Digikko

Liikennettä ilmaisesta mediasta

Dove'n Evolution-filkan ovat nähneet varmasti jo lähes kaikki, mutta vielä itse filmiäkin mielenkiintoisemman tarinan kertoi tänään Resumé.

Evolution'ista tuli nopeasti yksi netin linkatuimmista videoista, mutta pelkkien näyttökertojen lisäksi filmi on myös ohjannut tehokkaasti liikennettä Dove'n omille kampanjasivuille.

Itse asiassa netissä pyörinyt filmi on saanut kampanjasivustolle jo tähän mennessä kolme kertaa niin paljon liikennettä kuin esimerkiksi Dove'n panostus Super Bowl'iin.

Jos tavoitteena on ohjata ihmisiä omaan verkkopalveluun valitsisitko sinä 2 500 000 vai 0 dollarin mediapaikan?

Reilu kolmannes suomalaisista nettisurfaajista seuraa blogeja

Sain käsiini juuri hetki sitten oman tutkimusyksikkömme (virallinen nimi kuuluu Dagmar Market Intelligence) dataa siitä, kuinka suomalaiset tuntevat blogit ja seuraavatko he niitä.

Kyseessä on siis nettipaneelissa tehty peruskartoitus, josta saanemme lisää tietoa ulos ensi viikolla. Itse tein kuitenkin pikaisesti pari itseäni kiinnostavaa huomiota raakadatasta.

Reilu 3/4 suomalaisista netinkäyttäjistä ilmoittaa tietävänsä mitä blogit ovat. Erityisesti blogit tuntevat hyvin toimeentulevat sinkut ja dinkut Suur-Helsingin alueella. Tämä ei yllättäne ketään.

Tutkimuksen mukaan reilu kolmannes suomalaisista netinkäyttäjistä seuraa blogeja säännöllisesti tai silloin tällöin. Tämä tarkoittaa reilusti yli miljoonaa suomalaista, ja todennäköisin blogien seuraaja on alle 35-vuotias työntekijäsinkku.

Bloggaajien profiilista on vaikea vetää mitään johtopäätöksiä, kun tutkimuksen nuppiluku on heidän osaltaan niin pieni. Mutta näyttäisi siltä, että muutama prosentti suomalaisista nettisurfaajista bloggaa itse. Meitä olisi näin arvioiden 60 000 - 70 000.

Nämä olivat siis omat pikahuomioni. Kerron heti enemmän, kun minua viisaampi tutkija on käynyt datan kunnolla läpi!

Pyyhi arvelluttava nettimenneisyys pois

Olisihan tämän ehkä voinut ennustaa Kaikki voivat julkaista -netin nousun jälkeen, jos asiaa olisi hetken miettinyt:

Uusi Reputation Defender -verkkopalvelu lupaa ratsastaa valkoisella ratsulla paikalle ja pelastaa kaikki ne epätoivoiset sielut, joita verkkoon joskus laitetut epämääräiset kuvat, kirjoitukset tai muut digitaaliset puumerkit varjostavat.

Laki- ja nettimiesten yhdessä perustama firma lupaa poistaa verkosta epämääräisiksi koetut merkinnät rahaa vastaan. Yritys seuraa rekisteröityneiden puolesta verkon suosituimpia yhteisöpalveluita ja lähettää asiakkailleen kuukausittaisen koosteen heihin liittyvistä merkinnöistä.

Jos listalta löytyy jotain epäilyttävää, lupaa ReputationDefender ryhtyä tarvittaviin toimiin:

"Our trained and expert online reputation advocates use an array of proprietary techniques developed in-house to correct and/or completely remove the selected unwanted content from the web. This is an arduous and labor-intensive task, but we take the job seriously so you can sleep better at night. We will always and only be in YOUR corner."

Jos käyttäjä sitoutuu kahden vuoden sopimukseen, seuranta maksaa $9,95 kuukaudessa, mutta jos haluaa itseään käsittelevän merkinnän poistettavaksi, tulee lisähintaa päälle $29,95. Onko se halpa hinta työnhakijalle, jonka menneisyyttä työnantaja googlaa, sen saa jokainen päättää itse.

Kuinka merkinnät sitten saadaan poistetuksi? Pete Cashmore arvelee sen tarkoittavan ainakin tiukkasävyisiä lakimiesten kirjoittamia sähköposteja, mutta tuskin ne riittävät kaikkia menneisyyden haamuja poistamaan?

