

Sinänsä raportissa ei ollut yllätyksiä, mutta muutama kohta sai ajatukset liikkelle, varsinkin nyt kun teen työtä  mediadinosauruksessa. Raportin lähtökohtana voisi pitää sitä, etteivät erilaiset audiovisuaaliset sisällöt enää todellakaan ole vain sähköisten medioiden etuoikeus.

Kilpailu lisääntyy merkittävästi, kun printtimedia lähestyy sähköistä mediaa omalla nettivideotarjonnallaan ja käyttäjien omat videokamerat työntävät verkkoon yhä enemmän materiaalia.

Jäin itse miettimään, että sähköisten medioiden perinteinen etulyöntiasema audiovisuaalisessa sisällössä voi helposti muuttua myös taakaksi.

Perinteiseen broadcasting-formaatin ohjelmat eivät välttämättä ole se muoto, joka verkossa vetää parhaiten. Toiset haluavat kokonaisia ohjelmia, toiset lyhyempää videovirtaa. Molempia olisi tarjottava ja kummatkin olisi osattava paketoida hyvin. Me olemme Areenan kanssa todellakin vasta alkuvaiheissa.

Klippiä ja ohjelmaa tulee verkkoon koko ajan lisää. Kun sisältöä on järjettömän paljon, tarvitaan vielä nykyistäkin enemmän välikäsiä, aggregaattipalveluita ja hakukoneita. Bear Stearnsillä on kova luottamus siihen, että jonkun on luotava järjestystä kaaokseen.

Perinteisille  mediayhtiöille tämä kehitys on jälleen kerran haasteellinen.

Me - näin reilun puolen vuoden kokemuksen perusteella - rakennamme mielellämme omia järjestelmiämme. Välikädet ovat olleet pahasta ja olennaisinta on ollut liikenteen ohjaaminen juuri omaan palveluun.

Ehkä näin on tapahtunut myös mittausteknisistä syistä. Kun kokonaisyleisöjä verkosta on muuten vaikea mitata, on helpompi pyrkiä keskittämään kaikki liikenne omaan palveluun.

Mutta raportin mukaan varsinkin nuoremmat netinkäyttäjät pitävät You Tuben kaltaisia videoaggregaattipalveluita ja kavereiden suositteluja parhaimpina tapoina löytää uutta sisältöä. Medioiden omat palvelut jäävät suosiossa pitkälle aggregaattien jälkeen.

Itse uskon, että kaiken liikenteen ohjaaminen vain omaan palveluun on pidemmän päälle vain taistelua tuulimyllyjä vastaan. Mutta minkäs teet, kun oikeudet tulevat vastaan?

Meille olisi tietenkin mukavaa, jos kaikki haluaisivat kuluttaa sisältönsä juuri Areenassa, mutta pirstoutuvassa mediamaailmassa jo tällaisen toiveen esittäminen olisi pään laittamista pensaaseen.

Miten löytää se järkevä tapa ylettää videolonkerot ympäri verkon, niin että tekijöiden oikeudet otetaan aidosti huomioon? Mikä olisi optimaalinen tapa jaella sisältöjä ympäri verkon, niin että ne olisivat helposti ja laillisesti löydettävissä, tilattavissa ja kulutettavissa?

Hakukoneoptimointi on tietenkin yksi ratkaisun osa, mutta sen lisäksi tarvitaan paljon neuvotteluita sekä halua ja tahtoa ymmärtää digitaalisen maailman kehittymistä. Erityisesti sen vuoksi, että meillä kaikilla olisi töitä myös jatkossa.

Aika ohittaa sivunäytöt Nielsen/NetRatingsin listoilla

Kauan hehkutettu sivunäytön kuoleminen verkkopalveluiden mittaamisessa on ottanut yhden suuren askeleen eteenpäin. Nielsen/NetRatings tiputtaa AP:n uutisen mukaan sivunäytön verkkopalveluiden rankingyksikkönä.

Sivunäyttö on menettänyt merkitystään sitä mukaan kuin Ajax ja erilaiset nettivideopalvelut ovat yleistyneet, joten Nielsen/NetRatings alkaakin vertailla palveluita niissä vietetyn ajan ja vierailuiden perusteella.

Nielsen toki mittaa myös jatkossa sivunäyttöjä, sillä mainosmyynti hoidetaan usein näiden perusteella, mutta ajan ottamisella mittariksi yritys pyrkii mittaamaan aiempaa tehokkaammin vertailemaan verkkopalveluita sen mukaan, kuinka ne sitouttavat käyttäjiään.

Kuullostaa tutulle. Jotakuinkin näinhän me täällä blogissa jo tammikuussa hahmottelimme.

