Digikko

Turhautunut uutisankkuri

Onko Paris Hilton oikeasti uutisaihe? Pitäisikö sen olla? Ja oliko vankilasta vapautumisesta pääuutisaiheeksi? MSNBC:n Mika Brzezinski vastaisi varmasti kaikkiin näihin kysymyksiin ei, ainakin jos Paris-uutisen polttamisyrityksestä voisi jotain päätellä.

Käsikirjoitettua? Journalismia? Ehkä. Via: BuzzMachine

Saa tuijottaa

Tennispalatsissa esillä olevat Duane Hansonin realistisen kokoiset ja näköiset ihmisfiguurit johtivat eilen ajatukset aasinsiltojen kautta myös virtuaalimaailmaan.

Oppaamme mukaan Duane Hansonin patsaat ovat kuvia amerikkalaisen unelman kääntöpuolesta, ja osin siksi patsaat katselevat alistuneesti alaspäin.

Minä luulen, että realistisen oloisten patsaiden katseet on käännetty pois katsojasta myös siksi, että uskaltaisimme lähestyä ja katsella niitä rauhassa. Jos aidon näköinen - olkoonkin vaikka patsas - ihminen tuijottaisi suoraan kohti, ei sitä tohtisi katsella rauhassa.

Lähtökohtaisestihan vieraita ihmisiä ei saa tuijottaa, mutta ainakin minusta tavallisten ihmisten tuijottaminen olisi mukavaa. Tästä Duane Hansonin patsaiden lumo ehkä myös syntyy.

Museokäynnin jälkeen iltakävelyllä tulimme siihen tulokseen, että ainakin meistä olisi äärettömän kiinnostavaa seurata ja tuijottaa tavallisen oloisia ihmisiä arkisessa puuhailuissaan.

Tästä samasta ajatuksesta on varmasti myös tosi-tv saanut innoituksensa, mutta siinä on menty vikaan parissakin suhteessa. Ensinnäkin tosi-tv:ssä näkee harvoin tavallisia ihmisiä, ja toiseksi, he eivät yleensä ole arkisessa ympäristössään.

Mikä siis avuksi, kun nykyisessä reaalimaailmassa ketään "tavallista" ihmistä ei saa katsoa liian kauaa ja yksityinen on suljettu omien seinien sisälle? Ei kai tarpeemme katsella ihmisiä ole kadonnut minnekään?

Tulimme kyökkipsykologisessa ajattelussamme siihen lopputulokseen, että onneksi nykyisessä kuluttajien luoman sisältöjen tulvassa virtuaalimaailmat antavat meille mahdollisuuden katsoa ja tuijottaa tavallisia ihmisiä rauhassa.

Monet tekstit, kuvat ja videot - ja jossain vaiheessa varmasti myös aidontuntuiset 3d-maailmat - ovat kuin Duane Hansonin patsaat: toden ja epätoden välissä olevia ihmisiä, joita saa tuijottaa aivan rauhassa.

BBC:n iPlayer aikaistui

BBC:n Areena eli iPlayer starttaakin jo heinäkuussa aiemmin ilmoitetun marraskuun sijaan (via: Paid Content).

Hyvältä näyttävä kokonaisuus (video) mahdollistaa ohjelmien katselemisen ja lataamisen viikon ajan tv-esityksen jälkeen, jonka jälkeen ladattuja ohjelmia voi katsella omalta iPlayer-tililtä 30 päivän ajan.

Myöhemmin iPlayerissa voi myös katsella kanavien suoria streaming-lähetyksiä, mutta tämä yhdessä mm. radio- ja podcastinglähetysten kanssa on vuorossa vasta myöhemmin.

Mielenkiintoista on se, että myös BBC toteuttaa netti-tv:nsä Microsoft/wmv/wma -pohjaisesti, joten Mac- ja Unix-käyttäjät jäävät alkuvaiheessa iPlayerittä. Tämä on aiheuttanut napinaa, syystäkin. Virallinen lausunto asiasta kuuluu näin:

"It is not possible to put an exact timeframe on when BBC iPlayer will be available for Mac users. However, we are working to ensure this happens as soon as possible and the BBC Trust will be monitoring progress on a six monthly basis."

Sama haaste näköjään toisella puolella kanaalia, ja uskokaa tai älkää, kyllä täälläkin tuohon ongelmaan ratkaisua mietitään. Malttakaa vain hetki!

Nettistriimit nostamaan radioita?

