Kauppalehti jatkoi maanantaisessa lehdessä Presson viikonloppuista teemaa jutulla "Nettikeskustelu ei pelota suomalaisia yrityksiä".
Jutun fokuksena on se, kuinka yritykset seuraavat netissä olevia keskusteluja. Ihmisten nettiin kirjoittamien mielipiteiden seuranta on toki tärkeää, mutta jäin itse miettimään kuinka hedelmällistä on yksipuolinen seuranta?
Procter & Gamblen (jolla ei näköjään ole yleisiä firman nettisivuja suomeksi) toimitusjohtaja Yrjö Närhinen sentään viittasi vähän muuhun kuin seurantaan, kun hän sanoi pitävänsä "verkkoa "fantastisena työkaluna" suhteiden ylläpitämisessä kuluttajiin".
Heti perään Närhinen kuitenkin kertoi yrityksensä keskittyvän keskustelujen seuraamiseen. Kantaa otetaan vain silloin, kun kuluttaja on ottanut suoraan heihin yhteyttä.
Mutta kuinka hyvin suhdetta voi rakentaa vain kuuntelemalla?
Jos yritykset näkevät nettikeskustelut ja blogit vain kuluttajatutkimuksen tukena (jota ne toki myös ovat), niin mielestäni ne sortuvat kulkemaan perinteisen, yksisuuntaisen markkinoinnin jalanjäljissä, jossa asiakkaan roolina on olla tutkimuksen kohde, ei aito osallistuja.
Ainakin tämän blogin lukijat ovat toivottaneet yritykset tervetulleeksi käymään suoraa dialogia. Jos yritys haluaa aidosti rakentaa ja ylläpitää verkossa kuluttajasuhdetta, ei se onnistu pelkästään seuraamalla ja kuuntelemalla. Kyllä se vaatii yritykseltä aitoa osallistumista.
Juuri tähän viestinnän kaksisuuntaisuuteen opettaminen on eräs minun alkavan yritykseni tuotteista ja lanseeraamani käsitteen, "yhteisöllinen viestintä" sisältö verrattuna vanhaan "yhteisöviestintäntä" termiin.
Eräällä kurssilla viime vuonna selvisi muutoin sellainen asia, että Internet ei ole joukkoviestintää. Akateemisen käsityksen mukaan joukkoviestintä on määritelmällisesti yksisuuntaista.
Minun omalla blogillani on kävijöitä enemmän kuin monella lehdellä, mutta siitä huolimatta, se ei sitten ole joukkoviestintää, koska siinä on mahdollisuus kommentoida ja osallistua?
Eikö olekin mielenkiintoista?
Kirjoittanut: Petja Jäppinen | 7.3.2006 klo 14.25
Onnea vaan yritykselle, Petja - luulisi töitä riittävän, ainakin kun näitä hommia tästä suunnasta katsoo.
Mielenkiintoista totta vie, jos joukkoviestinnän määritelmänä pidetään yksisuuntaisuutta.
Taitaa tutkijoiden lisäksi monilla muillakin mennä pikkuhiljaa sormi suuhun, kun joukko-, yhteisö- ja keskinäisviestintä sulautuvat aivan uusiksi kokonaisuuksiksi!
Yhteisöllinen viestintä viehättää terminä ainakin näin vanhaa JY:n yhteisöviestinnän opiskelijaa!
Kirjoittanut: Pirkka | 8.3.2006 klo 14.07
Olen tätä usein sanonut; uusi muuttuva mediaympäristö aiheuttaa osassa sen käyttäjiä turhia pelkoja, jotka lähinnä johtuvat siitä, etteivät ihmiset tunne omia mahdollisuuksiaan.
Paitsi että tieto on kaikissa yrityksissä strateginen resurssi, tiedottaminen ja viestintä ovat osa tämän resurssin hallintaa ja käyttöä.
Niin kuin molemmissa blogeissani kerroin, tiedottamisen puute ja sen huonohallinta voi aiheuttaa yritykselle merkittäviä vahinkoja.
Ei riitä että on interaktiivinen, pitää olla proaktiivinen.
Kirjoittanut: Petja Jäppinen | 8.3.2006 klo 17.49