« Kustantajat vs. hakukoneet | Pääsivu | Päivässä on 44 tuntia »

24.9.2006

Kommentit

Lurker

Onko kansalaisjournalisti ihan "oikea" journalisti. Suomen Kuvalehtikin tuntui järkyttyneen eniten Smash ASEMin yhteydessä oman reportterinsa kiinniotosta, kun nyt sillä lailla lehdistön vapautta rajoitetaan. Päätoimittaja oli tuohduksissaan. ("Poliisin määrärahoja on pienennettävä!") Mielenosoittajien joukossa oli lukuisia bloggaajia ja vaihtoehtomedioiden edustajia. Eivätkö he ole yhtä tärkeitä ja oikeutettuja samoihin etuuksiin kuin pressikortteja kantavat ammattitoimittajat? Jaa... siitähän syntyisi hankaluuksia...

Pirkka

"Mielenosoittajien joukossa oli lukuisia bloggaajia ja vaihtoehtomedioiden edustajia. Eivätkö he ole yhtä tärkeitä ja oikeutettuja samoihin etuuksiin kuin pressikortteja kantavat ammattitoimittajat? Jaa... siitähän syntyisi hankaluuksia..."

Hankaluuksia se varmasti aiheuttaisi, tai ainakin vaikeuksia ylläpitää nykyistä tiedottaja-toimittaja -tasapainoa.

Onko mahdollista (ja todennäköistä), että käsityksemme mediasta ja toimittajuudesta on vain muututtava? En minä vain tiedä.

Jos meillä jossain vaiheessa alkaa olla paljon aktiivisia bloggaajia sun muita omaehtoisia sisällöntuottajia, on yritysten ja viranomaisten päätettävä minkälaisen linjan he ottavat näihin toimijoihin.

Eli meihin.

Lurker

Monet bloggaajat toimivat nimimerkillä, he ovat siis anonyymejä, tai oikeastaan pseudonyymejä - kuten minäkin. Miten voisin todistaa jossain pressitilaisuudessa virtuaalihenkilöllisyyteni tai edes sen, että juuri minä satun kirjoittelemaan tiettyä blogia tai sisältösivua? Tämä on vaikeampaa kuin arvaisikaan...

Pirkka

Hyvä pointti, Lurker. Nimi voisi lienee olla yksi merkittävimmistä sisäänpääsykriteereistä.

Tuskin kukaan nyt haluaisi nimettömälle toimittajalle haastattelua antaa.

Mari Koo

Minä toivon, että blogaajana olisi edes esimerkiksi helppo mahdollisuus ilmoittaa vaikka jonkun tilaisuuden järjestäjille, että aion kirjoittaa tästä nettiin (ja tietysti ihan mielelläni myös ilmoittautuisin "kansalaisjournalistina", mutta siihen taitaa mennä vielä aikaa). Eli toimisin samalla tavalla kuin jonkun median edustajana, mutta edustaisin tietysti vain itseäni ja blogia.

Tämä vaatii tietysti sen oman nimen ja naaman julkituontia, mutta omalla kohdallani se on ei ole mikään ongelma.

Pirkka

Tuskin tämä on sellainen asia, johon ainakaan vielä olisi olemassa yhtä oikeaa toimintatapaa, kuten nuo Lurkerin esimerkit osoittavat.

Mutta Marin tavoin toivoisin, että omalla nimellään ja naamallaan julkaiseva olisi tervetullut siinä missä muutkin.

Varsinkin silloin jos yrityksellä tai viranomaisilla sattuisi olemaan tuote, tiedotustilaisuus tai jokin muu asia, jonka ympärillä netissä käydään paljon keskustelua, voisi aktiivisen nettikeskustelijan kohteleminen tasa-arvoisesti toimia hyvänä viestinvälityskeinona.

Vai olisiko siitä jotain haittaa?

Lurker

Pressikorttia kantavien toimittajien ja erilaisia kestityksiä, matkoja ja etuisuuksia tarjoavien toimijoiden välillä on myös syntynyt vastapalvelusten (ilmaista ruokaa ja juomaa vastaan tarjotaan myönteisiä juttuja) herkkä tasapaino, jota bloggaajat ja vaihtoehtomediat horjuttaisivat. He kun eivät välttämättä ymmärrä näitä kirjoittamattomia kohteliaisuussääntöjä...

Mari Koo

Testasin nyt yhtä organisaatiota: Marttaliitto julkaisee huomenna Penninvenyttäjän keittokirjan (tieto tästä esim. Deski.fi -palvelussa, kutsussa tervetulleeksti toivotetaan tiedotusvälineiden edustajat).

Lähetin sähköpostilla kysymyksen, voinko osallistua Kulutusjuhla.com -blogin edustajana. Sain vastauksen, että tervetuloa.

Toki tapauksessani lienee etuna myös kuluttajaekonomian opiskelutausta.

Pirkka

Mari: Hyvä kuulla! Ja Marttaliitolle iso käsi - tiedotustilaisuudethan on tehty tiedon levittämistä varten. :-)

Minäkin sain Stakesin tiedottajalta ystävällisen vastauksen.