Samaan aikaan täällä ja muualla:

Kaupalliset radioasemat avasivat tänään rinnakkaislähetyksensä Internetissä. Teosto ja Suomen Radioiden Liitto pääsivät sopimukseen musiikkikorvauksista. [Taloussanomat]

Proving once again the strength of the Internet for brining together people of like mind to take action, the regularly scheduled programming of millions of Internet radio listeners will be interrupted today when tens of thousands of U.S. webcasters observe a national Day of Silence. [whatsnextblog.com]

On mielenkiintoista katsoa nostavatko nettistriimit suomalaisten radiokanavien suorastaan ankeita kävijämäärätilastoja. Voisiko tämä jopa kannustaa kanavia kehittämään verkkopalveluitaan, vai tyytyvätkö he siihen, että simulcasting pelastaa? Se on ainakin varmaa, että 2020 radio on varmasti jotain muuta kuin nyt!

Mutta laitanko nyt sitten päälle Radio Novan, Iskelmäradion, Voicen,  NRJ:n, Radio Helsingin vai jonkun YLEn kanavan?

Itse toivoisin striimilistalle pikaisesti Groove FM:ää. Siihen saakka suosittelen ehdottomasti valitsemaan X-ryhmää on demandina - ja kyllä tätä muidenkin musiikkiohjelmien listaa kelpaa ylpeästi esitellä!

Netissä on kesän tuntua

Huomasin tänään datoja myllätessäni, että kesän tulon huomaa verkkopalveluiden laskevien kävijämäärien lisäksi ainakin myös parista muusta asiasta:

• Netin kävijäpiikit siirtyvät iltapäivästä loppuiltaan - kesä ei kokonaan vierota netistä, mutta siellä oleskellaan vasta illan terassien ja ulkoilujen jälkeen.
• Sähköpostien määrä vähenee dramaattisesti - kunnes ensi viikolla tipahtelee järkyttävä määrä Nämä pitäisi kyllä tehdä nyt -posteja heiltä, jotka aloittavat lomansa juhannukselta
• Mobiili-internetin käyttö lisääntyy - omalta kohdaltani myös siksi, että kaverit vinkkaavat käyttämään perinteisen Operan lisäksi myös mainiota Fringiä. Tässä tulen toki noin kuukauden liian myöhässä, mutta... Lisämobiiliplussaa on annettava Rainmanille, joka pelasti itseni eilen totaalikastumiselta.

Mistä muusta tuntee kesän netissä?

Televisio 2.0, missä viivyt?

Oma Topfield-digiboksini on alkanut temppuilla. Tyyppivika, osaavat fiksummat kertoa, kun valittelen nauhoitettujen ohjelmien katoavan tai muuttuvan 0 MB:n kokoisiksi ihan tuosta vain. Ei kiva.

Teknisten ongelmien lisäksi ainakin omat boksini ovat tähän saakka olleet nettiin tottuneelle todellisia pettymyksiä. Varsinkin se ottaa päähän, että digiboksin hakuominaisuudet ovat aidosti huonoja.

Onhan EPG toki parannus menneeseen aikaan, mutta ei se erityisemmin auta löytämään 60 kanavamme joukosta katsottavaa. Missä on EPG:n hakukenttä, kysyn vaan.

Jos haluaisin katsella kevyen hömppäkomedian juuri nyt, niin miten sen löytäisin? Nörtimmät voisivat toki kikkailla tähän jotain ratkaisuja, mutta perushumanisti ei osaa.

Haluaisin vain Googlen boksiini, en sen kummempaa.

Erityisesti kaipaan hakua siksi, ettei minun täytyisi elää pelkästään niiden kökköjen ohjelmakuvausten perusteella, joita EPG:stäni löydän. Ai niin, jos löydän. Ainakin Welhon verkossa ohjelmatiedot puuttuvat monilta kanavilta vieläkin.

Onneksi parempi vaihtoehto on jo käytössä.

Yhteys Joost'iin ja pikainen haku löysi Berliini-friikille jälleen uuden, aiemmin näkemättömän muuridokumentin (niitä muuten riittää!). Ohjelma keskeytyi kätevästi vessataukojen ajaksi, ja muiden muurista äärettömän kiinnostuneiden kanssa pystyi vielä chättäilemäänkin katselun jälkeen. Ei paha.

Plussat nauhoittava digiboksi toki saa mainosten ohittamismahdollisuudesta. Joost'issa mainokset lävähtävät milloin vain keskelle ohjelmaa, yleensä ottaen mahdollisimman huonoihin väleihin.

Minä haluaisin nykytelevisioni mielellään jo nyt netissä. Joost toimii kyllä, mutta vielä kun sinne saisi kotimaistenkin kanavien sisällöt, niin...

Vastuullisia yrityskansalaisia

Pitkään mielessäni muhinut ajatus yhteiskuntavastuun ulottamisesta verkkoon pomppasi esiin tänä aamuna, kun sain vastata erään graduntekijän kysymyksiin. Tekeilläoleva opinnäytetyö käsittelee liiketoimintamalleja verkossa ja yhtenä osana tätä oli kysymys yhteisöjen hyödyntämisestä markkinoinnissa.

