Digikko

Sanomalehtien tulevaisuus netissä

Maailmalla ja blogeissa on puhuttu tällä viikolla erittäin paljon uutisista ja netistä. Keskustelun on aloittanut ennen kaikkea globaalimediamoguli, Rubert Murdoch, joka on vuosien jälkeen puheessaan todennut, että oli aikoinaan väärässä netin roolin suhteen.

Uutismedioiden on hänen mukaansa otettava netti todelliseen hyötykäyttöön, sillä tapa jolla nuoret kuluttavat uutisia, on totaalisesti erilaista kuin vanhempien ikäpolvien. Nuoret eivät kaipaa medioita sanomaan vanhaan malliin mikä on päivän tärkein uutinen, vaan he haluavat itse valita uutisensa sekä mistä ja milloin he ne kuluttavat.

Itse luen uutiset nykyisin RSS:n kautta. Selaimessani eivät näy journalistien valinnat. Journalistien mielestä päivän tärkein lööppi voi jäädä minulta hyvin avaamatta, jos se ei minua kiinnosta. Rakennan itse oman lööppini, omassa päässäni.

Murdochin teksti on ilahduttavan suoraa. Erityisen mielenkiintoinen on hänen esittämänsä kysymys siitä, pystyvätkö nykyiset journalistit suoriutumaan tarvittavasta muutoksesta. Oppiiko vanha koira uuden tempun: taipuuko journalisti kuluttajavaltaan?

En edes uskalla yrittää vastata tuohon kysymykseen, mutta kehotan tutustumaan tärkeään aiheeseen. Hyvä lähtöpiste Murdochin ajatuksiin on Matti Lintulahden blogi , jossa hän summaa puheen tärkeimmät kohdat erinomaisen tiiviisti.

Tee rahaa omilla kotivideoillasi

Päivän suurimman innostuksen aiheen tarjosi tänään Google ja heidän uusi videopalvelunsa, jonka beta-versio on nyt julkinen.

Palvelun idea on yksinkertainen: Google tarjoaa ilmaisen julkaisun omille videoillesi. Mutta mikä hienointa, sinä voit myös itse päättää, mitä videon katsominen maksaa vai onko se ilmaista. Voit siis tehdä rahaa vaikka omilla kotivideoillasi, jos joku niistä suostuisi maksamaan.

Uusi videopalvelu tarjoaa periaatteessa aika huikeat mahdollisuudet. Takana on maailman suosituin hakukone, joka tarjoaa ilmaisen säilytystilan paljon kaistaa vieville videoille, eikä tekijän tarvitse jäädä nuolemaan näppejään.

Tulevaisuus ei toivottavasti ole kuitenkaan vain kotivideoiden tai netissä pyörivien mainosten, vaan pienten tuotantoyhtiöiden ja independentelokuvantekijöiden, jotka voivat jakaa uuden palvelun kautta ilmaiseksi teostensa trailereita ja pyytää maksua kokonaisten filmien katselemisesta.

Kiitos uutisesta Poynterille!

Mobiilisaippuaa

Ihmiset rakastavat saippuaoopperoita, vaikka harva niitä myöntää katsovansa. Ihmiset rakastavat kännykkäänsä ja kuljettavat sitä orjallisesti joka paikkaan.

Ei siis ihme, että saippuaoopperat tunkevat ympäri maailmaa yhä voimallisemmin kännykkään. Australiassa Vodafone on tehnyt sponsorointidiilin, jonka perusteella heidän tuotteensa näkyvät Random Place -nimisen mobiilisaippuan yhteydessä. Mobiilisaippua maksaa, totta kai. Vodafonen asiakkaat pääsevät hieman muita halvemmalla: Viikon jaksot maksavat heille 1,50 aussidollaria, kun muut pulittavat 2,50.

Voi kunpa joku suomalainen televisiokanava (vaikka M-kirjaimella alkava mainoskanava) ottaisi tästä onkeensa. Uskoisin, että MMS-viesteinä tarjottu Salaiset elämät -päivittäiskooste voisi oikeasti nostaa MMS:n toivottuun nousuun. Tähän ilmaiseen ideaan saa tarttua (otan mielelläni kyllä kreditit tästä).

Muutos tuli jo. Huomasitko?

Monelta puolelta tulee tasaisin väliajoin valitusta siitä, etteivät mainostoimistot pysy perässä mobiilin ja interaktiivisen kehityksen vauhdissa. Osan valituksesta voi varmasti ohjata myös mediatoimistoihin, jotka voisivat hieman tiiviimmin informoida toimistoja ja tehdä parempaa yhteistyötä näiden kanssa.

Silti en ole muutamassa yhteistyöpalaverissa muuta kuin pyöritellä silmiäni, kun interaktiivisista asioista puhuttaessa vanhat asenteet puskevat läpi.

Case 1
Puhuimme tietokonepeleistä. "Ei niitä pelaa kuin nuoret jannut, emmekä me nyt heitä tavoittele." Nuoret jannut pelaavat kyllä, mutta niin muutkin. Sitä paitsi, maailma on täynnä ei-enää-ihan-niin-nuoria jannuja, jotka pelasivat jo 80-luvulla ja ovat jatkaneet pelaamista siitä lähtien. He ovat nyt kolmenkympin kieppeillä. Ei siis ihan vaan jannuja enää, vai?

Jos jollekulle on yllätys Nielsenin tutkimuksen tulos, niin siihen kannattaa tutustua viimeistään nyt.

