Digikko

Sakkoa myöhässä toimitetusta mainoksesta

Perjantai tuppaa ainakin vielä nykyisin olemaan viikon kiireisin päivä digimainostoimistoissa ja meillä täällä mediatoimistossa.

Aamulla soitellaan luovaan toimistoon ja kysellään mainosmateriaalien perään. Ei ole kerta tai toinen kun mainoksia vasta viimeistellään ja vielä ennen kuin niitä voidaan toimittaa meille trafiikkiin, pitää viimeisimmät versiot vielä totta kai kiepauttaa asiakkaalle hyväksytettäväksi.

Sama juttu viikosta toiseen: Deadline yllättää joka kerta.

IAB on ainakin jo Iso-Britanniassa päätynyt ratkaisuun, että myöhässä mainoksensa medialle toimittava joutuu maksamaan sakkoa myöhästymisestä. Jos annettua deadlinea ei noudateta, se on mainostajan pussista pois.

Uskon, että samanlainen systeemi tulee ennemmin tai myöhemmin voimaan myös meillä Suomessa ja etunenässä tulevat olemaan näyttöpohjaisesti mainontaa myyvät mediat. Mutta onko tosiaan niin, ettei nettimainonnan prosessia saada kuntoon muuten kuin sakoilla uhkaamalla?

Mikä prosessissa oikein mättää: saavatko luovat toimistot mediasuunnitelmat liian myöhään, aletaanko itse mainontaa suunnitella tai toteuttaa liian myöhäisessä vaiheessa, vai venyttääkö asiakas mainonnan hyväksymistä viime tippaan?

Kuluttajat tuotekehityksen kuninkaina

Netti ja blogitkin alkavat pikkuhiljaa olla osa arkipäivää. Sen huomasi minusta hyvin tämän aamuisesta TV1:n Aamu-TV:n kuluttaja-aktivismia käsitelleestä jutusta.

Enää ei tarvitse välttämättä keskittyä blogeihin itsessään, vaan nyt voidaan jo keskustella aivan oikeista asioista. Kuten vaikkapa siitä kuinka netti ja aktiiviset kuluttajat tulevat vaikuttamaan jo aivan lähitulevaisuudessa yritysten toimintatapoihin. Kiitos Marille ja Petterille hyvästä haastattelusta ja kommenteista!

Tällaisesta kuluttajan nousemisesta kuninkaaksi on jo puhuttu pidemmän aikaa. Tuotteiden ja palveluiden vertaileminen ja toisten ihmisten kokemukset ovat niin helposti käytetettävissä, että ennustan Lehtovaaran kohtaloa yhä useammalle yritykselle.

Ne yritykset, jotka pelkäävät kuluttajien valtaa, voivat valita Lehtovaaran viitoittaman tien. Itse uskon tulevaisuuden voittajiksi kuitenkin kohoavan niiden yritysten, jotka eivät näe kuluttajia uhkana vaan mahdollisuutena.

Tämä kehitys käy hyvin ilmi vaikkapa Economistin jutussa, jossa julistetaan että kuluttaja on nousemassa nyt myös markkinointitutkimuksen ja tuotekehityksenkin kuninkaaksi. Ihmiset haluavat vaikuttaa ja osallistua, eikä tätä intoa kannata jättää käyttämättä.

Tästä yritysten ytimeen pureutuvasta Customer Driven Innovation -ajattelusta vähänkään kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti tutustua MIT:n professorin Eric von Hippelin Democratizing Innovation -kirjaan (pdf).

Economistin ja von Hippelin pariin minut johdatti ConsumerEmpowerment.com, kiitos siitä!

8,7 miljoonaa suomalaista

Ruotsissa nousi viime keväänä pieni myrsky siitä, kun nettisaittien ilmoitetut kävijämäärät nousivat yli Ruotsin netinkäyttäjien määrän. Aftonbladet ilmoitti, että heidän sivustollaan oli vieraillut kuukaudessa 5 500 000 eri ihmistä.

Netin parissa enemmän puuhaavat toki tietävät, että tuollaiset luvut ovat puppua. Verkkopalveluiden kävijämäärämittaukset antavat vain suuntaa totuudelle, sillä mittaaminen kohdistuu eri selaimiin, ei ihmisiin.

Yhä harhaanjohtavammiksi luvut muuttuvat nykyisin, kun useat ihmiset käyttävät nettiä monesta paikasta: töistä, kotoa, kännykällä... Yksi henkilö ja kolme vierailua verkkopalvelussa rekisteröityy kolmeksi eri kävijäksi. Hämmennetään soppaa vielä evästeillä. Jokainen evästeen poistanut verkkopalvelun kävijä rekisteröityy palveluun palatessaan uudeksi käyttäjäksi.

