Digikko

Markkinoija blogimaailmassa

M&M-lehdestä pyydettiin mielipidekirjoitusta sen jälkeen, kun he olivat lukeneet asiakasjulkaisuumme kirjoittamani jutun (joka pohjautui tähän blogimerkintääni).

Tämä mielipidekirjoitus julkaistaneen tämän viikon perjantain lehdessä.

Tiedätkö mitä teistä puhutaan?
Nykyisessä digimaailmassa tärkeintä valuuttaa ovat linkit hyviin tarinoihin. Nasevasti perusteltu ja ajatuksia herättävä mielipide kulkee linkkinä nopeasti blogista ja sähköpostilaatikosta toiseen. Ennen nämä tarinat, kehut tai haukut, jäivät kahvipöydän ääreen. Nyt ne tallentuvat yhä useammin verkkoon muiden kuluttajien löydettäväksi, luettavaksi ja kommentoitavaksi.

Yrityksille nykyinen verkkomaailma blogeineen ja keskustelupalstoineen suorastaan tyrkyttää mahdollisuutta käydä dialogia eri sidosryhmien kanssa. Ennemmin tai myöhemmin aktiiviset verkkokeskustelijat alkavat myös odottaa yritysten reagoivan niistä käytäviin verkkokeskusteluihin. Millaisella yrityksellä olisi varaa jättää aktiivisten kuluttajien perustellut mielipiteet huomioimatta?

Markkinoijan tulisi olla tietoinen siitä, missä heistä keskustellaan, ketkä tätä keskustelua käyvät ja mitkä puheenaiheet herättävät eniten kiinnostusta. On tärkeää tunnistaa merkittävät keskustelut ja jo etukäteen päättää kuka niihin reagoi ja millä äänensävyllä. Reagoimattomuuskin on sallittua, kunhan sen tekee tietoisesti.

Blogimaailman yksi hienoimmista piirteistä on jatkuva vastineoikeus, jota kannattaa hyödyntää. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vastineoikeuden käyttäminen tarkoittaa aina myös halukkuutta ryhtyä dialogiin.

Aidossa dialogissa osapuolet ovat tasavertaisia ja kumpikin haluaa kuunnella toisiaan. Se ei ole väittelyä, eikä sen tavoitteena ole toisen pään kääntäminen. Dialogissa ei ole voittajaa, vaan sen lopputuloksena keskusteluun osallistuvat saavat paremman näkemyksen siitä, miksi kumpikin osapuoli toimii niin kuin toimii. Samalla tämä arvokas tieto jää verkkoon muidenkin luettavaksi.

Tätä lyhyttä, alle 2 000 merkin mielipidettä kirjoittaessani mietin jälleen sitä, miksi suomalaiset markkinoijat tai yritysviestijät eivät ole lähteneet innokkaasti kokeilemaan siipiensä kantavuutta blogimaailmassa. Siinä missä mediatalotkin ovat pikkuhiljaa heränneet ja aktivoituneet, ovat markkinoijat vielä hiljaa.

Poikkeuksia ja kokeilijoitakin alkaa jo löytyä. Vaikkapa Punaisen Ristin nälkäpäiväblogi on mielestäni hyvä perusesimerkki siitä, milloin blogimuoto toimii vaikkapa kampanjoinnin muotona. Tällainen kampanjointi voisi toimia useille yrityksille ensiaskeleena kohti blogimaailmaa.

Tärkeintähän ei ole se, että kyse on juuri blogeista. Kun yrityksiltä vaaditaan yhä enemmän läpinäkyvyyttä ja inhimillisiä kasvoja, on suuren yrityksen osattava jalkautua ihmisten pariin ja käytävä aidosti dialogia eri sidosryhmien kanssa. Blogit voisivat olla yksi hyvä väline tähän.

Aivan toinen asia on sitten se, haluaako blogosfääri ottaa markkinoijat mukaan iloiseen joukkoonsa. Vastaanotto riipuu varmasti ainakin siitä, kuinka markkinoijat itse blogosfäärissä toimivat.

