Digikko

Testattu: Opera Mini 3.0

Eilen julkaistun Opera Mini 3.0:n itselleni käytännöllisimmäksi ominaisuudeksi osoittautui pikatestauksen jälkeen sisäänrakennettu RSS-lukija.

Firefoxista tutulla tavalla myös tässä uudessa mobiiliselaimen versiossa verkkopalvelussa surfaava näkee heti, tarjoaako kyseinen palvelu RSS-feedejä.

Feedin tilaaminen onnistui parilla nopeasti ja kokosinkin heti itselleni kännykällä seuraamieni saittien feedit yhteen paikkaan.

Pikaisen testin perusteella uutisfriikin ajantasalla pysyminen oli kätevämpää ja nopeampaa kuin aiemmin.

Toinen hehkutettu ominaisuus on suora kuvabloggaus- ja kännykkäkuvien jakamismahdollisuus, mutta jostain syystä en saanut sitä vielä toimimaan omassa puhelimessani.

Uuden selaimen pitäisi siis helpottaa kännykkäkuvien lataamista esimerkiksi Flickr'iin ja MySpace'iin. Kun selaimesta valitaan valokuvan lataamisominaisuus, avautuu kännykän kamera automaattisesti ja otettava kuva voidaan ladata heti haluttuun palveluun.

Ainakin siis periaatteessa.

On suosittelua ja suosittelua

Viraalivideoita on viime päivinä tippunut sähköpostiin enemmänkin, enkä valita. Suurin osa on ollut oikein toimivia ja erityisesti nautin Amazing Amandan tapaamisesta.

Kaikkien filkkojen ja pelien keskellä mieleeni on hiipinyt ajatus, että kaikesta hauskuudesta huolimatta viraalifilkat kuuluvat word of mouth -markkinoinnin massamarkkinointisiipeen. Ne nyt vain ovat tv-mainontaa, jolle ei ostettu mediatilaa.

Pidän hyvistä filmeistä ja niillä on eittämättä oma paikkansa markkinoinnissa. Mutta minusta viraalivideon postittaminen eteenpäin ei ole todellista suosittelua, vaikka näin monet tuntuvat ajattelevankin.

Viraalimarkkinointi on vain tekohengitystä, jos ja kun markkinoija joutuu jossain vaiheessa osoittamaan asiakkailleen oikean totuuden: tuotteen tai palvelun, jossa ei ole mitään ihmeellistä.

Voin toki laittaa hauskan filkkanne eteenpäin ja tarjota teille näin ilmaista mediatilaa, mutta olennaisempaa olisi varmasti tuotteenne suosittelu juuri oikeille henkilöille?

Meidän mainos- ja mediatoimistohemmojen on toki paljon helpompi sanoa, että tehdäänpä viraalifilmi kuin todeta, että tuotteeseenne pitäisi tehdä parannuksia, jotta se olisi aidosti kilpailijoidenne vastaavia tuotteita parempi. Ehkä tämä lause tulisi kuitenkin päästää ulos suusta aiempaa useammin.

Seth Godin kannustaa suostuttelumarkkinointiin tähtääviä yrityksiä astumaan hetkeksi ihan oikeasti asiakkaidensa saappaisiin:

Kyllä minä kuluttajana ymmärrän, että kaikki haluaisivat minun kertovan eri tuotteista eteenpäin, mutta miksi minä sen tekisin? Mitä minä siitä kostun? Osaatko vastata näihin kysymyksiin?

Miksi ottaisin sen riskin, että suosittelemani tuote olisikin ystäväni mielestä suuri pettymys? Sehän syö minun uskottavuuttani!

Aidosti parempi tai erilainen tuote ryyditettynä esimerkiksi viraalimarkkinoinnilla saa minut kyllä aktivoitumaan. Sitä vain tapahtuu valitettavan harvoin.

Ja jos tuotteessa on jokin koukku, ei sitä varten välttämättä edes tarvitse kuvata filkkaa. Silloin pelkkä tuoteinfokin tekee minusta sekä tilaajan että suosittelijan. Luulisi sen tulevan pidemmän päälle edullisemmaksi?

Reuters imuroi blogit palveluunsa

Surfailessani tänään Reutersin sivuilla huomasin olevani ajasta ainakin viikon jäljessä. Ehkä tämä on kaikille muille jo vanha uutinen:

Reuters on reilu viikko sitten ryhtynyt integroimaan blogeja omille sivuilleen medioiden aiemmista blogipalstoista poikkeavalla tavalla.

Esimerkiksi Technology-osion alareunassa on oma paikkansa blogimerkinnöille, mutta siinä listatut linkit eivät johdakaan ulos palvelusta, vaan blogien sisältö on otettu osaksi Reutersin omaa palvelua.

