Sanomalehdet ovat olleet kuolemassa jo pitkään. Televisio kuopataan 10 vuoden sisällä. Joku on varmasti jo haudannut myös internetin.
Apokalyptisten ennustusten keskellä törmäsin brittiläisen professori-kolumnisti-bloggaja John Naughtonin oivaltavaan Our changing media ecosystem -artikkeliin Communications, The Next Decade -kirjassa (jo toinen kirjamerkintä kahden päivän sisällä!).
John Naughtonin mukaan yksi nykyisen median muutoksen ymmärtämisen este on se, että muutosta pyritään kuvaamaan perinteisen taloustieteellisen ajattelun avulla.
Taloustieteellinen tutkimus pohjautuu niukkojen resurssien jakamiseen. Resurssien siirtyminen toisaalle on automaattisesti muualta pois. Mutta mediakentän muutoksessa ei tällä hetkellä ole kyse vähistä resursseista, sillä resursseja on enemmän kuin koskaan.
Naughton ehdottaa toimvammaksi ajatuskehikoksi ekosysteemiajattelua (joku paremmin biologiasta perilläoleva voi korjata käännöksessäni mahdollisesti olevia virheitä), jossa organismeja ovat broad- ja narrowcast-televisio, elokuvat, radio, printti ja internet.
Ekosysteemi on dynaaminen järjestelmä, jossa elävät organismit ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa ja ympäristönsä kanssa. Välillä organismit metsästävät toisiaan, kilpailevat ruoasta tai elävät symbioosissa, kuten mediatkin.
Kuten muutkin ekosysteemit, myös mediaekosysteemi on jatkuvassa muutoksessa. Se pyrkii aina tasapainoon, sitä kuitenkaan koskaan saavuttamatta, koska jo pienet muutokset järkyttävät tasapainoa.
Naughtonin mukaan Sanomalehdet kuolevat -ennustukset perustuvat kaupalliseen ajatteluun, jossa myös mediamaailma nähdään markkinoina ja markkinaosuuksina.
Tosiasia näyttää olevan kuitenkin se, etteivät mitkään uudet ja merkittävät viestintäteknologiat ole tähän mennessä vielä kuopanneet aiempia. Televisio ei tappanut radiota, eikä netti ole kuopannut sanomalehtiä, mutta ekosysteemiä nämä uudet välineet ovat kyllä muuttaneet.
Tästä ekosysteemin muutoksesta on Naughtonin mukaan hyvänä esimerkkinä 50-luvun Iso-Britannia. Televisio selätti nopeasti sanomalehdet merkittävimpänä uutislähteenä, ja tämä pakotti sanomalehdet muuttumaan.
Muutos ohjasi sanomalehdet kahteen eri paikkaan ekosysteemiä. Iltapäivälehdet löysivät oman paikkansa television ja populaarikulttuurin parasiitteina, kun taas perinteiset sanomalehdet lähtivät yhä tiukemmin uutiskommenttien ja -analyysien tielle.
Ekosysteemi on tosiaan jatkuvassa muutoksessa, josta hyvänä esimerkkinä on HS:n päätoimittaja Reetta Meriläisen blogimerkintä lehden lauantaisin ilmestyvästä viihde- ja julkkispainotteisesta sivusta. Sanomalehdet etsivät jatkuvasti uutta ekologista lokeroaan siinä missä muutkin mediat.
Ekosysteemiajattelun toimivuudesta huolimatta taloustieteellinen ajattelu pätee siihen, että vaikka mediaa tulisikin enemmän, ei ihmisten aika lisäänny. Siinä on se jäljelle jäävä niukka resurssi.
Toisaalta, kuolivathan dinosauruksetkin. Siihen meni kyllä aika pitkä aika.
Analoginen televisio taitaa mediana kuolla - jos jonkin median pitää kuolla.
Median ekosysteemiajattelussa on paljon pohjaa, varsinkin, kun ihmisten vapaaehtoinen tiedon, musiikin, näkemyksen, kokemuksen, minkä tahansa jakaminen netissä ilmaiseksi antamisen ilosta ja halusta jakaa, on jotain sellaista mediakentässä, jota ei perinteisin ajattelumallein kyetä kunnolla hahmottamaan.
