Digikko

Seiska uhkaa oikeudella

Niin. Lordi-kohusta ei näytetä oppineen mitään. Seiskasta töihin tulleessa tiedotekirjeessä luki:

"Selvitämme parhaillaan juristien kanssa mahdollisia toimenpiteitä yritystoimintaamme haitanneita tahoja vastaan"

Allekirjoittajina olivat Seiskan vastaava päätoimittaja Eeva-Helena Jokitaipale ja ilmoitusmyyntijohtaja Virpi Romu. Ehkä viittaavat tällä tietoliikennetoiminnan häiritsemiseen (josta saa kyllä oikeuteen viedäkin), ehkä eivät. Sitä on vaikea sanoa noin ylimalkaisesta heitosta.

Kirjeessä he yrittävät myös moukaroida koko viime viikkoisen kuluttajakampanjan siten kuten vanhan, yksisuuntaisen mallin viestijät tällä hetkellä yrittävät kovasti omaa tonttiaan puolustaa.

"Mediassa esiintynyt tieto Seiskan vastaiseen adressiin kerätystä 200 000:sta nimestä ei asiantuntijoiden mukaan voi pitää paikkaansa. Todellisten nimien määrä on todennäköisesti huomattavasti alhaisempi."

Totta. Näinhän on aina kaikkien nettiadressien kanssa. Mutta isoa liikehdintää ei voi yrittää vain nollata vähättelemällä sitä, ja näin yrittämällä asettautua koko asian yläpuolelle.

Itse uskon, että parhain kasvojenpelastus päätoimittajalle olisi ollut nöyrä anteeksipyyntö. Teimme väärän päätöksen, anteeksi. Mutta on näemmä vaikea olla nöyrä.

Jos ihmisiä olisikin ollut vaikka 100 000, eikö se muka ole paljon? Ja mihin valoon tämä nyt laittaa Seiskan päätoimittajan anteeksipyynnön? Eivät he siis oikeasti pyytäneet anteeksi ihmisiltä - toisaalta kuka sitä nyt luulikaan - vaan mainostajilta, jotka heidät laittoivat nöyrtymään.

Jään jännityksellä odottamaan, että kenelle tästä napsahtaa syyte Seiskalta ja mistä hyvästä. Ajatella: Syyte Seiskalta! Maan pahin kiusaaja joutui kiusatuksi.

Niin. Ja otsikointi on tarkoituksella Seiska-tyylisen raflaava. Eiväthän he vielä ketään oikeudella uhkaa, mutta luulisi tällaisen otsikon myyvän enemmän.

Kuuntelun ja dialogin aika

Digitodayn mukaan ensimmäinen mainostaja on vetänyt mainoksensa pois Seiskan nettisivuilta. Fiksu mainostaja olisi ehkä tehnyt sen jo ennen yhteydenottoja, mutta ehkä Travellink sai tätä kautta kosketuksen digitaalisen joukkovoiman maailmaan.

Kaiken hälinän keskellä toivoisin oikeasti, että mediat ja yritykset näkisivät vähän pintaa syvemmälle tässä asiassa.

On totta, että osa kansan hermostumisesta johtuu siitä, että paljastuksen kohteena oli tämän hetken ehkä suurin kansallissankari. Mutta uskon tämän kertovan ennen kaikkea siitä, että useasti medioiden ja tavallisten ihmisten arvot eivät kohtaa.

Mediat, sama pätee muihin yrityksiin, eivät ihan oikeasti tunne kohderyhmiään niin hyvin kuin heidän pitäisi. Ihmiset kun eivät olekaan tositilanteen tullen vain lukusarjoja, segementtiryhmiä tai lukijamäärän kehityskäyriä.

Yritykset kertovat koko ajan omalla toiminnallaan siitä, minkälaisena he pitävät omia kohderyhmiään. Esimerkiksi Seiska ilmaisi kuvan julkaisullaan suoraan sen, mitä he ajattelevat omista lukijoistaan: He ovat juorunnälkäisiä haaskalintuja, joille kelpaavat ihan mitkä vaan paljastukset. Yllättävän iso osa lukijoista ilmoittikin lehdelle, etteivät he halua kuulua tähän segmenttiin.

Kaiken tekijänoikeuslaki- ja Lordi-aktivismin lopputuloksena on taas aiempaa fiksummat kuluttajat. Tästä tapauksesta me kaikki opimme jälleen uusia kikkoja ja keinoja synnyttää kansanliikkeitä ja protesteja. Me voimme haastaa isojakin yrityksiä ja nautimme siitä vallantunteesta, jonka tällaiset tapahtumat synnyttävät.

