Digikko

Brändipoliiseilla riittää kiirettä

Kuvassa nälkiintynen näköinen afrikkalaislapsi pitää kädessään hyvin Paris Hiltonin koiran näköistä eläintä ja toisessa kädessä roikkuu trendilaukku.

Tällä työllä taiteilija Nadia Plesner halusi kertoa, kuinka outoa on se, että media kiinnittää enemmän huomiota Parisin kaltaisiin julkkiksiin kuin todellisiin ongelmiin.

Louis Vuittonin mielestä laukku oli vähän liikaa heidän laukkunsa näköinen. Kyseessä on siis brändin loukkaaminen ja järkevä reaktio tähän on tietenkin haastaa taiteilija oikeuteen.

Perinteisillä brändipoliiseilla alkaa olla aika tukalaa näinä sosiaalisen median aikoina.

Mutta omistaako yritys oikeasti brändinsä? Saako brändiä rikkoa, jos perusteena on fanitus? Saako kuka tahansa käyttää ikoneiksi muodostuneita bränditunnuksia omiin tarkoituksiinsa?

Ja jos yrityksen brändi kärsii siitä, että sen avulla kiinnitetään huomiota vakaviin ongelmiin, niin eikö sellainen brändi saakin rappeutua?

Aika ohittaa sivunäytöt Nielsen/NetRatingsin listoilla

Kauan hehkutettu sivunäytön kuoleminen verkkopalveluiden mittaamisessa on ottanut yhden suuren askeleen eteenpäin. Nielsen/NetRatings tiputtaa AP:n uutisen mukaan sivunäytön verkkopalveluiden rankingyksikkönä.

Sivunäyttö on menettänyt merkitystään sitä mukaan kuin Ajax ja erilaiset nettivideopalvelut ovat yleistyneet, joten Nielsen/NetRatings alkaakin vertailla palveluita niissä vietetyn ajan ja vierailuiden perusteella.

Nielsen toki mittaa myös jatkossa sivunäyttöjä, sillä mainosmyynti hoidetaan usein näiden perusteella, mutta ajan ottamisella mittariksi yritys pyrkii mittaamaan aiempaa tehokkaammin vertailemaan verkkopalveluita sen mukaan, kuinka ne sitouttavat käyttäjiään.

Kuullostaa tutulle. Jotakuinkin näinhän me täällä blogissa jo tammikuussa hahmottelimme.

Aikaahan erilaiset raportointijärjestelmät ovat mitanneet jo pitkään, mutta se ei välttämättä ole helppo määrä. Tämä kävi ilmi jo AP:n uutisesta vinkanneen Steve Rubelin, Mashablen ja aiemman oman blogimerkintäni kommenteista:

"Minulla on nyt avoinna n. 35 välilehteä, joukossa pari aamusta asti auvoinna ollutta YLE:n uutista, joita en ole vielä edes vilkaissut - raksuttaako mittari kaikkien kohdalla?" Erkka

"Vierailun keston julkaisua tulospalvelussa (mitä on kovasti toivottu eri tahoilta) käsiteltiin juuri pari kuukautta sitten IAB:n mittaustyöryhmässä, ja todettiin, että nimenomaan levikintarkastuksen nykyisen "vierailun kesto" -määrittelyn takia sitä ehdottomasti EI pidä lähteä julkaisemaan, koska se asettaisi saitit hyvin epätasa-arvoiseen asemaan: vierailun kesto kun nimenomaan lasketaan olemassaolevan määrityksen mukaan niin, että yhden sivun vierailut suodatetaan ajanlaskennasta kokonaan pois (koska ei tiedetä 2. sivun lataushetkeä)." Ismo

"Ihan kysymyksenä, antaako aika loppujen lopuksi jotain oleellista osviittaa mainoksen kannalta? Meinaan jos käytän sivua x, ja kiinnostun siellä olevasta mainoksesta, niin aikaa kuluu n. 15 sekunttia. Jos se ei kiinnosta, mainos "lakkaa olemasta" minulle, olin sivuilla kuinka kauan tahansa." Eero

Kaikki kommentit sivunäyttöjen ja ajanmittaamisen puolesta sekä vastaan ovat oikeasti relevantteja. Itse suhtaudun näihin kylmän realistisesti: Jokaisella mittarilla on aina omat puutteensa, eikä täydellistä maailmaa ole.

Aika on relevantti määre, sillä me kilpailemme ihmisten ajasta. Se on aidosti sitouttavien sisältöjen, Ajaxin sekä audio/videosisällön tulon myötä myös aiempaa relevantimpi määre verkossa, joten sen mittaamista tulee kehittää ja parantaa.