Käytettävyyden kannalta - ja ihmisten pitämiseksi omassa palvelussa - tällainen ratkaisu on minusta melko toimiva. Yksi iso miinus tulee tietenkin siitä, ettei blogia voi suoraan kommentoida Reutersin omassa palvelussa.

Palvelussa esilläolevat blogit on käsinpoimittu ja niiden tarkoituksena on Reutersin oman blogin mukaan täydentää omia uutisjuttuja nasevilla mielipidekirjoituksilla:

"Limitations on what Reuters journalists can write, which are designed to maintain our record for objective reporting, mean we can analyze news but can't offer any comment ourselves. So our related blog postings are designed to bring you an edited selection of views from blogger that we believe will enrich our site."

Näyttää siis siltä, että yhä useammat ihmiset kaipaavat pelkän objektiivisen uutisoinnin lisäksi myös selviä mielipiteitä. Tuskin Reuters olisi muuten lähtenyt kehittämään palveluaan tähän suuntaan.

Mutta kuinkahan paljon bloggaajat saavat rahaa kirjoitustensa uudelleenjulkaisemisesta?

Päivän lukuvinkki 2.0

"Kuluttamisen yksilöllistyminen on viime vuosiin asti ollut ainoita yksilön voimistuneen ”oman äänen” ja merkityksellisen elämän kaipuun areenoita ja kaiuttimia. Nyt myös kansalaisyhteiskunta on herännyt uuteen eloon. Edellisen luvun kertomus Kuukuppikunnan synnystä sekä tuhannet blogit, miljoonat postitukset internetin keskustelupalstoilla, graffitit kaupunkitilassa, sisustusbuumi ja yhä useammat arjen pienet ratkaisut ovat kaikki esimerkkejä oman äänen tavoittelusta ja käytöstä. Tarpeesta omaan itsenäiseen ääneen on tullut hyvinvoinnin perustarve."

Akseli Neuvosen ja Roope Mokan Sitralle kirjoittama raportti Yksilön ääni - hyvinvointivaltio yhteisöjen  ajalla (lataa pdf:nä) kannattaa ehdottomasti lisätä omalle lukulistalle.

Helppolukuinen (lue: sujuvasti kirjoitettu), monipuolinen ja ajatuksiaherättävä raportti antaa eväitä ja ideoita niin bloggajille, markkinoijille kuin mediatyöläisillekin. Muun muassa.

Yhdestä paketista löytyvät niin hyvinvointiyhteiskunta, yhteisöt, Yleisradio 2.0, kuluttamisen yksilöllistyminen, crowd sourcing kuin massakustoimintikin. Suosittelen lämpimästi!

Google News starttasi Ruotsissa

Resume vinkkasi tutustumaan Google News'in ruotsalaiseen versioon, joka lanseerattiin tänään.

Vanha Google.com'ista tuttu sapluuna täyttyy tästä eteenpäin myös länsinaapurin medioiden uutisilla.

Resumen artikkelissa Googlen oman uutissaitin pomo Nathan Stoll muistuttaa, että jos jokin media ei halua olla näkyvillä heidän palvelussaan, he kyllä poistavat tämän median uutisotsikot listaltaan.

Tosin yleensä Stollin mukaan yhteydenotot ovat juuri päinvastaisia: uutismediat haluaisivat päästä osaksi palvelua, jotta käytetyn verkkopalvelun kävijävirroista osa ohjautuisi heillekin.

Eiköhän Google News jossain vaiheessa lokalisoida myös Suomeen.

Sitä voivat kotimaiset mediat odottaa kauhulla, kommentteja "Google ryöstöviljelee uutisiamme" saadaan varmasti taas kuulla. Itse toivoisin medioiden ennemminkin keskittymään pelkäämisen sijaan oman palvelunsa parantamiseen.

Jostainhan se kertoo, että monet ihmiset haluavat käyttää Google News'in kaltaisia palveluita.

Ehkä esimerkiksi siitä, että ihmiset haluavat löytää yhdestä paikasta monipuolisia uutisia ja eri näkökulmia? Enemmän ja monipuolisemmin kuin mitä yksittäiset mediat pystyvät tarjoamaan?

Podcastingit puhelimeen soittamalla

Konvergenssikehityksen tässä vaiheessa törmää erittäin luoviin välikauden ratkaisuihin.

Kuinka saada suosikkipodcasting-lähetykset kännykkään, on joku jossain miettinyt. Mutta entäs jos käytössä ei ole tarpeeksi hyvää älypuhelinta ja GPRS-laskurit paukkuvat tiedostoja ladatessa?

Silloin otetaan avuksi Podlinez: Suosituimmilla podcasting-lähetyksillä on oma puhelinnumeronsa, jonne soittamalla pystyy kuuntelemaan viimeisimmän lähetyksen ilman nettiyhteyttä. Palvelu toimii tietenkin yhdysvaltalaisilla puhelinnumeroilla, joten Suomesta tuskin kannattaa lähteä soittamaan.