Nyt sen synnytti yksi maski, seuraavalla kerralla jokin muu asia. Yritysten on parempi alkaa opetella ihmisten kuuntelemista ja dialogin käymistä, jotta he eivät joutuisi seuraavaksi kohteeksi.

Mahdollisuus vs. järkevyys

Tänään on puhuttu töissä, kahvilla ja blogeissa Mr Lordin paljastetuista kasvoista. Ollaanpa tästä episodista mitä mieltä tahansa, niin ehkä tämä on ainakin jälleen hyvä tilaisuus oppia tietyistä nykyisen digitaalisen maailman lainalaisuuksista.

Seiskan ja Hämeen Sanomien tapaukset toivat heti mieleeni kohtauksia työpaikalta. Mietittäessä erilaisia digitaalisia kampanjatoimenpiteitä olen saanut kuulla kerran jos toisenkin lauseen: "Me ollaan b-to-b-firma, joten saammehan me lain mukaan lähettää ihmisille sähköposti- ja muuta suoraa."

Kyllä, lain mukaan näin on. Mutta laki ei ota kantaa siihen, onko se järkevää. Vastaanottaja päättää aina, onko toiminta oikein tai väärin.

Erityisesti digitaalisissa kanavissa vastaanottajan reaktiota kannattaa miettiä kerran jos toisenkin, sillä tässä ympäristössä vääränlaisiin viesteihin on nopea reagoida.

Seiskan päätoimittajan perustelu Lordin kuvan julkaisemiselle oli HS:n mukaan se, että se on julkaistu myös aiemmin. Vanha toiminta tai se, että kuvan julkaiseminen nyt vaan sattui olemaan mahdollista, ei tehnyt siitä ison ihmisjoukon mielestä järkevää. Yllättävän moni olisi halunnut pitää joulupukin naamarin kasvoilla, lainatakseni itse Mr. Lordin sanoja.

Palaute on helppo antaa samalla välineellä ja samalla sen voi lähettää eteenpäin kaikille kavereillekin. Keskustelupalstoille on nopea mennä paheksumaan ja adressit laitetaan nopeasti pystyyn. Joukkovoima syntyy nopeasti, ilman sen suurempaa synnyttämistä.

Matti pohti jo blogissaan toista tärkeää oppituntia. Yhä useamman yrityksen on mietittävä valmiiksi omat reagointimallinsa digitaalisen tulipalon syttymisen varalta. Se voi kohdata melkein minkä tahansa yrityksen, ja yleensä se tapahtuu yllättäen.

Tosin tässä Lordin tapauksessa uskoisin kuvan julkaisseen lehden tienneen reaktioita syntyvän. Niiden voimakkuus ehkä pääsi vain yllättämään.

Buzz-markkinoinnin Suomen mestari

Blogosfääri näytti ainakin olleen yksimielinen tämän vuoden viisujen puhutuimmasta esityksestä. Jos katsoo kärkikolmikosta kirjoitettujen blogimerkintöjen trendikäyrää (kuva alla ja linkki Blogpulseen tässä), on Lordi todellinen buzzin luoja numero yksi:

Jos sitten käy läpi hieman tarkemmin itse merkintöjä, kerrotaan niissä yllättävän monessa "En ole katsonut viisuja ikuisuuksiin, mutta tänä vuonna aion katsoa, koska siellä on Lordi." Ja sama toistuu monella eri kielellä.

Lupaukset ehkä myös pidettiin. Ja samalla koko Case Lordi on jälleen hyvä esimerkki digitaalisen word of mouth -markkinoinnin voimasta.

Esimerkiksi YouTube -videot ja kiersivät blogista ja keskustelupalstalta toiseen, ja varmasti monien niiden henkilöiden nähtäväksi, jotka muuten olisivat jättäneet viisut väliin.

Vaikka filmimateriaali toimikin hyvänä markkinointina, oli tässä casessa myös word of mouth -markkinoinnin ydin täydellisesti toteutettuna. Kaikkein tärkein on aina kuitenkin itse tuote, eli tässä tapauksessa bändi.

Eniten puhetta ja buzzia synnyttävät tuotteet, jotka ovat aidosti erilaisia kuin kilpailijansa. Olisiko siinä hyvää mallia meille suomalaisille markkinoijille?

Edit 14.00: Asiasta kiinnostuneiden kannattaa käydä myös lukemassa Votelordi.org -saitin tekijöiden haastattelu Pinserissä.

Suomalaiset maailman toiseksi innokkain nettikansa?