Itse suhtaudun ainakin hieman varauksella jenkkityyliseen markkinointiin, jossa markkinoija lahjoittaa blogaajalle tuotteita testattavaksi tai muuten vaan siinä toivossa, että hän kirjoittaisi niistä hyviä ja hauskoja juttuja blogiinsa. En tiedä, miten suomiblogaajat reagoisivat tällaisiin yritysten lähestymisiin - lopputulos voisi olla vähintäänkin mielenkiintoinen.

Mutta en voi uskoa, että kukaan blogaaja pahastuisi siitä, jos hän saisi jotain yritystä käsittelevään blogimerkintäänsä asiallisia, ei-saarnaavia ja aitoon vuorovaikutukseen perustuvia kommentteja myös sen yrityksen edustajalta, jota blogimerkintä koskee.

Oma uskoni on se, että blogaajilla ja yrityksillä ei ole tällä hetkellä vielä kovin aktiivista dialogia. Vai ovatko markkinoijat jo aktiivisesti mukana blogimaailmassa? Kuinka moni blogaaja on jo päässyt käymään palkitsevaa keskustelua yrityksen edustajan kanssa?

Edit 30.9.2005: Samoja asioita (ja osin kadehdittavan paljon selkeämmin!) käsittelee Matti Lintulahti Mediaviikon kolumnissaan. Itseäni erityisesti lämmitti blogimaailmaan astuville markkinoijille annettu selkeä ja yksinkertainen ohje: "Kuuntele, kuuntele, kuuntele". Hyvä neuvo aina kaikkeen viestintään.

> Lue vanhat kommentit Bloggerista

Kuluttaja on aina väärässä, osa 2

Yritysmaailma ei totta vie ole vielä valmis kohtaamaan aktiivisia kuluttajia. Ja jos he yrittäväkin kohdata kuluttajia, on lopputulema usein jotain Legon kaltaista ajattelematonta brändihemmojen sähläystä.

Sama ajatus tuli taas mieleeni, kun luin ÄKT:n edustajan antamia lausuntoja siitä, ettei cd-levyjä ole oikeastaan edes tehty kuunneltavaksi vaikkapa tietokoneella. Visa Kopusta lainaten:

"Nyt pitää ymmärtää, että tietokoneella musiikin kuuntelu on extraa. Normaalisti musiikkia kuunnellaan autossa tai stereoiden kautta", Kyyrä sanoo ja jatkaa: "Jos nyt käytät jotain Linuxia tai Macia, kannattaa harkita ihan tavallisen cd-soittimen hankkimista".

Ei ihme, että ÄKT halusi tuon lausunnon poistettavaksi Tietokone-lehden nettisivuilta, sen verran järjetön se on.

ÄKT:n herran lausunto osoittaa jälleen kerran sen, ettei yrityselämä ole kovin ajantasalla nykyisen digimaailman kehityksessä. Se, että joku on joskus suunnittellut tuotteelle tai palvelulle jonkin käyttötarkoituksen, ei tarkoita sitä, etteivätkö aktiiviset kuluttajat keksisi niille aivan uusiakin käyttötapoja. Eivätkä monet ennen niin oudoista käyttötavoista enää edes ole niin epänormaaleja, kuten Tuija kirjoittaa.

Tätä kuluttaja-aktiivisuutta vastaan voi toki yrittää taistella, mutta ennen kuin on liian myöhäistä, kannattaisi myös miettiä, tulisiko omia toimintatapoja muuttaa.

Voi toki mennä sanomaan kuluttajalle, että hän on väärässä esim. halutessaan, että cd-levyt toimisivat myös mac-tietokoneissa. Toisena vaihtoehtona voisi vaikka olla kuluttajien ottaminen mukaan yrityksen tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen.

Voisivatko tuhannet kuluttajat tietää tarkemmin omista tarpeistaan kuin firman omat tuotekehittelijät?

Mainos kännykkään, vain 99 senttiä!

Olin eilen puhumassa Suomen Suoramarkkinointiliiton järjestämässä mobiiliseminaarissa. Tupa oli täynnä, joka kertoo viime vuosien hieman rauhallisemman vaiheen jälkeen siitä, että markkinoijat alkavat jälleen innostua mobiilin mahdollisuuksista.

Mikäs siinä. Laitekanta uusiutuu vauhdilla ja kuten Heimo Consultingin Eeva-Liisa Ylälahti seminaarissa kertoi, ihmiset ovat myös tutkimusten mukaan valmiita mobiilimarkkinoinnin vastaanottajiksi, jos markkinointi on relevanttia ja oikea-aikaista.