Hän ilmoitti, että he laskevat blogikirjoittajat freelance-journalistien joukkoon, mutta turvallisuus- tai tilarajoitusten perusteella he tietenkin tekevät tarvittaessa karsintaa siitä, ketä paikalle saa tulla.

He kuitenkin olettavat, että periaatteessa kaikilla osallistujilla on pressikortti.

Tämä kriteeri voi olla useille bloggaajille vaikeasti täytettävissä, jos sitten Pinserin lanseeraama kansalaisjournalistikortti ei sattuisi kelpaamaan.

Teppo

Onhan kaikenlaisia vaihtoehtomedioita ollut ennen blogejakin, pienlehtiä ja kopioimalla tehtyjä fanzineja. Tiedotustilaisuuksissa tilanne on järkeillen se, että tiedottajan kannalta sisään on fiksua ottaa ensin suuret tai ainakin tavoitellut kohderyhmän kannalta vaikutusvaltaiset mediat ja sitten pienempiä sen mukaan, miten tilaa riittää.

Pressikortti nyt vain on yksi tapa tsekata, että asialla ollaan ainakin jollain todennäköisyydellä ammatillisen mielenkiinnon eikä ainoastaan kestityksen tai vittuilumahdollisuuden takia.

Uskoisin, että jos blogilla on todennettavasti muutamia tuhansia teknoalfoja lukijoinaan, niin gismoinfoihin pääsee blogin nimen mainitsemalla paremmin kuin sanomalla olevansa Lapin kansasta. Jo nykyään.

Tuija

Kuten Teppo juuri tuossa sanoikin, sitä paremmat edellytykset bloggaajalla mahtua infoihin, joihin pääsyä rajoitetaan, mitä arvokkaammaksi sen mediatila koetaan. Sata aiheesta kiinnostunutta vakilukijaa voi olla yhtä arvokas, ellei arvokkaampi kohderyhmä viestille kuin kymmenen tuhatta yleismediaa seuraavaa silmä- tai korvaparia.

Mari Koo

Kävin sitten perjantaina Marttaliitolla ja tein tekstin aiheesta Kulutusjuhlaan.

Juttelin tuossa eräänä päivänä myös tuttavani kanssa, joka toimii viestintäosastolla toisessa näistä Suomen suuresta vähittäiskauppaketjusta. Hän ainakin toivotti blogaajat tervetulleeksi tiedotustilaisuuksiin, vaikkei yrityksellä virallista kantaa asiaan vielä olekaan.

Mika0800

Kirjoittanut: Pirkka | 24.9.2006 klo 15.25

Monet bloggaajat toimivat nimimerkillä, he ovat siis anonyymejä, tai oikeastaan pseudonyymejä - kuten minäkin. Miten voisin todistaa jossain pressitilaisuudessa virtuaalihenkilöllisyyteni tai edes sen, että juuri minä satun kirjoittelemaan tiettyä blogia tai sisältösivua? Tämä on vaikeampaa kuin arvaisikaan...


Tuo todistaminenhan on helppoa!

esim. omalta osaltani: katsopa tänne:

http://ota.se/mika0800

Jos nyt olisit jonkun lehdistötilaisuuden ovimies, niin kun kerron olevani "Mika0800", katsot tuolta sivulta puhelinnumeroni, ja laitat siihen tekstarina salasanan.

Tämän jälkeen minun tulee kertoa sinulle ko. salasana tai muuten en pääse sisään.

Helppoa, eikö totta!

Ja nykyään on olemassa helppokäyttöisiä työkaluja
tekstarien lähettämiseenkin.

Ja jos tekstari ei tule perille, niin ainahan voin pyytää soittamaan. Soitat killerin numerosta, jota en tiedä, ja vaadit kertomaan, mistä numerosta minulle juuri soitettiin.

Ongelma ratkaistu!

t: Mika0800, webmaster, ota.se -palvelut.

Mika0800

Miksiköhän edellisessä ei näkynyt TÄMÄ:

LAINAUS:

" Kirjoittanut: Pirkka ...

... vaikeampaa kuin arvaisikaan..."

Pirkka

Mika0800: Mielenkiintoinen konsepti!

Täytyypä tutustua tuohon tarkemminkin: Samaa ideaa voisi soveltaa moneen muuhunkin tilanteeseen kuin vain tiedotustilaisuuksiin.

Janne Saarikko

Itse olen kyllä käynyt lehdistötilaisuuksissa, olen myös tekemisissä useamman tahon viestintäihmisten kanssa.

Koskaan ei ole vielä pois potkittu, ennemminkin lämpimästi vastaanotettu.

Asiaan voi vaikuttaa se, että esiinnyn aina omalla nimelläni. Minulla on myös käytössä kanava, joka tavoittaa muuten vaikeasti (kalliisti) kontaktoitavan asiakaskunnan.

Tämän kirjoituksen kommentit ovat suljetut.

Lukuvinkkini

Facebookissa

  • Henkilön Pirkka Aunola Facebook-profiili

Jaikussa

Soi juuri nyt

Blog powered by Typepad