Aikaahan erilaiset raportointijärjestelmät ovat mitanneet jo pitkään, mutta se ei välttämättä ole helppo määrä. Tämä kävi ilmi jo AP:n uutisesta vinkanneen Steve Rubelin, Mashablen ja aiemman oman blogimerkintäni kommenteista:

"Minulla on nyt avoinna n. 35 välilehteä, joukossa pari aamusta asti auvoinna ollutta YLE:n uutista, joita en ole vielä edes vilkaissut - raksuttaako mittari kaikkien kohdalla?" Erkka

"Vierailun keston julkaisua tulospalvelussa (mitä on kovasti toivottu eri tahoilta) käsiteltiin juuri pari kuukautta sitten IAB:n mittaustyöryhmässä, ja todettiin, että nimenomaan levikintarkastuksen nykyisen "vierailun kesto" -määrittelyn takia sitä ehdottomasti EI pidä lähteä julkaisemaan, koska se asettaisi saitit hyvin epätasa-arvoiseen asemaan: vierailun kesto kun nimenomaan lasketaan olemassaolevan määrityksen mukaan niin, että yhden sivun vierailut suodatetaan ajanlaskennasta kokonaan pois (koska ei tiedetä 2. sivun lataushetkeä)." Ismo

"Ihan kysymyksenä, antaako aika loppujen lopuksi jotain oleellista osviittaa mainoksen kannalta? Meinaan jos käytän sivua x, ja kiinnostun siellä olevasta mainoksesta, niin aikaa kuluu n. 15 sekunttia. Jos se ei kiinnosta, mainos "lakkaa olemasta" minulle, olin sivuilla kuinka kauan tahansa." Eero

Kaikki kommentit sivunäyttöjen ja ajanmittaamisen puolesta sekä vastaan ovat oikeasti relevantteja. Itse suhtaudun näihin kylmän realistisesti: Jokaisella mittarilla on aina omat puutteensa, eikä täydellistä maailmaa ole.

Aika on relevantti määre, sillä me kilpailemme ihmisten ajasta. Se on aidosti sitouttavien sisältöjen, Ajaxin sekä audio/videosisällön tulon myötä myös aiempaa relevantimpi määre verkossa, joten sen mittaamista tulee kehittää ja parantaa.

Minusta Nielsen/NetRatings on ottanut ajan mittaamisen ongelmat huomioon myös niin, että vierailu on nostettu ajan rinnalle merkittäväksi määreeksi. Aivan kuten PerttuT jo tammikuussa hyvin tiivisti:

"Todellisia mittareita ovat sitten ne, että palaako kävijä ja/tai missä vaiheessa kävijä ottaa jotain mukaansa (vaikka sitten rss-tilauksen)."

Relevanttiuden mittaamisessa lojaalisuus on oikeasti usein mitä mainioin mittari.

Lisäys kello 15.02: Tarkemmin taustoista voi lukea firman omasta tiedotteesta (pdf).

Tippuuko kuluttajille edes pieni osa 3,16 miljardista?

3,16 miljardia euroa (4,3 miljardia dollaria).

Näin suureksi kasvaa kuluttajien tuottamien medioiden mainosmyynti vuoteen 2011 mennessä, ennustaa eMarketer. Se on iso kasa rahaa, joka on verkkomainonnan kasvaessakin todennäköisesti pois perinteisten mainosmedioiden pussista.

Raha ei siis tosiaan ole vähäpätöisin tekijä, joka houkuttelee medioita haalimaan kuluttajia tuottamaan sisältöä omaan palveluunsa.

Toimivan palvelun konseptointi, ylläpito ja kehittäminen on kovaa työtä, josta tekijöiden pitää ilman muuta hyötyä, mutta pitäisikö aktiivisen sisällöntuottajankin päästä osingolle? Ainakin Steve Rubelin mielestä pitäisi.

Ehkä verkkoyhteisöjen aktiivijäsenet todella alkavat jossain vaiheessa saada kompensaatiota palvelun mainosmyynnistä, mutta mitä tehdään silloin, kun suuret mediat alkavat todenteolla käymään kauppaa web 2.0 -palveluista?

Jos vaikka jokin mediajätti haluaisi ostaa esimerkiksi Diggin, niin kuvetta joutuisi varmasti kaivamaan melkoisesti. Minkälainen painoarvo tällaisessa kaupassa annettaisiin käyttäjien tuottamille sisällöille alustan ja teknisen osaamiseen verrattuna?

Tuskin suurin osa ihmisistä tuottaa sisältöjä verkossa raha mielessään, mutta muuttuuko näkökulma, jos heidän sisällöillään aletaan käydä rahakasta kauppaa?

Kyse on sinusta

Päivän blogilistalta löytyi pari hyvää ajatuksen herättäjää, jotka heittävät sopivasti kesäistä viikonloppua kohden.

Älä yritä keksiä pyörää uudestaan, Greg Mears muistuttaa aiheellisesti. Ainahan sitä haluaisi kehittää jotain mullistavaa ja totaalisen uutta, mutta pahimmillaan tämä voi johtaa asioiden järjettömään mutkistamiseen.

Gregin mielestä yleensä riittäisi se, että pyrkisi vain tekemään paljon parempia pyöriä.

Parempia pyöriä on kuitenkin mahdotonta tehdä, jos unohtaa mistä verkossa oikein on kyse. Parhaat webbistrategiat parempien pyörien tekemiseksi asettavat käyttäjän kaiken ytimeen. Keskiössä olet aina sinä, Gavin Heaton muistuttaa.

Näin ajatellen on helppo huomata, että pienet verkkohauskatkin voivat kätkeä sisälleen oivaltavan strategian, joka ohjaa ihmisiä kokeilemaan, oivaltamaan ja jakamaan.

Eikä tätäkään tarvitse aina keksiä itse. Ainakin minulle perinteinen Ketä julkkista muistutat -testi toimi oivallisena palvelun markkinointina. MyHeritage.comin mukaan minä muistutan heitä:

Olisittepa nähneet, mitä tuloksia sain toisella kuvallani. Kuka haluaisi näyttää Mahmud Abbasilta, kysyn vaan!