Relevanttiuden vaade on mobiilimarkkinoinnissa jopa vielä tärkeämpi kuin monessa muussa markkinoinnissa. Oma kännykkä koetaan usein kaikkein henkilökohtaisimmaksi viestintävälineeksi, joten väärillä viestillä sinne tunkeva yritys saa varmasti vihat niskoihinsa.

Henkilökohtaisuus ei todellakaan ole ainoa syy relevanttiuden vaatimiseen: kuluttaja voi joutua itse maksamaan kännykkään tulevasta mainonnasta. Ilmaiseksi mainostettu videoklippi tai peli ei loppujen lopuksi olekaan kuluttajalle ilmainen, vaan hän joutuu usein maksamaan tilaamastaan mainosviestistä datasiirtomaksun.

Mainostajat kyllä kertovat tämän, mutta tietääkö ja ymmärtääkö kuluttaja oikeasti, mitä lause "maksat vain datasiirtomaksun" tarkoittaa? Kuinka paljon se lopultakin maksaa?

Operaattorit ovat kyllä pyrkineet avaamaan verkkopalveluissaan näitä hintoja (esimerkkinä oma asiakkaani Sonera näin ja Elisa näin), mutta vaikka minä työksenikin näitä asioita pyörittelen, en minä näistä mitään ymmärrä.

Sami Mäkeläinen on laskenut, mitä tiettyjen palveluiden käyttäminen kännykällä oikeasti maksaa. Jos hinta on 5 €/mt (esimerkiksi Elisan perushinta nopealle mobiilidatalle on 4,88 €), Samin laskujen mukaan esimerkiksi MTV3.fi/uutiset -sivun lukeminen maksaa 1,12 €. Se on aika paljon.

Tuntuu, että kuluttajat pitävät esim. erinäisten mobiilipalveluiden käyttämistä liian kalliina, tai liian vaikeana ymmärtää. En ihmettele yhtään. Voisivatko operaattorit tarjota kuluttajille vaikka vain kolmea pakettia: peruspaketti (veloitetaan käytön mukaan, nykyiseen malliin), rajaton käyttö (esim. 10 € kuussa) ja nopean tiedonsiirron rajaton käyttö (esim. 20 € kuussa)?

Nykyisin, jos kuluttaja ei ole itse osannut ja tajunnut valita itselleen edullisinta datapakettia, hän voi joutua maksamaan jopa mainonnasta yllättävän paljon.

Minusta on hienoa, että yritykset ovat heräämässä ymmärtämään mobiilin mahdollisuudet ja haluavat lähteä testaamaan eri vaihtoehtoja. Koko ajan tulisi kuitenkin muistaa, että mobiilimarkkinoinnin on tarjottava erityisen relevantteja sisältöjä.

Uskon, että oikealla ja oivaltavalla konseptilla toteutetusta markkinoinnista kuluttajat ovat valmiita jopa maksamaan. Hyvänä esimerkkinä voi minusta pitää saksalaisen FC Paulin MMS-saippuaoopperaa. Siinä seuran oma suosikkipelaaja seikkailee ja tilaajat maksavat jokaisesta jaksosta 99 senttiä.

> Lue vanhat kommentit Bloggerista

Hesari iPodiin?

Micropersuasion kertoi eilen Reutersin uudesta ohjelmasta, joka kääntää heidän uutisensa podcasting-lähetyksiksi. Itse ainakin vielä tällä hetkellä otan kaikki relevantit podcasting-sisällöt ilolla vastaan, joten päätin heti testata uutta palvelua.

Ensivaikutelmani eivät sitten olleetkaan aivan yhtä innostuneita. Näköjään tekstin puheeksi muuttavat ohjelmat ovat vielä tasoltaan niin heikkoja, etten ainakaan minä jaksanut kuunnella koneen epämääräistä mutinaa kovin kauaa.

Jäin myös miettimään sitä, kuinka hyvin kirjoitettu teksti oikeasti kääntyy puheeksi. Muuttuuko kirjoitettu teksti ääneksi muuttamisen jälkeen hyväksi "radiojutuksi"? Aivan kuten muuttuuko hyvä lehtijuttu suoraan hyväksi nettijutuksi, jos sitä ei mitenkään editoida?