Kieltämättä tämä ainaisen muutoksen keskellä halu tappaa vanhoja perinteisiä hyviä medioita on aina kummastuttanut. Se, että surkeasti johdetut mediayritykset, jotka eivät pysty vastaamaan median kuluttajien tarpeisiin, kuolevat pois, ei tarkoita sitä että media kuolisi - se vain muuttuu toimintaympäristön muuttuessa niiden hyvien kansalaisten tarpeisiin vastaavien mediayritysten aktiivisen toiminnan vuoksi.
Tulipas pahuksen kankea lause, mutta se sallittakoon näin jalkapallon keskellä moniprosessoinnin aikana.
Kirjoittanut: Matti Lintulahti | 3.4.2007 klo 23.00
Ensimmäinen ajatukseni Matti Lintulahden kommentista oli, että eihän kyse ole median kuolemisesta. Televisio on media eikä se kuole vaikka analoginen siirtotapa loppuukin.
Hetken kuluttua tajusin, että yksi media tässä siirtymässä kyllä kuolikin. Tai ei sitä oikeastaan ehtinyt edes olla olemassa - nimittäin interaktiivista digitaalista televisiota. Muualla kuin Suomessa interaktiivisuudella on pieni merkitys, mutta kovin isoa juttua siitä ei missään ole tullut.
Olemassa oleva ekosysteemi oli riittävän vahva. Netti on interaktiivisin media. Televisio on viestinvälityskanavana edelleen yksisuuntainen. Ohjelmat kyllä ovat yhä interaktiivisempia, mutta televisio ei ole se kanava, jonka kautta kaksisuuntaisuus tapahtuu.
Ekosysteemeissä ei ole kyse pelkästä julmasta darwinismista vaan niissä esiintyy myös symbioosia. Parhaan symbioosikumppanin löytävät vahvistavat asemiaan.
Kirjoittanut: Emeditus | 4.4.2007 klo 0.27
Monta vuotta sitten Bolter ja Grusin kuvasivat, miten syntyvä uusi mediumi aina vaikuttaa ja ottaa vaikutteita - ekosysteemiajattelu osuu siis oikeaan, joskin ihmisten ajankäyttö median parissa ja sille osoittama huomio on se niukka resurssi joka ei voi määrättömästi lisääntyä.
Vai voiko? Johan nyt on viitteitä median hulvattomasta päällekkäiskäytöstä. Oma mummoni nauraisi täyttä kurkkua jos olisi näkemässä miten meillä tavallista arki-iltaa vietetään...
Kirjoittanut: Tuija | 4.4.2007 klo 6.50
Itse asiassa yksi media on kuulemma kuollut ja kuopattu: lennätin. Western Union lopetti lennätinpalvelut viime vuonna Lontoon ja New Yorkin väliltä, koska sähköposti oli ilmeisesti kätevämpi. Käyttäjiä oli tosin vieläkin 25000...
Kirjoittanut: Matias | 4.4.2007 klo 11.28
Hienoa! Olen hamalta viime vuosituhannelta saakka puhunut (ihan vaistolla) siitä, että median pitää kirahvoitua - eli mediadarwinismista ja siinä, miten viidakkoon tuli netin myötä uusi eläin.
Ja miten tästä uudesta elikosta lähtien voidaan arvioida "vanhojen medioiden" kehityssuuntia, kun ne pyrkivät adaptoitumaan uuteen tilanteeseen.
Kiitos hyvästä kirjavinkistä!
Kirjoittanut: Petteri Numminen | 4.4.2007 klo 14.51
Matti: Analoginen tai digitaalinen - television perusfunktio lienee säilyy.
Jakelutie ja -tapa voi muuttua, mutta en usko, että ihmisten tarve kuluttaa audiovisuaalista sisältöä nyt minnekään kovin pian katoaisi.
Emeditus: Interaktiivinen televisio - jossa interaktiivisuus tapahtuu saman laitteen kautta - voi kuollakin, mutta entäs jos interaktiivisuuden paras muoto olisikin tv+puhelin- tai tv+netti -yhdistelmä? Symbioosi voi olla voimakkaampi kuin yksittäinen media tässäkin tapauksessa!
Tuija: Mitähän teidän kotona iltaisin tapahtuu? Päällekkäiskäyttöhän kyllä lisääntyy merkittävästi, se on totta. Sillä pystyy voittamaan aikaa puolelleen, jonkin verran.