Minusta Nielsen/NetRatings on ottanut ajan mittaamisen ongelmat huomioon myös niin, että vierailu on nostettu ajan rinnalle merkittäväksi määreeksi. Aivan kuten PerttuT jo tammikuussa hyvin tiivisti:

"Todellisia mittareita ovat sitten ne, että palaako kävijä ja/tai missä vaiheessa kävijä ottaa jotain mukaansa (vaikka sitten rss-tilauksen)."

Relevanttiuden mittaamisessa lojaalisuus on oikeasti usein mitä mainioin mittari.

Lisäys kello 15.02: Tarkemmin taustoista voi lukea firman omasta tiedotteesta (pdf).

Tippuuko kuluttajille edes pieni osa 3,16 miljardista?

3,16 miljardia euroa (4,3 miljardia dollaria).

Näin suureksi kasvaa kuluttajien tuottamien medioiden mainosmyynti vuoteen 2011 mennessä, ennustaa eMarketer. Se on iso kasa rahaa, joka on verkkomainonnan kasvaessakin todennäköisesti pois perinteisten mainosmedioiden pussista.

Raha ei siis tosiaan ole vähäpätöisin tekijä, joka houkuttelee medioita haalimaan kuluttajia tuottamaan sisältöä omaan palveluunsa.

Toimivan palvelun konseptointi, ylläpito ja kehittäminen on kovaa työtä, josta tekijöiden pitää ilman muuta hyötyä, mutta pitäisikö aktiivisen sisällöntuottajankin päästä osingolle? Ainakin Steve Rubelin mielestä pitäisi.

Ehkä verkkoyhteisöjen aktiivijäsenet todella alkavat jossain vaiheessa saada kompensaatiota palvelun mainosmyynnistä, mutta mitä tehdään silloin, kun suuret mediat alkavat todenteolla käymään kauppaa web 2.0 -palveluista?

Jos vaikka jokin mediajätti haluaisi ostaa esimerkiksi Diggin, niin kuvetta joutuisi varmasti kaivamaan melkoisesti. Minkälainen painoarvo tällaisessa kaupassa annettaisiin käyttäjien tuottamille sisällöille alustan ja teknisen osaamiseen verrattuna?

Tuskin suurin osa ihmisistä tuottaa sisältöjä verkossa raha mielessään, mutta muuttuuko näkökulma, jos heidän sisällöillään aletaan käydä rahakasta kauppaa?

Tuleva kansanedustaja etsii jo avustajaa

Joku on väittänyt, että nämä eduskuntavaalit olisivat ensimmäiset vaalit, joissa puolueet todella panostavat nettiin. Ei uskoisi millään, vaikka uudenlaisia netin hyödyntäjiäkin toki löytyy.

Puolueet ovat lienee ennemminkin rekrytoineet oman väen aktiivisesti osallistumaan nettikeskusteluihin. Tosin en tiedä uppoavatko nimimerkit mallia "tavallinen äänestäjä" oikeasti ihmisiin. Eivätköhän edustajaehdokkaat hyötyisi enemmän, jos heidän kannattajansa kertoisivat keskusteluissa rohkeasti kenen puolesta he liputtavat.

Mutta kokeilun puutteesta ei kaikkia voi syyttää. Vai mitä sanotte tästä kaverin vinkkaamasta "työpaikkailmoituksesta", joka on julkaistu Aarresaaressa:

Kansanedustajan avustaja
Kimmo Hollmén / Eduskunta
Ilmoitus lisätty 03. maaliskuuta 2007, klo 15:26

Työn kuvaus:
Kansanedustajan avustaja Varsinais-Suomalaiselle Kimmo Hollménille

Tarjotaan mielenkiintoinen haaste fiksulle, organisointikykyiselle ja motivoituneelle työntekijälle. Kansanedustajan avustajana saat näköalapaikan Suomen päätöksentekoon, luot verkostosi politiikan ja talouselämän huipulla sekä pääset näkemään kansanedustajan hektisen työn sisällön sisäpiiristä. Ensimmäisen kauden kansanedustajan avustajana pääset avainpaikalle kehittämään nuoren edustajan avustajana työstäsi niin monipuolisen, haasteellisen ja kehittävän kuin vain haluat. Hakijalta edellytetään perehtyneisyyttä Varsinais-Suomen ajankohtaisiin asioihin.

Työsuhde:       Määräaikainen, vaalikauden pituinen, työsuhde. Työsuhde alkaa 23.3.2007 tai sopimuksen mukaan.

Palkka:         A15 ikälisillä ja muut eduskunnan määrittelemät työsuhde-edut.

Sääli tosin, että itse ilmoituksesta on tippunut pois ehdokas Hollmenin omilla nettisivuilla lukeva loppukaneetti:

Työpaikka täytetään Kimmo Hollménin tultua valituksi eduskuntaan. Mikäli valinta ei toteudu, työpaikkaa ei luonnollisesti täytetä.