Vaikka haluaisinkin mielelläni lisää sisältöä omaan iPodiini, en ole vielä aivan varma, siirtyisinkö kuuntelemaan aamun Hesarin pääjutut mp3-soittimellani. Jos toteutus on monotonista konepuhetta, niin todennäköisesti en.

Jään innolla odottamaan kotimaisten toimijoiden seuraavia askeleita.

"Kasvoton" vastarinta

Tanja Karpela on lehtien mukaan syyttänyt Jyrki J. Kasvia kansanedustajien sähköposteihin tulvineista tekijänoikeuslakia vastustavista viesteistä. Kasvi on kuulema masinoinut tämän spämmikampanjan.

Karpela elää vielä maailmassa, jossa vastapuoli on helposti määriteltävissä. Tässä maailmassa kaikkien eriävien mielipiteiden takana on joku henkilö tai järjestö, joka on masinoinut vastarinnan. Aivan kuten Neuvostoliitolla oli USA (ja päinvastoin). Selkeä vastustaja.

Itse uskon, että nyt ja tulevaisuudessa vastarinta tulee yhä useammin olemaan kasvotonta. Sen synnyttävät kuluttajat ja kansalaiset, välillä täysin epästrukturoidusti ja välillä kollektiivisen suunnitelmallisesti.

Yhä useammin tulee kampanjoita, joita kukaan ei ole perinteisellä tavalla suunnitellut. Ne syntyvät, kasvavat ja muuttavat muotoaan siihen osallistuvien ihmisten kosketuksesta.

Karpelan reaktio on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten useat henkilöt ja yritykset yhä ajattelevat: Jonkun on oltava tämän kaiken takana. On oltava ihminen tai taho, johon minä voin oman kritiikkini kohdistaa.

Ajatus "kasvottomasta", aktiivisten ihmisten yhdessä masinoimasta kampanjasta tuntuu monista pelottavalta ja sitähän se onkin. Koska eriävä mielipide ei tule suoraan kenenkään suusta, on siihen vastattava ainoastaan faktalla.

> Lue vanhat kommentit Bloggerista

Pissaa ja voita!

Verkkomaailmassa nopeimmin ympäri maailmaa kiertävät kampanjat ovat usein sellaisia, jossa brändi käyttäytyy hieman sopimattomasti. Kun televisiossa ja printissä vedetään kiilloitetun professionaalia linjaa, on verkossa otettava toisenlainen lähestyminen.

Virgin Express on aina ollut yhtiö, joka ei ole ottanut itseään turhan vakavasti. Ehkä siksi he uskaltavat lanseerata uuden Berliini-Bryssel -lentoreittinsä verkkopelillä, jossa pissaamalla voi saada 50 % alennuksen lentolipuista.

Harvaan kaupunkiinhan pissaaminen kuuluu niin kiinteänä osana kuin Brysseliin. Onhan siis aivan loogista, että kampanjassa juotat ensin olutta Mannekin Pisille ja sen jälkeen yrität virstaamalla hukuttaa ympärilläsi pörräävän kärpäsen.

Pois turha tärkeys! Se on ensimmäinen askel, joka digimaailmaan viraalimarkkinointia suunnittelevan kannattaa oppia. Verkossa pissallakin voi markkinoida.

Pro Status Quo

Kuka saa päättää, kuka saa missäkin mainostaa ja miten? Tuo kysymys näyttää julkisuudessa päätyvän kovin helposti vain tiettyjen aktivistiryhmien marmatukseksi, mutta onneksi sentään jotkut haluavat pohtia sitä.

Bob Geldofin masinoiman Make Poverty History -kampanjan televisio- ja radiomainokset saivat eilen esityskiellon Iso-Britanniassa, koska niiden katsottiin välittävän poliittisia viestejä.

En tunne Iso-Britannian lakeja, mutta minusta perustelu on perin kumma, sillä mikä oikein on poliittista? Wikipedian ensimmäisen politiikka-määrittelyn mukaan "Politics is the process and method of making decisions for groups, and any activity aimed at influencing those decisions."