ClickZin uutisvirrasta tarttui haaviin tutkimus, jonka mukaan suomalaiset ovat maailman toiseksi eniten netissä aikaa viettävä kansa. Yhdysvaltalaisen ComScoren tekemän tutkimuksen mukaan suomalaiset viettävät keskimäärin netissä 49,3 tuntia kuukaudessa.

Tämä tekee päivää kohden melkein 99 minuuttia, joka on suhteellisen paljon enemmän kuin mitä aiemmat kotimaiset tutkimukset ovat näyttäneet.

Oli pakko vähän tutustua tutkimuksen tehneeseen ComScoreen ja heidän World Metrix -tutkimukseen, josta nämäkin luvut ovat. He kertovat sivuillaan kerrotaan muun muassa seuraavaa:

"comScore Networks today announced the launch of comScore World Metrix, the first true estimate of global online audience size and behavior based on activity from the world’s largest online behavioral research panel. The comScore World Metrix panel has active representation from countries that comprise 99 percent of the global Internet population.  In launching comScore World Metrix, the company announced that 694 million people, age 15+, used the Internet worldwide from all locations in March 2006, representing 14 percent of the world’s total population within this age group.  This number marks the first worldwide universe estimate based on a consistent methodology across all countries."

"comScore Networks provides unparalleled insight into consumer behavior and attitudes. This capability is based on a massive, global cross-section of more than 2 million consumers who have given comScore explicit permission to confidentially capture their browsing and transaction behavior, including online and offline purchasing. comScore panelists also participate in survey research that captures and integrates their attitudes and intentions."

Tällä perusteella ei voi varmasti tietää josko tutkimuksen luvut on saatu paneeliin tehdyllä kyselyllä vai keräämällä aktuaalista käyttödataa panelistien netinkäytöstä. Samoin hämärän peittoon jää esimerkiksi suomalaisten panelistien määrä. Mutta selvää on ainakin se, että nämä luvut kertovat nykyisten netinkäyttäjien aktiivisuudesta.

Kyse ei ole ollenkaan siitä, että epäilisin näitä lukuja, onhan ComScore omien tutkijoidemmekin mukaan vakavasti otettava tutkimusyritys.

Kasvavat netinkäytön luvut ovat hyvin linjassa Tilastokeskuksen viimeisimpien lukujen kanssa, joiden mukaan laajakaistasta on pikku hiljaa tulossa kotitalouksien perushyödyke.

Nyt jo 51 % kotitalouksisista on nopeahkon piuhan päässä, joten varmasti myös netissä vietetty aika kasvaa koko ajan. Ja samalla myös moni kotitalous siirtyy yhä nopeampiin yhteyksiin, joka varmasti myös vaikuttaa netissä vietetyn ajan määrään. Tulen itse testaamaan tämän pian 10 megan liittymällä.

Mutta mielenkiintoisinta tässä datassa on kuitenkin vertailtavuus: Se, että kansainvälisin mittarein suomalaiset ovat innokkaita netinkäyttäjiä. Yleensähän kaikki tutkimukset ovat osoittaneet meidän laahaavan netin käytössä joitain Länsi-Euroopan maita ja Yhdysvaltoja jäljessä.

Uskoako vaiko eikö uskoa?

Google Notebook, suosittelen!

Googlelta on taas viime aikoina pukannut uutta työkalua sellaisella vauhdilla, että kun on pari päivää työmatkalla, on jo parit uudet testaamatta.

Kaikille en ole vielä keksinyt kunnon käyttöä, mutta tänään lanseerattu Google Notebook on ainakin itsenikaltaiselle googlauksen ja tiedonhaun himokäyttäjälle mainio apuväline.

Notebookia voisi kuvata social bookmarking'in ja oman muistikirjan välimuodoksi. Käyttökelpoiset hyvät nettisivut ja mielenkiintoiset lainaukset on helppo lisätä yhdellä klikkauksella omaan muistikirjaan, jonka sivut voi halutessaan myös julkaista toisten käytettäväksi.

Minun on ainakin helpompi hahmottaa yhdeltä kokoomasivulta, jos haluaisin tietää vaikkapa blogosfäärin mielipiteistä makasiinien palosta tai siitä mitä kansainvälinen lehdistö on ihan oikeasti kirjoittanut Lordista.

Aion ehdottomasti ottaa Notebookin käyttöön myös työssäni, esimerkiksi silloin kun etsin ja raportoin asiakkaillemme sen, mitä heistä kirjoitetaan netissä. Yhdelle sivulle voi helposti koostaa myönteiset, neutraalit ja kielteiset kommentit omien otsikoidensa alle.