Tässä on jotain hämärästi tuttua.

Jos oikein muistan, oli 80-luvulla puhelinpalvelu (Teledisco tai muuta vastaavaa), jonne soittamalla sai kuunnella viimeisimmät hittibiisit. Muistaako kukaan muu tällaista edelläkävijäpalvelua?

Naitetaan bloggaajat ja yritykset, osa 2

Ostaisitko minulta halvalla tuote- tai palveluarvion? Jos kiinnostusta löytyy, niin ei muuta kuin tilaus sisään uuden ReviewMe-palvelun kautta.

Palvelu on arvioinut blogini datan perusteella minun tekemäni tuotearvion hinnaksi 60 dollaria. Halvalla lähtee, tilaa vaikka heti!

Arvioiden kirjoittamisella ei vielä pääse kovin huikeille tuntipalkoille, vaikka kalleimmat arvioijat keräävätkin kirjoituksistaan jo 250 dollaria. Tästä yrityksen maksamasta summasta palvelu ottaa taskuunsa puolet ja toinen puoli jää kirjoittajalle. Minulle olisi siis tiedossa 30 dollaria.

Odotan ensitilaustani innolla.

Ystäviä ja tuttavia

Ystäväni WoW-killan jäsen oli hetken poissaolon jälkeen tullut takaisin peliin, ja kertonut taisteluiden laannuttua, että häneltä oli löydetty leukemia.

Tällaiset viestit pysäyttävät aina, silloinkin kun sen kertoja on meille vain virtuaalisen maailman pelihahmo, jota emme ole koskaan edes tavanneet tai jonka nimeä emme tiedä. Ainoa yhdistävä tekijä voi olla vihollisten lahtaaminen Azerothissa.

Uudet digitaaliset yhteisöt ovat haastaneet ainakin omaa käsitystäni ystävistä ja tuttavista. Kokevatko esimerkiksi MySpacen aktiivit olevansa ystäviä Hanna Pakarisen kanssa, kun he ovat linkittyneet palvelussa toisiinsa?

On paljon bloginpitäjiä, jotka ovat minulle ajatuksineen ja ideoineen hyvinkin tuttuja, vaikken heitä muuten tunnekaan. Tunnen virtuaalisesti paljon ihmisiä, jotka saattavat kävellä ohitseni päivittäin kaupungilla.

Jäin itse miettimään keitä lasken nykyisin ystävikseni ja tuttavikseni, kun eräs suuri suomalainen mediatalo kävi jokin aika sitten esittelemässä tekemäänsä WOM-markkinointitutkimusta.

Siinä oli tutkittu muun muassa sitä, mistä ihmiset hankkivat tietoa ostoprosessien eri vaiheissa: mainonnasta, lehdistä, kaupoista, ystäviltä, internetistä... Heidän tekemänsä jaottelu olisi aiheuttanut ainakin minulle harmaita hiuksia.

Jos kysyn neuvoja blogissani tai saan vinkkejä toisen blogin pitäjältä, hankinko silloin tietoa a) netistä vai b) ystäviltä ja tuttaviltani? Minä valitsisin useimmiten jälkimmäisen vaihtoehdon.

Monissa uusissa välineissä viestintä on toistensa tuntemattomienkin ihmisten välillä hyvin henkilökohtaista. Minä laskisin blogini kommentoijat vähintäänkin tuttavikseni - en tosin heti ensimmäisen kommentin jälkeen.

Tuttavuus ja luottamus rakentuu verkossa aivan kuten muuallakin pikkuhiljaa.

Improvisaatiobloggausta

Tuija haastoi improvisaatiobloggaamaan ja päätin lähteä leikkiin mukaan:

"Improvisaatioteatterin harjoituksien ydintä, rakentavan vuorovaikutuksen kaavaa "Joo, ja" voi hyvin soveltaa blogeihin. Lähde mukaan leikkiin: kommentoi kolmea eri blogia niin, että komppaat blogissa esitettyä ideaa, lisäten vielä jonkun täydentävän uuden ajatuksen. Linkitä näihin kolmeen paikkaan omassa blogissasi ja raportoi kokemuksestasi vielä tähän kommenttiketjuun."

Ensimmäinen kommenttini vastaanottaja oli Teija, joka pohti omassa kirjoituksessaan myräkkää. Teijan blogiin kommentointi on minulle tapa jatkaa huonojen kommenttieni heittelyä, jota tein jo silloin kun istuimme vielä töissä vierekkäin.