Sikäli mikäli tämä määritelmä katsottaisiin oikeaksi, olisiko edes mahdollista tehdä epäpoliittista mainontaa?

Tänään meillä kotimaassa Hämeenlinnan hallinto-oikeus päätti, ettei Tampereen kaupungin liikennelaitoksen päätös kieltää www.eroakirkosta.fi-verkkosivun mainonta linja-autoissa ollut lainvastainen. STT:n uutisen mukaan syynä oli se, että mainoksen julkaiseminen saattaisi loukata.

Ymmärrän, että mainosmedioilla on oikeus itse katsoa ja päättää, millaista mainontaa he näyttävät, mutta voiko tästä eteenpäin mainoskiellon perusteena käyttää Hämeenlinnan hallinto-oikeuden hyväksi havaitsemaa lausetta: "Sori, mutta tämä saattaisi ehkä mahdollisesti loukata jotain."

Minua kirkkoon kuuluvana ei ainakaan tuollaisen mainoksen näyttäminen olisi loukannut. Pikemminkin minua loukkaa se, että tuollaisella päätöksellä virallinen taho asettautuu meidän yläpuolellemme. Se osoittaa, ettei hallinto-oikeuden mielestä ole hyvä, että ihminen joutuu kohtaamaan omaa mielipidettään vastustavia viestejä.

Tällaiset päätökset puolustavat pysyvyyttä, mutta eivät perustele sitä, miksi nykytila olisi niin erityisesti puolustamisen arvoinen.

Hassua, että www.eroakirkosta.fi saattaa loukata, mutta puolialastomat ihmiset eivät.

> Lue vanhat kommentit Bloggerista

Renessanssimiehen kuolema?

MicroPersuasion ohjasi eteenpäin erittäin mielenkiintoiseen The Arizona Republicin artikkeliin, joka käsitteli iPod-aikaa, joka voi pahimmillaan muodostua myös iSolation-ajaksi.

Kun ihmiset valitsevat kaikista mahdollisista kanavistaan vain itseään kiinnostavat asiat, on riskinä se, että ihmisten näkökulmat kapenevat merkittävästi. Jos pystymme lähes aina ohittamaan omasta mielipiteestämme eroavat näkemykset - jos liberaalit ajatukset omaava ei koskaan törmää konservatiivisiin ajatuksiin - jää kokonaiskuva eittämättä hieman kapeaksi.

Itse uskon siihen, että parhaimmillaan digitaalinen on demand -maailma tarjoaa mahdollisuuden laajentaa omaa maailmankuvaansa. Toinen asia on sitten se, kuinka moni meistä siihen ehtii, jaksaa ja pystyy.

Totta näyttää kuitenkin olevan se, että kokonaisuus pirstoutuu yhä pienempiin osasiin ja tähän muutokseen on pystyttävä reagoimaan. Kohtaamme yhä enemmän yhä kohdennetumpia yleisöjä, joille ei voi puhua perinteisen massamarkkinoinnin tapaan.

Itse olen ottanut huoneentaulukseni ajatuksen "Niche is the mainstream of today", jonka Helene Venge, Levi’s® Europe'n Digital Marketing Manager sanoi osuvasti kesäkuisessa seminaarialustuksessaan.

Mutta koituuko nichemaailma renessanssimiehen kohtaloksi, sitä en tiedä. Seuraamalla vain oman mielipiteidensä mukaisia viestejä se ei ainakaan onnistu, jos se sitten tässä tiedon täyttämässä maailmassa on muutenkaan mahdollista.

> Lue vanhat kommentit Bloggerista

Nämä asiat opin tällä viikolla töissä –lista

Tämä on pahimmanlaatuista oman navan kaivelua. Hyppää siis suoraan yli, jos ahdistaa.

Keskustelin eilen illalla ystäväni kanssa ja hän varoitti, että kun kerran olin ottanut puheenaiheeksi eläimet, tulee minusta ennemmin tai myöhemmin myös kettutyttö. Pari päivää sitten en edes tiennyt olevani eläintensuojelija tai kuluttaja, joka on mielipiteineen väärässä. Nyt tiedän, ja ehkä vähän jotain enemmänkin.