Odotan innolla sitä, että Massiven ja IGA:n kaltaiset pelimainontaa tarjoavat yritykset alkavat tarjota myös alueellista kohdentamista.

Kun GTA:han saa kotimaista mainontaa sisään, niin eiköhän sillä ole tietyssä kohderyhmässä vähän korkeampi huomioarvo kuin perinteisellä tv-spotilla.

Case 2
Mobiilin rooli ihmisten elämässä muuttuu koko ajan. Jos vaikka minä en pidä kännykkääni kaikkein tärkeimpänä välineenä, niin se ei tarkoita sitä, etteikö maailma olisi jo täynnä ihmisiä, joille kännykkä on kuin kolmas käsi.

BBDO:n tekemän tutkimuksen mukaan (vaatii rekisteröinnin) kuluttajille kännykkä on noussut jo toiseksi tärkeimmäksi tekniseksi laitteeksi. Jos kuluttajat saisivat pitää vain yhden teknisen laitteen käytössään, 45 % valitsee tietokoneen, 31 % kännykän ja 12 % television.

Mobiili on Guardianin haastteleman BBDO-pomon mukaan jatkossa pääkanava kuluttajien tavoittamiseen. Tämä pomo, herra Robertson sanoo samalla, että mobiilin käyttäjät eivät halua perinteisiä mainoskatkoja puhelimeen.

Ei siis perinteisiä mainoksia puhelimeen, yllätys yllätys. Miten olisi vaikka sisältö? Kännykkään ladattavat pelit? Musiikki? Videot? Brändätyt sisällöt? Sisältö, jota kuluttaja itse haluaa.

Ehkä vähän turhan radikaalia suomalaisen mainostoimiston makuun.

Carat opettaa blogaamaan

Minulla on kova usko siihen, että blogit voisivat parhaimmillaan avata uusia näkökulmia yrityksen toimintatapoihin ja kulttuuriin, henkilöihin lukujen takana. Näinä aikoina yritysviestintä on aivan liian geneeristä: Lähes kaikki perinteinen yritysviestintä on kuin yhdestä kynästä.

Jos yritysjohtajat blogaisivat enemmän, voisi se auttaa ymmärtämään yrityksiä hieman paremmin. Blogi voisi antaa yritykselle kasvot.

Mediatoimistoista Carat on päättänyt kannustaa asiakasyrityksiään blogaamaan (kiitos uutisesta Adverblogille). Blogien aloituspaketissa kerrotaan, kuinka blogeja voi seurata, miten niitä voi mainostaa ja kuinka blogia tulisi ylläpitää.

Erinomaista Carat! Hieman kateellisena luen näitä uutisia. Tarjoavatkohan he samaa palvelua jo Suomessakin?

Mihin sitä tarvitsee lankapuhelinta kännykkäkaudella?

Minulla ei ole lankapuhelinta. Ei ole ollut yli 8 vuoteen. Älä siis tule minulta kyselemään mihin lankapuhelinta tarvitsee.

Törmäsin Mobile-weblogissa (ehdoton suosikkini mobiiliblogeista) mielenkiintoiseen uutiseen British Telecomista. Heiltä on tulossa tuote nimeltä Bluephone.

Kun olet kotonasi, puhelin ottaa Bluetoothin kautta yhteyden lankalinjaa pitkin. Puhut siis halvemmalla ja paremmalla äänenlaadulla. Kun nappaat puhelimen mukaasi ja lähdet pois kotoa, puhelin ottaa yhteyden GSM-verkon kautta.

Minä en nyt hankkisi lankalinjaa kotiini tämän takia, mutta voisiko tällainen tuotekehitys varmistaa sen, etteivät yhä useammat teleoperaattorit joutuisi pulaan lankaverkkojensa kautta?

Erityisen mielenkiintoisen tästä uutisesta tekee sen ajoitus. Juuri tällä hetkellä Suomessa teleoperaattorit kertovat toisaalla halvoista kännykkäpuheluista ja toisaalla kehottavat tekemään halvemmat lankapuhelut mahdollistavan puhesopimuksen. Tiedä sitten, kumpaan viestiin kuluttajan tulisi uskoa. Luulenpa, etteivät edes teleoperaattorit tätä tiedä.

BT:n tuote kuullostaa välivaiheen ratkaisulta. Luovalta tosin, täytyy myöntää.

Kuluttajat valtaavat mediaa takaisin itselleen

Siinä missä blogit olivat viime vuoden kuumin uutuus (vaikkeivat uutuuksia varsinaisesti olleetkaan), tänä vuonna meuhkataan podcastingeistä, eli verkosta RSS-lukijan kautta omaan MP3-soittimeen ladattavista, yksittäisten ihmisten tai medioiden tarjoamista ohjelmista.

Podcastingin idea on oikeasti hieno, tosin tällaiselle kotikäyttäjälle ainakin vielä nyt blogaaminen tuntuu helpommalta.

Merkittävintä podcastingissä on ennen kaikkea se, että se jatkaa hyvin blogien aloittamaa trendiä, jossa entiset käyttäjät ryhtyvät itse toimijoiksi ja toimittavat ohjelmaa, jota jaellaan internetin kautta: Blogien kautta podcastingiin ja varmasti pian myös televisio-ohjelmien kaltaisiin kokonaisuuksiin.

Reutersin julkaiseman tutkimuksen mukaan 29 % amerikkalaisista MP3-soitinten omistajista on ladannut podcasting-ohjelmia. Onko kyse siis marginaalisesta ryhmästä?