Yrityksen yhteiskuntavastuu jaetaan usein kolmeen eri osaan - ylimalkaiset selitykset ovat omiani:

• Taloudellinen vastuu: Yritys vastaa omistajan tuotto-odotuksiin
• Ekologinen vastuu: Yritys huolehtii ympäristöstä ja luonnonvaroista
• Sosiaalinen vastuu: Yritys toimii vastuullisesti ja mahdollisimman avoimesti kaikkien sidosryhmien kanssa

Minua on pitkään tökkinyt se, että verkkoyhteisöt nähdään usein vain taloudellisen tuottamisen paikkoina: Miten voisimme mainostaa ja markkinoida niissä mahdollisimman tehokkaasti, toisin sanoen huolehtia taloudellisesta vastuustamme.

Yrityksille verkko ja verkkoyhteisöt tuntuvat näyttäytyvän vielä pääasiallisesti mediana, mutta voisiko ymmärtämys verkosta paikkana muuttaa suhtautumista?

Jos yritykset ajattelisivat netin aidosti yhtenä toimintaympäristönään, eikö heidän silloin pitäisi ulottaa yhteiskuntavastuutoimintansa myös verkkoon?

Tällöin verkkoyhteisöissä toimiminen voitaisiin nähdä luontevasti taloudellisen vastuun lisäksi  myös sosiaalisen vastuun kantamisena: yhteydenpitona tärkeisiin sidosryhmiin, avoimena viestintänä ja oman toimintaympäristön turvaamisena.

Minusta me tarvitsemme aktiivista yrityskansalaisuutta myös verkkoon, eikä se onnistu nojaamalla pelkästään yhteen yhteiskuntavastuun tukijalkaan.

Vaativimmat ja vähiten vaativat mediat

Olen jostain mystisestä syystä ollut lähes koko vuoden 2007 puolivauhtinen, aivan konkreettisesti. Näin voimien palattua on hyvä katsoa taaksepäin ja listata henkilökohtainen puolikuntoisen ihmisen mediakarttani, toisin sanoen mitkä ovat vaativimmat ja mitkä vähiten vaativat mediat.

Eli tässä siis lista siitä, missä järjestyksessä luovuin medioista, kun kroppa ei toiminut täydellä teholla, eikä mielikään ollut valmis vastaanottamaan uutta:

1. Kirjat. Ei pystynyt, ei sitten millään. Mielikuvitus ei laukkannut tarpeeksi nopeasti ja keskittymiskyky oli nollassa, joten kirjoista oli luovuttava aivan ensimmäisenä. Tällä viikolla tartuin tosin ensimmäistä kertaa kirjaan, kiitos Kanervalle Uudesta ulkokultaisen käytöksen kirjasta!
2. Blogit. Aivan liian paljon uusia ajatuksia, joiden sulattaminen olisi vienyt liikaa voimia. Oli pakko jättää väliin myös kirjoittaminen, koska uusia ajatuksia ei syntynyt millään.
3. Sanomalehdet. Jätin jopa iltapäivälehdet väliin, tosin vain siksi, että energiani riittivät ainoastaan iltapäivälehtien sisällöstä vihaiseksi tulemiseen. Suosittelen IS- ja IL-paastoa kaikille, vaikkei voimien riittämisestä olisikaan huolta.
4. Radio. Lähetysvirtaradio pysyi mukana väsyneimmätkin hetket, mutta tiukat toimitetut ohjelmat oli pakko jättää väliin. Niinpä iPodini on vieläkin täynnä tilattuja ohjelmia, joita voisin nyt kuunnella, jos soittimen virtapiuha ei vain olisi kadonnut hääjuhlissa...

Kaikkein vähiten vaativimmiksi, eli väsyneenäkin vastaanotettaviksi medioiksi päätyivät omalla listallani televisio ja netti - kunhan vain vältteli niiden vähänkään älyllisempää sisältöä.

Epämääräisen pujottelun 50 televisiokanavan välillä (yllättävän monelta tulee aina tekstiviestiohjelmia ja tosi-tv:tä samaan aikaan) voitti ainostaan YouTube, tuo mainio lähetysvirtatelevisio, joka puristaa kaiken muutaman minuutin sieviin slotteihin.

YouTubessa erityisen hyvin toimi päivän katsotuimpien videoiden lista. Sen kun surfasi läpi, sain olla täysin varma siitä, etten minä tainnut olla ainoa väsynyt ihminen tässä maailmassa.

Radio, sanomalehdet ja kirjat ovat jo nousseet takaisin listalleni, blogien aika on nyt. Television voisin oikeastaan luovuttaa jollekin vähän väsyneemmälle.