Vaikka itse olen muita jo kouluttanut blogimaailman ihmeisiin, sain kokea omalta osaltani pienen muistutuksen tämän maailman voimasta yhden päivän aikana (puheluita tuli useampi, sähköposteja ja tekstiviestejä myös - kaikki eivät täysin painokelpoisia, mutta mitäs siitä).

Absurdin perjantaipäivän jälkeen voisin lisätä ainakin neljä isompaa asiaa omalle Nämä asiat opin tällä viikolla töissä –listalleni.

Tämän opin 1
Minun mielestäni yksittäinen kuluttaja tekee aina arvionsa yritysten kampanjatoimenpiteistä puutteellisten tietojen perusteella. Arviointiasteikot eivät ole kovin sofistikoituneita, lähinnä malliin pidän-en pidä, mauton-tyylikäs.

Juuri näin minäkin tein JCDecaux’n kyyhkyskampanjasta kuultuani. Kuulin tarinan, jopa varmistin sen toiseltakin taholta, jonka jälkeen kirjoitin oman mielipiteeni siitä. Minulla ei ollut muuta tiedonhankintakanavaa, enkä muuta tarvitsekaan oman mielipiteeni ilmaisemiseksi. Jos markkinoija haluaisi kuluttajan pääsevän toisenlaiseen lopputulokseen, on kenen tahansa löydettävä netistä taustatiedot, joiden pohjalta voi päätyä toisiin johtopäätöksiin.

Tässä tilanteessa minä en ainakaan googlaamalla lisätietoja löytänyt, joten kirjoitin keskustelujen pohjalta, aivan kuten jo alusta lähtien kerroin.

Minulla, markkinoinnin ja mainonnan kuluttajana, ei ole koskaan toimittajan velvollisuutta kaivaa taustatietoja tai selvitellä kampanjoiden tehneiden toimistojen nimiä, jotta voisin tehdä tasapuolisen analyysin asiasta. Jos se velvollisuus kuuluu jollekin, niin minun mielestä markkinoijalle, joka ei tätä velvollisuutta tässä yhteydessä täyttänyt.

Tämän opin 2
Jos tavoitteena on hätkähdyttää ja herättää, on mielestäni oltava myös valmis siihen, etteivät kaikki reaktiot ole myönteisiä. Hätkähdyttämiseen kun liittyy useasti asioiden eettiset aspektit. Nämä tulisi mielestäni punnita jokaiselta kantilta, ei pelkästään siinä suhteellisen heterogeenisessä ja samanmielisessä työporukassa, jonka jäsenten arvot ja asenteet ovat usein yllättävän lähellä toisiaan.

Jos idea vielä laajemmankin pohdinnan jälkeen koetaan hyväksi ja se lähdetään toteuttamaan, on oltava valmis reaktioihin. Itse asiassa, en olisi varmasti saanut tietää koko kampanjasta, jos eräs ”lahjan” vastaanottaja ei olisi siitä närkästynyt. Se oli hänen reaktionsa, josta hän kertoi eteenpäin.

Minä närkästyin, koska kampanja soti omaa arvomaailmaani vastaan. Kun toteutetusta kampanjasta kaapii kuorrutuksen pois, jää minun mielestäni jäljelle vain se, että kampanjassa eläin lähetettiin lahjaksi. Kukaan ei tätä kyyhkystä työpaikalleen ollut pyytänyt, se tuli tilaamatta. Siitä ei voinut kieltäytyä omatuntoon ja etiikkaan vedoten.

Tämän opin 3
Yhdestä asiasta olen silti erittäin iloinen: Siitä, että sain perjantaina puhelinsoiton kampanjan tehneeltä Publicikselta. Uskon vakaasti, etteivät kaikki tämän maan johtavista mainostoimistoista edes seuraa tarkasti mitä heidän tuotoksistaan puhutaan (paitsi jos niitä hehkutetaan) tai pyri osallistumaan näistä käytäviin keskusteluihin. Tästä iso kiitos Publicikselle!

Blogimaailma tarjoaa kenelle tahansa välittömän vastineoikeuden, se lähes velvoittaa tarttumaan asioihin, joista olemme eri mieltä. Mielestäni nykyinen digimaailma suorastaan tyrkyttää yrityksille mahdollisuutta käydä dialogia sidosryhmiensä kanssa. Miten ja millä äänensävyllä se tulisi tehdä, on jokaisen itse päätettävä.