Kerrankin vipstaaki, josta on oikeasti hyötyä! Mitä muuta käyttöä tälle vielä keksisi?

Keskiarvo nettiin

Huhuilin jo jokin aika sitten nettiin suomalaista, kuluttajien tuotearvosteluita koostavaa verkkopalvelua. Joku muukin oli miettinyt jo samaa, sillä tänään julkaistiin Keskiarvo.net, joka lainauksen mukaan...

"...on ’puuttunut’ suomalaisesta Internetistä”, toteaa Alasin Media Oy:n toimitusjohtaja Mikko Heinonen. ”Markkinoille tulee jatkuvasti yhä enemmän digitaalista viihdettä, elokuvia, levyjä ja erilaista kodinelektroniikkaa, eikä mikään yksittäinen sivusto ole aiemmin kerännyt mielipiteitä niistä yhteen paikkaan. Keskiarvo.net tarjoaa jokaiselle tuotteelle kaksi keskiarvoa: Median ja käyttäjien mielipiteet. Näin saadaan mukaan myös erittäin tärkeä loppukäyttäjän näkökulma", Heinonen jatkaa."

Totta puhuu Heinonen. Toivotan Keskiarvo.net'ille onnea matkaan, mutta yhden risunkin antaisin. Olisiko palvelua voinut pyörittää hitusen enemmän vaikka tekijöiden kaveripiirissä tai netissä ennen julkaisua, jotta käyttäjien arvosteluita olisi lanseeraushetkellä ollut nykyistä enemmän?

On demand -televisiomainokset tulevat

Oletko ostamassa autoa? Haluaisitko etsiä automainoksia ja tutustua tarkemmin tuotteisiin silloin kun se sinulle parhaiten sopii (eikä siis esimerkiksi suosikkiohjelmasi mainostauolla)? Onnistuu!

Oletko mainostaja, joka on kyllästynyt hukkakontakteihin? Etkö halua tuputtaa mainosviestiäsi (ja maksaa siitä) niille ihmisille, jotka eivät todellakaan halua ostaa autoasi? Haluaisitko maksaa vain jokaisesta, relevantista katselijasta? Onnistuu!

TiVo:n odotettu on demand -televisiomainonta on saanut nimen Product Watch, ja itse olen siitä vähintään yhtä innostunut kuin Jaffe Juice.

Alkuvaiheessa mukaan lähtevien yritysten lista on merkittävä. Mukana on 100 brändiä, esimerkiksi GM, Sony Pictures ja Kraft Foods. Ja mikä tärkeintä, on demand -mainonta ei tarkoita perinteistä 30 sekunnin spottia, vaan pidempiä infomerciaalin tyyppisiä kokonaisuuksia.

Tämä on minusta mainio askel, jossa pyritään tekemään mainonnasta jälleen relevanttia. Ihmisillä on valta valita ja siihen peliin on paras lähteä mukaan!

Joka paikassa kameroita

Kun perjantaina illansuussa tuttavan tekstiviesti kertoi makasiinien olevan tulessa, päätimme mekin lähteä sinne. Mitä sitä netistä seuraamaan sellaista, jonka voi nähdä omin silminkin.

Paikalle tullessa ensimmäinen kollektiivisesti jakamamme huomio kiinnittyi ei itse paloon, vaan samaan asiaan, josta ovat jo Media=Blogi ja HS:kin kirjoittaneet: Kameroiden määrä oli valtava. Joka puolella välähteli, kamerakännyköistä lähetettiin innokkaasti viestejä eteenpäin ja videokameroitakin oli monilla paloturisteilla.

Hetken ihmeteltyämme päätimme lähteä takaisin kotiin, kamera täynnä amatöörikuvia.

Niin syvälle kansalaisjournalismin aate ei ollut kuitenkaan vielä itseeni juurtunut, että olisin suoraan kiirehtinyt kuvani Flickr'iin julkaisemaan. Ehei. Katselin netistä YLE:n ja HS:n palouutisointia. Mediat hoitivat oman uutisointinsa mallikkaasti, mutta kummastelin alkuvaiheessa kuvamateriaalin vähäistä määrää.

Mutta mitä sitä medioita kaipaa, kun avaa uutissaittien rinnalle Flickr'in ja muutamia blogeja. Kansalaiset tekevät Olin siellä minäkin -raportoinnin paljon aidommin ja nopeammin kuin mediat.