Yrityksen puutteesta ei voi Kimmoa syyttää, mutta mainonnan eettisiin sääntöihin hänen kannattaisi ehkä tutustua.

Ja minä en muuten liputa Kokoomuksen puolesta, jos se nyt ketään edes askarruttaisi.

Varokaa huonojen mainosten pakkosyöttäjiä

Pop up -ikkunoista ei nykyisin tarvitse onneksi enää murehtia, mutta minä säikähdin, kun Hesarin saitti surfatessa meni yhtäkkiä harmaaksi:

Sivun keskelle ilmestyi Oopperan sinänsä ihan tyylikäs flashvideomainos, joka käynnistyi ilman sen kummempia toiveita saman tien. Koneeni volyyminapit oli jostain syystä käännetty kaakkoon, joten mainoksen huomioarvo oli ainakin taattu.

Mainoksen pakkosyöttö ja -pyörittäminen on jonkun mielestä varmasti tosi hyvä idea, sillä "näin on tehty maailmalla jo kauan".

Muistelisin, että IAB:n verkkomainontaohjeissa puhutaan jotain videon ja äänen käynnistymisestä vain käyttäjän omasta aloitteesta. Minusta olisi hienoa, jos tätä fiksua ohjetta noudattaisivat edes IAB:n jäsenyritykset.

Jos mainos on huono ja väärässä paikassa, sen toimivuutta ei pakkosyöttäminen todellakaan paranna.

4 P:stä CREF:iin

Joku vinkkasi vähän aikaa sitten tutustumaan Helsingin Kauppakorkeakoulun ja Hankenin yhteisessä Future Marketing -projektissa työskentelevän Sami Salmenkiven presentaatioon, joka osoittautuikin varsin hyväksi paketiksi.

Tutustumisen arvoisessa koosteessa Philip Kotlerin klassiset 4 P:tä muuttuvat CREF:iksi:

1. Promotion > Crowd-sourcing - ihmiset on otettava mukaan markkinointiin ja tuotekehitykseen, työkalut tähän ovat jo olemassa
2. Price > Revenue Model - koska ihmiset ovat tottuneet ilmaisiin palveluihin, on ansaintamallit mietittävä uusiksi
3. Product > Experience - tuotteesta pyritään rakentamaan kokemuksia
4. Place > Findability - Paikalla ei enää ole niin väliä, mutta löydettävyydellä on.

Allekirjoitan tältä istumalta heti ainakin kohdat 1, 2 ja 4. Kolmosta joudun miettimään hieman enemmän.

Onhan markkinoinnilla toki aina pyritty kokemusten rakentamiseen, mutta toisaalta digitaalinen maailma näyttää välillä nostavan keskiöön myös tuotteen ominaisuudet. Pelkällä kokemuksella pärjää yhä heikommin, jos tuote ei lunasta lupauksia.

Voihan toki ajatella, että juuri erottuva tuote luo kokemuksen. Toimivuus ja uudet ominaisuudet yhdistettynä markkinointiviestintään tekevät tuotteesta haluttavan. Tarvitaan siis yhä tiukempaa yhteistyötä tuotekehityksen ja markkinoinnin kesken. Itse asiassa niiden tulisi olla yhtä.

Suosittelen lämpimästi Salmenkiven presentaatioon tutustumista. Jo sen vuoksi, että siihen on koostettu hyvin kattava määrä CREF-esimerkkejä.

Siinä siis uusi iskevä kirjainlyhennelmä muistettavaksi.

On suosittelua ja suosittelua

Viraalivideoita on viime päivinä tippunut sähköpostiin enemmänkin, enkä valita. Suurin osa on ollut oikein toimivia ja erityisesti nautin Amazing Amandan tapaamisesta.

Kaikkien filkkojen ja pelien keskellä mieleeni on hiipinyt ajatus, että kaikesta hauskuudesta huolimatta viraalifilkat kuuluvat word of mouth -markkinoinnin massamarkkinointisiipeen. Ne nyt vain ovat tv-mainontaa, jolle ei ostettu mediatilaa.

Pidän hyvistä filmeistä ja niillä on eittämättä oma paikkansa markkinoinnissa. Mutta minusta viraalivideon postittaminen eteenpäin ei ole todellista suosittelua, vaikka näin monet tuntuvat ajattelevankin.

Viraalimarkkinointi on vain tekohengitystä, jos ja kun markkinoija joutuu jossain vaiheessa osoittamaan asiakkailleen oikean totuuden: tuotteen tai palvelun, jossa ei ole mitään ihmeellistä.

Voin toki laittaa hauskan filkkanne eteenpäin ja tarjota teille näin ilmaista mediatilaa, mutta olennaisempaa olisi varmasti tuotteenne suosittelu juuri oikeille henkilöille?