Lienee jo selvää, että puhumme eri selaimista, emme eri ihmisistä. Kävijämäärämittauksia kehitetään onneksi koko ajan ja tämän hetken tiedon mukaan alan isot mittaustalot TNS Gallup ja Taloustutkimus tulisivat tekemään mittausten cookiekorjaukset tulevan kesän aikana. Alustava aikataulu on siis venähtänyt melkoisesti, mutta toivottavasti aikataulu tällä kertaa pitää.

Tarkempia mittauksia odotellessa voi kuitenkin lohduttautua hieman sillä, että osaavat ne muutkin mediat omia lukujaan paisutella. Yhtyneet Kuvalehdet kertovat omalla kampanjasivullaan, että heidän lehtensä tavoittavat 4 600 000 naista ja 4 100 000 miestä.

Suuri lupaus kuuluu: "Yhtyneiden lehdillä tavoittaa 8,7 miljoonaa suomalaista." Kuinkahan he sen oikein tekevät?

JK 16.3.2006 kello 14.00

Väärinkäsitysten välttämiseksi täytyy tietenkin sanoa, että tämä on 8,7 miljoonan lukijan ilmoittaminen on ihan sallittua ja linjassa nykyisen KMT-käytännön kanssa. Yhtyneiden lehdillä siis kyllä tavoittaa 8,7 miljoonaa kontaktia, mutta suomalaisia tuskin aivan yhtä paljoa.

Missä viipyvät yritysblogit?

Jostain kumman syystä blogaaminen ei vielä tunnu innostaneen Suomessa yritysviestijöitä. Oikeisiin yritysblogeihin törmää hämmentävän harvoin ja siksi iloitsinkin, kun Räpyläpölkystä ohjattiin Apajalla-blogiin.

Apaja Creative Solutionsin yritysblogin johdannossakin pohdittiin kotimaisten yritysblogien puutetta ja syitä tähän:

"Suomessa on vähänlaisesti hyviä yritysblogeja, jos lainkaan. Ainoa nopeasti mieleen tuleva esimerkki on F-Securen News from the Lab.

Yritysbloggaaminen vaatii erityistä yrityskulttuuria. Yrityksen pitää olla avoin kritiikille ja valmis puhumaan myös henkilökohtaisella äänellä. Blogeissa julkaisukynnyksen pitää olla matala, jotta uutta luettavaa saadaan riittävän usein. Tämä kaikki on aika lailla vastaan kiillotettua yritysviestintää."

Yritysblogaaminen (itse olen mieltynyt jostain syystä yhden geen kirjoitusasuun golfaamisen kannustamana ;-) vaatii avointa yrityskulttuuria. Mutta jos me täällä Suomessa jäisimme vain odottamaan uuden avoimuudelle suotuisan yrityskulttuurin juurtumista, kuinka kauan menisi siihen, että yritysblogaaminen yleistyisi meilläkin?

Odottamisen sijaan blogaamista kannattaisi hyödyntää avoimen yrityskulttuurin synnyttämiseen. Avoimuuden eteenpäin vieminen on hivutustyötä ja tämä käy hyvin ilmi Robert Scoblen Naked Conversations -kirjasta, joka on viime päivinä ollut iltalukemisenani.

Scoblen kirjan kertomukset esimerkiksi Microsoftin siirtymisestä blogien maailmaan kertovat havainnollisesti siitä, kuinka blogeilla on ollut merkitystä uudenlaisen keskustelevan ja kuuntelevan yrityskulttuurin synnyttämisessä.

Microsoftin yrityskulttuuri ei kirjan mukaan ollut blogaamisen aloittamisen aikaan täysin valmis avoimuuteen, mutta heidän tapauksessaan tarvittiin vain johdon tiukka tuki sekä asiastaan innostuneita blogaajia. Hyvät kokemukset blogien maailmasta kannustivat uusia työntekijöitä mukaan ja pikkuhiljaa keskustelun ja avoimuuden kulttuuri alkoi vallata alaa.

Me täällä Dagmarissa emme ole vielä perustaneet virallista yritysblogia, mutta pikkuhiljaa yhä useampi työntekijöistämme on lähtenyt innolla testaamaan blogimaailmaa. Osa on laittanut pystyyn omia henkilökohtaisia blogejaan, pienen työryhmämme blogi on alkanut rullata eteenpäin ihan mukavasti ja onpa meillä jo epävirallinen firman juorublogikin, mutta sen osoitetta en anna näin julkiseen jakeluun.

Pikkuhiljaa ihmiset ihmettelevät yhä vähemmän sitä, miksi jaamme tietoamme ilmaiseksi eteenpäin. Onnistuneiden kokemusten jakaminen, blogien kautta solmitut uudet mielenkiintoiset kontaktit ja julkaisemisen helppous on herättänyt yhä useammat näkemään blogien mahdollisuudet. Ehkä seuraava askelemme on jo yritysblogi, kuka tietää.