Matias: Totta puhut! Tosin Herra Naughton on dumpannut omasta mediaekosysteemistään ulos puhelimet, lennättimet sun muut keskinäisviestinnän välineet.
Nykyisin on tosin välillä vaikea vetää rajaa keskinäis-, yhteisö- ja joukkoviestinnän väleihin...
Petteri: Eipä kestä, senkin edelläkävijä! Kiitos itsellesi mainiosta kirahvoitumistermistä. Se täytyy ehdottomasti ottaa käyttöön.
Kirjoittanut: Pirkka | 4.4.2007 klo 19.44
Loistava ajatus! Kiitos tästä, pää selveni kovasti evoluutio -ajatuksen kautta. Niukkojen resurssien jakaminen (median) bisnesmallin pohjana on juuri se oletusarvo, joka vie useimmat uuden median bisnekset hakoteille. Esim. (lempilapsessani) tallennetun musiikin jakelubisneksessä, jonka bisnesmalli perustuu sille oletukselle, että alkuperäisen äänitekappaleen (eli masterin) omistaja voi säädellä valmistettujen kappaleiden ja julkisten esitysten määrää. Tämä toteutui hienosti analogisessa maailmassa, mutta digimaailmassa, jossa tieto on häviöttömästi kopioitavissa ja (lähes) ilmaiseksi jaeltavissa koko ansaintamallilta putoaa pohja pois.
Kirjoittanut: Kimmo | 11.4.2007 klo 20.39
Vastakkainasettelun aika ei onneksi näytä millään menevän ohi. Ympäristötieteitä opiskelleena ekonomina en malta olla asettumatta Naughtonin vastakkainasettelua vastaan. Ympäristö- ja taloustieteillä on itse asiassa paljon yhtäläisyyksiä, ja kirjoituksessa mainitut ilmiöt on selitettävissä taloustieteidenkin avulla. Seuraavassa osin provokatiivisiakin heittoja.
Niukka resurssi on keskeinen käsite molemmissa, myös ympäristötieteissä, joten sillä ei taloustiedettä pidä lyödä. Ympäristötieteissä ns. "minimitekijä" rajoittaa populaation tai eliöiden kasvua ekosysteemissä, esim. ravinteet järvessä. Kun ulkopuolelta (maatalous tai teollisuus) tulee epätavallisen suuri määrä ravinteita, järvi alkaa rehevöityä. (Onko media ala siis rehevöitymässä?!) Niukkojen resurssien sijasta rajoitteena on ennemminkin kysyntä, ja näinhän kirjoituksessa todetaankin. Tällaiset asiat ovat taloustieteen peruskauraa, eikä sen pitäisi johtaa kuolematulkintoihin sen enempää kuin ympäristötieteidenkään. Myös resurssien lisääntymisen, tuotantoprosessin halventumisen, tuotannon hajaantumisen ja ilmaisen tarjonnan ilmiöitä pystyy erinomaisesti käsittelemään taloustieteen käsittein ja ajatusmallein.
Taloustiede pystyy selittämään niin c-kasettien häviämisen kuin siilien, kilpikonnien ja lennättimien säilymisen siinä missä ympäristötiedekin. Kun markkinoille tulee uusia toimijoita, toimintamalleja, tuotteita, palveluita tai jakelukanavia, vanhat ovat haasteen edessä - mutta niin ovat tulokkaatkin. Taistelu elintilasta, näkyvyydestä, ravinnosta ja lisääntymisestä yhtä hyvin kuin sopeutuminen, yhteisöllisyys ja symbioosit ovat selitettävissä taloustieteen avulla ja vieläpä talous/yhteiskuntatieteen omin termein.