Mutta dialogiin ryhtyminen tarkoittaa mielestäni myös sitä, ettei tavoitteena saa olla toisten ihmisten pään kääntäminen. Dialogi ei ole väittely, josta jompikumpi selviää voittajana. Sen lopputuloksena siihen osallistuvat saavat paremman näkemyksen siitä, miten ja miksi toiset toimivat niin kuin toimivat, ja juuri tuota tietoa markkinoija tarvitsee entistä enemmän.

Tämän opin 4
Eräs itseäni koko jutussa mietityttänyt asia on se, olisiko minun kirjoitukseeni reagoitu, jos se olisi ollut vaikkapa eläinsuojelijoiden keskustelupalstalla. Epäilenpä, että ei.

Nyt eriävä mielipide tuli vähän niin kuin alan sisältä, olkoonkin, että vain perusvalkokaulustyöläiseltä ja entiseltä copywriteriltä. Jos asia on näin (ja sitähän kukaan meistä ei voi todistaa), kertoo se ennen kaikkea siitä, mikä vastuu meillä jokaisella markkinointi-ihmisellä on sanoa ääneen mielipiteemme ja olla myös eri mieltä, kun siltä tuntuu. Niin kauan kun erimielisyys keskittyy tekemiimme asioihin, on kaikki hyvin.

Jos kerran rivityöläisen mielipide voi jo saada aikaan puheluita toimitusjohtajalle, niin mitä voisivatkaan saada korkeamman tason markkinointipäättäjien pohdinnat?

- - -

Tämä ei ollut maailman tärkein asia. Joku sanoi minulle, että minun tulisi keskittyä tärkeämpiin aiheisiin, mutta sillä perusteella reagointi ja dialogi jäisi vähän turhan vähäiseksi.

Se oli tärkeä asia minulle juuri sinä hetkenä, kun sen kirjoitin. Ei maailman tärkein, mutta tärkeä. Mielestäni juuri näin epärationaalisesti me kaikki toimimme ja teemme päätöksiä. Tällaisille kuluttajille me kaikki markkinointiakin teemme ja siksi yritän kovasti miettiä omalta osaltani, mitä voisin tästä oppia.

Yksi tästä absurdista tapahtumasta nouseva tärkeä kysymys, jota itse en ole vielä ehtinyt kunnolla pohtia, on se käsittämätöntä yrityslahja- ja lahjuskulttuuri, joka mainos- ja mediakentällä vallitsee. Siirrän sen pohdintalistallani pari piirua eteenpäin ja palaan siihen joku päivä. En ehkä blogissani, vaan ihan muualla. Sen kuitenkin jo tiedän, että eihän tässä lahjojen maailmassa ole mitään järkeä.

> Lue vanhat kommentit Bloggerista

Netistä televisioon

MarketingVox kertoo WB:n Supernatural-tv-sarjan aloittavan netissä. Ensimmäinen osa on katsottavissa viikkoa ennen televisiodebyyttiä Yahoon saitilla.

MarketingVox oli laittanut tämän uutisen kategorioihin alternative marketing, broadband, demographics, entertainment, major players news, media convergence, multi-channel marketing, rich media, signs of what's to come ja top stories.

Kaikki nämä kategoriat ovat aivan relevantteja, mutta mielestäni kaikkein selkein kategoria puuttui ja se on word of mouth -markkinointi.

Tällaisen toiminnan logiikkahan on kristallinkirkas: Kaikki haluavat nähdä kaiken ensimmäisenä, ennen kuin muut. WB tarjoaa ihmisille mahdollisuuden olla edelläkävijä (tai ainakin mahdollisuuden tuntea olevansa edelläkävijä).

Ihminen on turhamainen eläin. Olla ensimmäinen, muita edellä, se on monille meistä (puhun myös itsestäni) tärkeää, myönnämmepä sitä tai emme. Ja tuollaisesta kokemuksesta kerromme mielellämme myös eteenpäin.

Viesti kulkee eteenpäin ystävältä toiselle. Hyvä tulos saavutetaan tietenkin vain silloin, jos Supernatural on oikeasti hyvä ja mielenkiintoinen.