ESPN antaa etusivulla tilaa kilpailjoidenkin otsikoille

ESPN on päättänyt lähteä mukaan aidosti personoitavien etusivujen maailmaan.

Tutun tylsähköä my-etuliitettä käyttävä etusivu on aivan kuin Netvibes tai muut RSS-feedeistä ja eri hilavitkuttimista rakennettavat henkilökohtaiset aloitussivut, mutta esitäytettynä viimeisimmillä urheilu-uutisilla.

Urheilusaitista kun on kyse, niin etusivun voi tietenkin personoida oman suosikkijoukkueensa väreihin ja teemoihin. Sivulle voi myös liittää muiden, kilpailevienkin medioiden RSS-syötteitä, vaikkei niitä aktiivisesti tarjotakaan.

Minusta tällaisten ratkaisujen tarjoaminen on silkkaa järkevyyttä.

On vaikea ymmärtää monien  kotimaisten medioidemme Emme saa linkittää ulos omasta palvelustamme, koska kaikki liikenne on pidettävä omassa palvelussamme -asennetta. Ihmiset surffaavat joka tapauksessa ympäriinsä ja lukevat uutisia eri palveluista, se olisi paras myöntää.

Uutiset ja videot sekä niiden alkuperäiset lähteet menevät joka tapauksessa sekaisin ihmisten päissä. Ehkä kannattaisi keskittyä tarjoamaan ihmisille alustaa, jonne he voivat itse koota olennaiset uutiset ja sisällöt?

Omassa uutisvirrassani mediat ovat jo nyt yhtä uutispuuroa.

Videoblogit rinnastetaan televisioon?

En ole varma onko The Timesin uutinen EU:n yrityksestä sisällyttää kuluttajien tarjoamat nettivideot joukkoviestintälain piiriin vain yksi brittien EU-kielteinen uutinen, vai totista totta.

Mutta itse ajatusrakennelma on hyvin mielenkiintoinen.

Timesin artikkelin mukaan EU:n Television Without Frontiers -suunnitelmaan haluttaisiin sisällyttää ajatus, että joukkoviestinnän määritelmä kattaisi myös esimerkiksi video-on-demand -palvelut (kuten esimerkiksi YouTube) sekä mobiilivideoklipit.

Tällä logiikalla esimerkiksi yksittäisten ihmisten videoblogit tulisi lisensoida "television kaltaisiksi palveluiksi", jolloin niitä säätelisivät joukkoviestintälait.

Myös YouTuben ja muiden isojen videosaittien sisältöjä arvioitaisiin EU:n sisällä samoilla kriteereillä kuin televisiotakin.

Euroopan unionin mediakomissaari Viviane Reding puolustelee suunnitelmia Timesin mukaan sillä, että tavoitteena on ainoastaan asettaa minimilaatustandardit, jotka estäisivät epäsuoraa markkinointia, nettiherjaamista ("hate speech") ja suojelisivat lapsia.

Ajatus on sinänsä kannatetta: Joku taso olisi verkossakin säilytettävä. Mutta voiko yksittäisille ihmisille sälyttää median vastuuta? Pete Cashmore arvioi esitystä omassa blogissaan näin:

"...we don’t want to be patronized by being called “amateurs”, but by the same token, we don’t want to be restricted by the regulations imposed on professional media companies - you can’t have it both ways."

Lakimme sisältävät jo säädökset, jotka kattavat esimerkiksi nettiherjaukset, mutta tämä ei ehkä Redingin mielestä riitä.

Mitä se oikein tarkoittaisi, jos yksittäistä videobloggaajaa alettaisiin käsitellä joukkoviestinnän laeilla?

Hänen bloginsa siis rekisteröitäisiin ja se saisi lisenssin? Sille nimettäisiin vastaava päätoimittaja? Siitä saisi valittaa Julkisen sanan neuvostoon?

Kun media häiritsee muuta elämää

Reutersin tämänpäiväistä uutista lukiessani en voinut välttyä ajattelemasta itseäni. Minä olin kauhean riippuvainen, varsinkin nuorena.

Kuinkahan monta kertaa elämässäni on nukkumaanmeno viivästynyt, kun olen ajatellut "vielä vähän, vielä vähän, lopetan ihan pian"?

Olen useamman kerran jopa jättänyt sosiaalisen kanssakäymisen väliin, kun en ole pystynyt irtautumaan addiktioni kohteesta. Toiset olivat ulkona, minä yksin sisällä. Miksi vanhempani eivät puuttuneet siihen ajoissa?