Kuuntelemisesta osallistumiseen

Kauppalehti jatkoi maanantaisessa lehdessä Presson viikonloppuista teemaa jutulla "Nettikeskustelu ei pelota suomalaisia yrityksiä".

Jutun fokuksena on se, kuinka yritykset seuraavat netissä olevia keskusteluja. Ihmisten nettiin kirjoittamien mielipiteiden seuranta on toki tärkeää, mutta jäin itse miettimään kuinka hedelmällistä on yksipuolinen seuranta?

Procter & Gamblen (jolla ei näköjään ole yleisiä firman nettisivuja suomeksi) toimitusjohtaja Yrjö Närhinen sentään viittasi vähän muuhun kuin seurantaan, kun hän sanoi pitävänsä "verkkoa "fantastisena työkaluna" suhteiden ylläpitämisessä kuluttajiin".

Heti perään Närhinen kuitenkin kertoi yrityksensä keskittyvän keskustelujen seuraamiseen. Kantaa otetaan vain silloin, kun kuluttaja on ottanut suoraan heihin yhteyttä.

Mutta kuinka hyvin suhdetta voi rakentaa vain kuuntelemalla?

Jos yritykset näkevät nettikeskustelut ja blogit vain kuluttajatutkimuksen tukena (jota ne toki myös ovat), niin mielestäni ne sortuvat kulkemaan perinteisen, yksisuuntaisen markkinoinnin jalanjäljissä, jossa asiakkaan roolina on olla tutkimuksen kohde, ei aito osallistuja.

Ainakin tämän blogin lukijat ovat toivottaneet yritykset tervetulleeksi käymään suoraa dialogia. Jos yritys haluaa aidosti rakentaa ja ylläpitää verkossa kuluttajasuhdetta, ei se onnistu pelkästään seuraamalla ja kuuntelemalla. Kyllä se vaatii yritykseltä aitoa osallistumista.

Anna kuluttajille aitoa valtaa

Viikonlopun aikana liikenne blogissani oli reilusti aiempia viikonloppuja vilkkaampaa. Kiitos kuuluu varmasti Pressossa julkaistulle jutulle (joka ei enää ole valitettavasti luettavissa netissä). Kiinnostuneiden määrästä voisi päätellä, että aktiivisten kuluttajien rooli kiinnostaa ihmisiä.

Pitkän jutun lopusta löytyi erityisen tärkeä kommentti. London School of Economicsin tutkija Paul Madsen (mies ConsumerEmpowerment.com'in takaa) toteaa: "Kuluttajien vallan kasvusta pitäisi tehdä osa yrityksen bisnesstrategiaa."

Media=Blogin Matti ehätti jo ennen minua allekirjoittamaan Paulin lauseet ja liityn mielelläni tähän kerhoon. Minusta on erityisen tärkeää ymmärtää, ettei kuluttajien ottaminen mukaan yrityksen toimintaan tarkoita vain markkinoinnin jippoa. Toki Lähetä mainosfilmi eteenpäin tai Kutsu kaveri kilpailuun voivat olla joskus järkeviä ratkaisuja ja hyviä ensiaskeleita kuluttajien huomioimisessa, mutta siitä on vielä pitkä matka bisnesstrategiaan.

Kuluttajien huomiosta kilpailee koko ajan yhä suurempi valikoima tuotteita ja erilaisia markkinointiviestejä. Word of mouthin merkitys korostuu tällaisessa viestitulvassa ja yksi ydinkysymyksistä onkin se, minkälaisista tuotteista ja palveluista kuluttajat haluavat kertoa toisilleen.

Jos haluamme ensiaskeleena ihmisten lähettävän mainosviestejämme eteenpäin, uskon ainakin itse meidän lähettävän todennäköisimmin eteenpäin vaikkapa sellaisia tv-spotteja, joiden sisältöön olemme saaneet itse vaikuttaa.

Mutta kaikkein ratkaisevimmassa asemassa ovat aina itse tuotteet ja palvelut. Menestyvät yritykset toimivat aidossa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ja tarjoavat oikeasti erottuvia tuotteita ja palveluita. Miksi muuten olisimme viime aikoina puhuneet Igglosta?

Mielenkiintoinen tuote ja mahdollisuus vaikuttaa siihen on sellainen yhtälö, johon kannattaisi pyrkiä. Meidän tulisi antaa kuluttajille aitoa valtaa, eikä vain pyrkiä tekemään heistä WOM-automaatteja.

Hyviä esimerkkejä uusista toimintatavoista tulee eteen lähes päivittäin. Tuleekohan esimerkiksi Trinkhanfista menestys?