Kaiken arkisen ahertelun keskellä kaipaa pientä leikkisyyttä, joten päätin haastaa Teijan seuraavan myräkän tullessa ulos lumipalloja heittelemään. Oikeastihan tämä on vain hyvä tekosyy raahautua seuraavan myräkkäpäivän aikana pois työpisteeltä hetkeksi...

Toisen kommentointitarpeen synnytti Mari, joka pohti sitä tuleeko moraalikoodisto muuttumaan, kun monista ihmisistä löytyy verkosta materiaalia jos toistakin.

Minusta asia on erittäin mielenkiintoinen ja tärkeä, ja olen pohtinut sitä itsekin jo aiemmin. Nyt pääsin siis vihdoin esittelemään julkisesti kehittelemäni ajatusraakileen siitä, että ehkä mainonnan trendit osoittavat suuntaa yleisemmällekin muutokselle.

Ehkä monipuolinen ja välillä epäilyttäväkin nettimateriaali voisi parhaimmillaan tehdä ihmisten moraalikoodistosta realistisemman: me kaikki tiedämme, ettemme ole täydellisiä. Miksi silti haluamme ylläpitää tätä täydellisyyden illuusiota ja vaatia sitä myös muilta? Voisiko aito, epätäydellinen nettiläsnäolo luoda uudenlaista kulttuuria?

En todellakaan tiedä. Ajatukseni on täysi raakile, mutta halusin heittää sen toisten murjottavaksi!

Kolmas kommenttini olikin sitten ehkäpä blogiurani pisin. Maija oli kirjoittanut Hesarin Uutispöytälaatikkoon merkinnän aiemmin kommenttini perusteella, ja tämä herätti minussa monia lisäajatuksiakin.

Sekä Maijan aihe että oma kommenttinikin pyörii sellaisen teeman ympärillä, jota olen työssänikin pohtinut viime aikoina paljon. Kun mediakenttä globalisoituu, mikä on kotimaisten medioiden rooli uutiskilpailussa? Mihin meidän medioidemme kannattaisi panostaa, kun monissa kansainvälisissä uutistapahtumissa ne on jo lähtökohtaisesti tuomittu häviämään perusuutisoinnin suuremmille kilpailijoilleen?

Minä uskon, että kotimaisilla medioilla on roolinsa jatkossakin, mutta yhä useammin niiden kannattaisi keskittyä asioiden taustoittamiseen ja kommentointiin.

Jos mediat haluaisivat, ne voisivat rakentaa omista verkkopalveluistaan todellisen kilpailijan hakukoneille: Juttujen yhteyteen kaikki linkit toimittajan käyttämiin lähteisiin, rohkeaa linkittämistä kilpailjoiden palveluihin ja blogeihin jne. Jokainen juttu voisi olla runsaudensarvi lisätietoon ja uusiin näkökulmiin.

Ehkä tällaisen toiminnan esteenä on perinteinen "Me emme voi linkittää ulos palvelustamme" -kommentti, joka minusta on kyllä pään laittamista pensaaseen.

Ihmiset surfaavat ulos palveluista jo nyt, vaikka heitä kuinka yritetään koukuttaa pysymään juuri siinä yhdessä palvelussa. Jos media ei linkitä relevantteihin lähteisiin, aiheesta kiinnostuneet ihmiset päätyvät niihin muuta kautta.

Tee hyvä tavaraa ja pääset televisioon

Nettivideobuumista innostuneet yritykset pyrkivät pääsemään jakamaan filkkakakkua hyvinkin eri tavoilla.

Kotimaassa YLEn toimitusjohtaja MIkael Junger on kertonut, että yhtiö seuraa aktiivisesti YouTuben suomenkielisiä sisältöjä ja etsii sitä kautta uudelle YLE Extra -kanavalla mahdollisesti soveltuvia ohjelmatuotteita.

Yhdysvalloissa pelurit pyrkivät haastamaan YouTuben kaltaisia superpalveluita. Keinoja videomateriaalin saamiseksi omaan palveluun on Reutersin uutisen mukaan miettinyt myös tv- ja laajakaistapalveluita tarjoava kaapelioperaattori Comcast.

Comcastin loppuvuodesta suurelle yleisölle lanseerattava videopalvelu Ziddio haluaa erottua YouTubesta olemalla laadukkaiden videoiden kotipaikka verkossa. Heidän suunnitelmissaan palveluun saadaan laadukasta tavaraa, kun parhaat videot luvataan levittää myös Comastin omalla on demand -kanavalla.

YLEn ja Comcastin lupaus on erilaisista toteutustavoista huolimatta hyvinkin yhtenäinen: Jos teet hyvää tavaraa, voit päästä televisioon. Television voimaan luotetaan yhä, eikä varmasti turhaan.

Samalla molemmat pyrkivät löytämään uusia helmiä kasvavasta kuluttajien tuottamien sisältöjen kirjastosta - kumpikohan onnistuu tässä paremmin?