Olen pyrkinyt upottamaan siihen huonoa tuultani tai ongelmiani. Muistan jopa opiskeluaikana lähteneeni ihan mukavasta illanvietosta kesken kotiin, jotta pääsen takaisin sen pariin.

Se on kirja. Reutersin uutinen tosin käsitteli internetiä.

Kaikkea voi käyttää liikaa, se on totisin tosi. On ihmisiä, joille netin liikakäyttö on aidosti suuri ongelma, mutta eikö tämä ole oikeasti totuus myös monen muun median kanssa? Reutersia siteeraten:

"It found 12.4 percent often stayed online longer than intended, more than 12 percent said they saw a need to cut back on their Internet use, and 8.7 percent tried to conceal "non-essential" Internet use from family, friends and employers.

A smaller number, 8.2 percent, said they use the Internet to escape problems or a bad mood, while 5.9 percent felt their relationships suffered because of excessive Internet use."

Kirjan pariin uppoutuminen on sallittua. Se on sallittu media murheiden unohtamiseen. Se on media, jonka pariin on lupa poistua kesken illanvieton. Se on syy, jonka vuoksi moni on menettänyt jopa yöuniaan. Olen kuullut Da Vinci -koodi -riippuvuudesta, joka on häirinnyt työntekoakin.

Minusta on mielenkiintoista huomata, kuinka paljon arvolatauksia eri medioihin sisältyy. Kirjojen aktiivista kuluttamista ei tarvitse peitellä, koska se on sallittu, hyvä media.

Vai onko jossain olemassa paljastavia tutkimuksia meistä kirjariippuvaisista?

Kenen omaisuutta markkinointiviestintä on?

Mitä tapahtuu, kun digitaalisesta mediasta ja markkinoinnista luennoiva heittää yhtäkkiä yleisön sekaan 100 eriväristä pehmeää muovipalloa?

Brad Berens on testannut tätä ja huomannut mielenkiintoisen asian.

Perinteinen markkinoija ottaa yhtäkkiä käsiinsä tarttuneen pallon hämmentyneenä kiinni, katsoo vähän aikaa ympärilleen ja heittää sen takaisin luennoitsijalle.

Nuoremmat opiskelijat toimivat eri tavalla. He tarttuvat kopattuun palloon, vilkuilevat luennoitsijaan (ainakin vähän) ja alkavat heitellä palloja toisilleen.

Berensin sanoin:

"The most interesting dynamic is not B2C or C2B but C2C. Whether you call them consumers or media audiences, the thing that’s important about the internet is that it lets them talk amongst themselves. Sure, the well-funded marketer or media producer probably has a louder voice, but the consumers can ignore the corporate speaker if they want to do so."

Markkinointina lähetetyt viestit eivät ole markkinoijan omaisuutta, jota ihmiset kiltisti sinkauttavat takaisin halutulla tavalla. Ihmiset ottavat omakseen viestit, jotka ovat heille merkityksellisiä. Sen jälkeen he päättävät itse mitä niillä tekevät.

Tämän kaiken keskellä katse ehkä kiinnittyy välillä markkinoijaan, mutta yleensä kiinnostus kohdistuu kuitenkin toisiin ihmisiin.

Bloggaa, saat porkkanaa

Business 2.0 -lehden Josh Quittner on käärinyt hihansa ja patistaa nyt kaikkia toimittajiansa bloggaamaan. Kun häneltä kysytään I Want Media'n haastattelussa miksi jokaisen toimittajan tulisi tehdä näin, hän vastaa:

"It's really important to me that my guys learn this stuff and live there because that's where the world is headed. It's totally consistent with their jobs as print journalists."

Quittner on varma siitä, että toimittajan työ muuttuu yhä voimakkaammin keskustelevaksi. Hänen mukaansa myös printtitoimittajien on paras olla aktiivisia siellä, missä keskustelua yhä useammin käydään, eli verkossa.

Lehti on lähtenyt kannustamaan toimittajia myös rahallisesti: Bloggaajat saavat extrapalkkaa sen mukaan, kuinka suosittuja heidän bloginsa ovat. Lisäpalkka määräytyy sivulatausten mukaan:

"well, to start, if your blog gets a 100,000 page views in a day, that would probably give you a couple of hundred bucks. No, you're not going to retire on it. The Business 2.0 blog has been around for two years, and it gets about 40,000 visits a week."

Tavoiteltavaa siis riittää. Business 2.0 pyrkii myös omalta osaltaan auttamaan toimittajia saavuttamaan lisäliikennettä. Lehti on pistänyt pystyyn kaikkien toimittajien merkinnät yhteen koostavan B2Day -blogin, jolla lienee melko lailla sama rooli kuin Imagen vastajulkaistulla blogilla.