Meidän mainos- ja mediatoimistohemmojen on toki paljon helpompi sanoa, että tehdäänpä viraalifilmi kuin todeta, että tuotteeseenne pitäisi tehdä parannuksia, jotta se olisi aidosti kilpailijoidenne vastaavia tuotteita parempi. Ehkä tämä lause tulisi kuitenkin päästää ulos suusta aiempaa useammin.

Seth Godin kannustaa suostuttelumarkkinointiin tähtääviä yrityksiä astumaan hetkeksi ihan oikeasti asiakkaidensa saappaisiin:

Kyllä minä kuluttajana ymmärrän, että kaikki haluaisivat minun kertovan eri tuotteista eteenpäin, mutta miksi minä sen tekisin? Mitä minä siitä kostun? Osaatko vastata näihin kysymyksiin?

Miksi ottaisin sen riskin, että suosittelemani tuote olisikin ystäväni mielestä suuri pettymys? Sehän syö minun uskottavuuttani!

Aidosti parempi tai erilainen tuote ryyditettynä esimerkiksi viraalimarkkinoinnilla saa minut kyllä aktivoitumaan. Sitä vain tapahtuu valitettavan harvoin.

Ja jos tuotteessa on jokin koukku, ei sitä varten välttämättä edes tarvitse kuvata filkkaa. Silloin pelkkä tuoteinfokin tekee minusta sekä tilaajan että suosittelijan. Luulisi sen tulevan pidemmän päälle edullisemmaksi?

Naitetaan bloggaajat ja yritykset, osa 2

Ostaisitko minulta halvalla tuote- tai palveluarvion? Jos kiinnostusta löytyy, niin ei muuta kuin tilaus sisään uuden ReviewMe-palvelun kautta.

Palvelu on arvioinut blogini datan perusteella minun tekemäni tuotearvion hinnaksi 60 dollaria. Halvalla lähtee, tilaa vaikka heti!

Arvioiden kirjoittamisella ei vielä pääse kovin huikeille tuntipalkoille, vaikka kalleimmat arvioijat keräävätkin kirjoituksistaan jo 250 dollaria. Tästä yrityksen maksamasta summasta palvelu ottaa taskuunsa puolet ja toinen puoli jää kirjoittajalle. Minulle olisi siis tiedossa 30 dollaria.

Odotan ensitilaustani innolla.

Mainostoimistot kilpailemaan kuluttajien kanssa?

Kun Fritz Grobe ja Stephen Voltz tekivät kuuluisaksi nousseen Mentos ja Coca-Cola -videonsa, eivät Coca-Colan pomot hurranneet sille.

Herrat Grobe ja Voltz lääppivät luvattomasti kallista brändiä ja sitä paitsi, kokis on tehty juotavaksi, ei leikkivälineeksi. Ehkä videon saama myönteinen julkisuus sai Coca-Colan päättäjät kuitenkin kääntämään päänsä.

Nyt samaiset miehet (ja ennen kaikkea heidän oma firmansa) ovat saaneet luoda Coca-Colalle uuden verkkokampanjan.

Me saimme jo nähdä mitä he saivat aikaan, joten nyt meidän katsojien on aika laittaa omat taidot peliin. Kampanjasivusto haastaa kaikki mukaan:

"What fascinates you about the moving world? Is is simple, like a balloon floating in the wind? Or is it complex, like hundreds of dominoes toppling in sequence? Do you imagine everyday objects doing extraordinary things? If you can imagine it, invent it, film it or animate it, we want to see it. Your only boundaries are beauty and motion."

PSFK nostaa esiin mielenkiintoisen näkökulman: pieni firma pääsi ketterästi ohittamaan juomajätin omat mainostoimistot. Ehkä se oli miesten tavoitteena alunperinkin.

Joutuvatkohan mainostoimistot siis jatkossa kilpailemaan toistensa lisäksi myös aktiivisten kuluttajien kanssa?

Liikennettä ilmaisesta mediasta

Dove'n Evolution-filkan ovat nähneet varmasti jo lähes kaikki, mutta vielä itse filmiäkin mielenkiintoisemman tarinan kertoi tänään Resumé.

Evolution'ista tuli nopeasti yksi netin linkatuimmista videoista, mutta pelkkien näyttökertojen lisäksi filmi on myös ohjannut tehokkaasti liikennettä Dove'n omille kampanjasivuille.

Itse asiassa netissä pyörinyt filmi on saanut kampanjasivustolle jo tähän mennessä kolme kertaa niin paljon liikennettä kuin esimerkiksi Dove'n panostus Super Bowl'iin.

Jos tavoitteena on ohjata ihmisiä omaan verkkopalveluun valitsisitko sinä 2 500 000 vai 0 dollarin mediapaikan?