On myös hiukan pelottavaa, ettei nykyisessä maailmassa oikein mikään voi tapahtua ilman että useat ihmiset dokumentoivat ja julkaisevat sen heti nettiin. Loppujen lopuksi tämä alkanut kansalaisjournalismin aika - tai millä nimellä nykyaikaa sitten halutaankaan kutsua - koituu kaikkien eduksi. Erilaiset näkökulmat opettavat ihmiset aiempaa mediakriittisiksi kaikkia sisältöjä kohtaan.

Nykyinen kuvien ja silminnäkijähavaintojen julkaiseminen on vasta ensiaskel: Ihmiset oppivat kerta kerralta taitavimmiksi julkaisijoiksi.

Vielä perinteisten medioiden ei tarvitse pelätä, että kansalaisjournalistit astuisivat heidän varpailleen, mutta senkin aika voi pian tulla.

On rehellisyyden aika

"Whatever happened to honesty in business?" kysytään Robert Scoblen ja Shel Israelin Naked Conversations -kirjan takakannessa. Joku voisi pitää tätä isoa kysymystä provosointina, mutta sitä se ei totta vie ole. Tämä on käynyt hyvin ilmi viimeisten kiireviikkojen asiakaspalavereissa, joissa sama kysymys on tullut esiin kerran jos toisenkin.

Onko rehellisyys bisneksessä kadonnut sinne samaan paikkaan, johon on kadonnut globaalien mielipidevaikuttajien hupeneva luottamus yrityksiin ja yritysjohtajiin?

On kuin olisimme jo vuosikausia eläneet yleisessä, kollektiivisesti hyväksytyssä harhakuvassa, jossa kaikki tietävät, että yritykset kertovat markkinointiviestinnässään kiillotettuja totuuksia (käytä Axea ja kaadat kaikki naiset) ja tiedotuksessaan koukeroisia tekstejä (joissa toimintojen tehostaminen tarkoittaa irtisanomisia, totta kai).

Kaikki ovat aina tienneet, etteivät yritykset kerro totuuksia. Jos yrityksiin olisi uskominen, maailmahan olisi täynnä pelkästään hienoja tuotteita ja hyvää palvelua tarjoavia yrityksiä.

Totuuden löytäminen sanojen takaa oli aikaisemmin vain hieman vaikeaa. Internet ja helppo julkaiseminen ovat johtaneet nopeasti siihen, ettei kuluttajan tarvitsekaan olla pettymyksineen yksin: Muutkin ovat pettyneitä yrityksiin, isoihin lupauksiin ja kiillotettuihin totuuksiin!

Mainoksessa upeilla vuoristoteillä liitänyt auto hajoaakin heti alle! Mäkkärin tarjouspurilainen onkin mitätön käntty mainoskuvan herkkupurilaiseen verrattuna! Kalliin iPodin akku simahtaa välittömästi!

Rehellisyys bisneksessä oli mahdollista häivyttää taustalle niin kauan kuin mainostajat ja suuret yritykset pystyivät kontrolloimaan välineitä ja viestejä. Sen aika alkaa onneksi olla ohi. Kuluttajat pakottavat siloteltuja lupauksia tarjoavat yritykset selkä seinää vasten: Minkä lupaat, se sinulla on velvollisuus pitää.

Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin rehellisyyden vaade johtaa perinteisen mainonnan. Kuluttajan valta tulee näkymään viimeistään siinä vaiheessa, kun on demand -maailman valtaa lopullisesti meidän arkemme.

"Ihmisillä ei ole mitään velvollisuutta olla kiinnostunut meistä", kiteytti erään suuren mainostoimiston projektipäällikkö digitaalisen maailman tulevaisuuden asiakaspalaverissa. Minusta tuosta kiteytyksestä voisi tehdä huoneentaulun jokaiselle yrityksen markkinointiviestijälle.

Ennen me pystyimme pakottamaan ihmiset kohtaamaan mainosviestimme. Samoin me pystyimme kertomaan siloteltuja totuuksia, koska ihmisten oli vaikea ryhtyä kollektiivisesti väittämään viestejämme harhaanjohtaviksi. Nyt kun epärelevantit sisällöt on helppo ohittaa ja silottelusta jää helposti kiinni, on pakko olla pari piirua rehellisempi.

Mutta kyllä tähän rehellisyyden maailmaan mahtuvat unelmatkin. Vaikka Axe ei saakaan kaikkia naisia juoksemaan jokaisen teinipojan perässä, voi unelma tästä olla relevanttia eräänkin honkelon pojan arjessa.

Rehellisyyden ja unelmien on vain löydettävä uusi tasapaino.