Auttaako pieni porkkana siirtämään toimittajat blogosfääriin? Ja miksei sama logiikka voisi toimia myös muissa yrityksissä - lisätään vain omaan henkilökohtaiseen tuloskorttiin bloggaaminen omaksi kohdakseen?

Digitaalisuus dumppaa hinnat

Mainospanostukset eivät näytä enää kasvavan Yhdysvalloissa yleistä talouskasvua enempää, kertoo Merrill Lynchin tutkimus.

Samoin näyttää myös siltä, etteivät mainosmediat nauti enää eri oikeutta yli yleisen inflaation nouseviin hinnankorotuksiin, sanoo analyytikko Lauren Rich Fine Mediapostin artikkelissa (vaatii rekisteröitymisen).

Yhtenä syynä tähän hintakehitykseen nostetaan jälleen kerran digitaalisuus: Mitä enemmän perinteisillä mainosmedioilla on kilpailua ja mitä tarkemmaksi markkinoinnin mittaaminen menee, sitä varmemmin kaikkien mainospaikkojen hinnat joutuvat suurennuslasin alle.

Myös Suomessa mediahinnat ovat kasvaneet viime vuosina reilusti yli virallisen inflaation (2004 0,2 % ja 2005 0,9 %).

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan ensi vuodelle suunniteltuja hintakorotuksia ja erityisesti niiden perusteluita.

Miten aktivoida ihmisiä osallistumaan?

Jakob Nielsenin kirjoitus aktiivisen sisällöntuotannon epätasaisesta jakautumisesta on mielenkiintoista luettavaa. Se täydentää mainiosti viime päivien web 2.0 -pohdintoja.

Nielsenin mukaan internetin käyttäjistä:

• 90% ei osallistu sisällöntuotantoon lainkaan, he vain lukevat ja seuraavat blogeja, keskustelupalstoja jne.
• 9% tuottaa sisältöjä silloin tällöin
• 1% verkon käyttäjistä tuottaa suurimman osan sisällöistä (Nielsenin mielestä näillä ihmisillä ei näytä olevan muuta elämää)

Blogeista puhuttaessa Nielsenin mukaan edes tämä 90-9-1 -sääntö ei päde, vaan blogosfäärin vastaavat luvut ovat ennemminkin 95-5-0,1.

En ole aina välttämättä ollut valmis allekirjoittamaan herra Nielsenin mielipiteitä. Uskon kuitenkin täysin hänen esittämäänsä listaan niistä keinoista, jolla ihmisiä voitaisiin aktivoitua osallistumaan.

• Tee osallistumisesta mahdollisimman helppoa. Hyvä yleissääntö kaikkeen.
• Tee osallistumisesta sivutuote. Tämä on oma suosikkikohtani! Älä vaadi välttämättä erillistä sisällöntuotantoa, vaan tee kuten esimerkiksi Amazon: "Ihmiset jotka ostivat tämän kirjan, ostivat myös näitä kirjoja" -listat syntyvät ihmisten toiminnan sivutuotteena, eivätkä vaadi lisäaktiivisuutta.
  
• Anna ihmisten muokata olemassaolevaa. Älä pakota ihmisiä kohtaamaan tyhjän sivun ahdistusta, vaan tarjoa valmiita sivupohjia, tekstejä, kuvia tai muita elementtejä muokattavaksi.
• Palkitse ihmisiä osallistumisesta, mutta älä liikaa. Pienet palkinnot, kuten vaikkapa alennuskupongit voivat houkutella ihmisiä osallistumaan sisällöntuotantoon. Nielsenin mukaan liika palkitseminenkin on pahasta, koska se voi kannustaa ennemminkin jo ennalta aktiivisia ihmisiä.
• Kannusta laatuun. Älä nosta esille vain aktiivisimpien sisällöntuottajien tuotoksia. Jos joku kirjoittaa vain harvoin, mutta täyttä asiaa, älä anna hänen tuottamiensa sisältöjen hukkua sisältötulvaan.

Nielsenin esittämä huoli sisällöntuotannon epätasaisesta jakautumisesta on minusta hyvinkin relevantti. Mitä useampi ihminen saadaan mukaan tuottamaan sisältöjä, sitä varmempi voidaan olla siitä, että kirjoitukset, mielipiteet ja arviot tuovat esiin ihmisten oikean äänen.