Nähdäkseni taloustiede ei siis sinällään johdattele apokalyptisiin tunnelmiin yhtään ympäristötieteitä enempää - puhun myös omasta kokemuksesta :)
Naughton sanoo, että "Sanomalehdet kuolevat -ennustukset perustuvat kaupalliseen ajatteluun, jossa myös mediamaailma nähdään markkinoina ja markkinaosuuksina". Kai mediamaailman voi nähdä myös markkinoina ja markkinaosuuksina, enkä ymmärrä täysin kuolemaennustuksiin johtavaa linkkiä... Lisäksi: jos taloustieteissä jotain "kuolee", ne ovat yleensä yrityksiä tai tuotteita. Taloustieteissä onnellista on myös se, että nämä voivat vielä herätä henkiin kuoleman jälkeen. Ympäristötieteissä eläimet ja kasvit kuolevat ihan oikeasti ja lopullisesti, jos eivät sopeudu muutokseen! Eikö juuri ympäristötiede johdattele kuoleman porteille? Katsokaapa vain nykyajan luontodokumentteja :)
Taloustieteiden pätevyyttä asian tulkinnassa ja sen yhteneväisyyttä ympäristötieteiden kanssa voi havainnollistaa korvaamalla sanan "ekosysteemi" kirjoituksessa sanalla "talous", esimerkiksi:
- Talous "...on dynaaminen järjestelmä, jossa elävät organismit [yritykset ja kuluttajat] ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa ja ympäristönsä kanssa. Välillä organismit metsästävät toisiaan, kilpailevat ruoasta [hyödyistä] tai elävät symbioosissa [toimivat verkostoissa tai yhteisyrityksissä], kuten mediatkin."
- Talous "...on jatkuvassa muutoksessa. Se pyrkii aina tasapainoon, sitä kuitenkaan koskaan saavuttamatta, koska jo pienet muutokset järkyttävät tasapainoa."
Nämä menisivät täydestä paatuneimmallekin ekonomistille.
Toisaalta talous- ja ympäristötieteiden selitystavat mainituista ilmiöistä ovat mielestäni varsin yhtenevät, toisaalta taas kyse on täysin erilaisista tieteenfilosofisista lähtökohdista: eksaktista luonnontieteestä ja vähemmän eksaktista yhteiskunta/ihmistieteestä. Yhteiskunnallisten kysymysten tulkinnassa itse solveltaisin mieluummin jälkimmäisiä, mukaan lukien taloustieteet. "Perinteisen taloustieteen" marginaalihyödyt ja -kustannukset eivät kieltämättä taivu ihan kaikkeen (ei tosin taivu ympäristötiedekään varsinkaan yhteiskunnan selittämisessä). Siksi uusklassisen taloustieteen kritiittinä onkin syntynyt mm. taloustieteen behavioristisia ja institutionaalisia suuntauksia, jotka voivat tarjota vaihtoehtoisesti luonnontieteitä soveliaamman perustan esimerkiksi media-alan tulkinnalle.
Myönnettäköön lopuksi, että olen kritisoinyt myös lähes päinvastaista: "teollista ekologiaa". Kyseessä on tutkimusala, joka pyrkii selittämään tuotantotaloutta ympäristötieteiden avulla... Analogiat ja vastakkainasettelut ovat hyviä ajatusten stimuloijia, ja niitä saa kehitettyä vaikka mistä. Näin minäkin intouduin kommentoimaan blogissa ensimmäistä kertaa elämässäni(!) Toivottavasti jatkossa vähän lyhyemmin...
Kirjoittanut: Aleksi Lumijärvi | 14.4.2007 klo 0.17
Inhottavaa olla niin sanottu "pilkun paikalleen laittaja", mutta...
Dinosaurusten sukupuuttoon nimenomaisesti ei mennyt kovin pitkää aikaa, vaan ne kuolivat äkillisesti - nykytiedon valossa 65 miljoonaa vuotta sitten, kun halkaisijaltaan noin 5 kilometrin kokoinen asteroidi törmäsi maapalloon. Asteroidin törmäys aiheutti globaalin ekokatastrofin, joka tappoi dinosaurit sukupuuttoon nopeasti ja tehokkaasti.
Ymmärrän vertauksen dinosaurusten ja printtimedian välillä, mutta jos dinosaurusten kuolemista vertaa sanomalehtien kuolemaan, on siis odotettavissa, että sanomalehdet saavat globaalin kuoliniskun, joka pyyhkäisee ne kaikki kerralla pois kartalta.
Kirjoittanut: Samuli | 18.4.2007 klo 16.44
http://machinist.salon.com/feature/2007/06/06/computer_tv/index.html
mielenkiintoinen (ja hauskasti kirjoitettu)juttu samasta aiheesta (TV:n jakelutien muutos broadcastista ondemandiksi)
Kirjoittanut: Kimmo Pekari | 7.6.2007 klo 18.32