28.9.2005

Markkinoija blogimaailmassa

M&M-lehdestä pyydettiin mielipidekirjoitusta sen jälkeen, kun he olivat lukeneet asiakasjulkaisuumme kirjoittamani jutun (joka pohjautui tähän blogimerkintääni).

Tämä mielipidekirjoitus julkaistaneen tämän viikon perjantain lehdessä.

Tiedätkö mitä teistä puhutaan?
Nykyisessä digimaailmassa tärkeintä valuuttaa ovat linkit hyviin tarinoihin. Nasevasti perusteltu ja ajatuksia herättävä mielipide kulkee linkkinä nopeasti blogista ja sähköpostilaatikosta toiseen. Ennen nämä tarinat, kehut tai haukut, jäivät kahvipöydän ääreen. Nyt ne tallentuvat yhä useammin verkkoon muiden kuluttajien löydettäväksi, luettavaksi ja kommentoitavaksi.

Yrityksille nykyinen verkkomaailma blogeineen ja keskustelupalstoineen suorastaan tyrkyttää mahdollisuutta käydä dialogia eri sidosryhmien kanssa. Ennemmin tai myöhemmin aktiiviset verkkokeskustelijat alkavat myös odottaa yritysten reagoivan niistä käytäviin verkkokeskusteluihin. Millaisella yrityksellä olisi varaa jättää aktiivisten kuluttajien perustellut mielipiteet huomioimatta?

Markkinoijan tulisi olla tietoinen siitä, missä heistä keskustellaan, ketkä tätä keskustelua käyvät ja mitkä puheenaiheet herättävät eniten kiinnostusta. On tärkeää tunnistaa merkittävät keskustelut ja jo etukäteen päättää kuka niihin reagoi ja millä äänensävyllä. Reagoimattomuuskin on sallittua, kunhan sen tekee tietoisesti.

Blogimaailman yksi hienoimmista piirteistä on jatkuva vastineoikeus, jota kannattaa hyödyntää. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vastineoikeuden käyttäminen tarkoittaa aina myös halukkuutta ryhtyä dialogiin.

Aidossa dialogissa osapuolet ovat tasavertaisia ja kumpikin haluaa kuunnella toisiaan. Se ei ole väittelyä, eikä sen tavoitteena ole toisen pään kääntäminen. Dialogissa ei ole voittajaa, vaan sen lopputuloksena keskusteluun osallistuvat saavat paremman näkemyksen siitä, miksi kumpikin osapuoli toimii niin kuin toimii. Samalla tämä arvokas tieto jää verkkoon muidenkin luettavaksi.

Tätä lyhyttä, alle 2 000 merkin mielipidettä kirjoittaessani mietin jälleen sitä, miksi suomalaiset markkinoijat tai yritysviestijät eivät ole lähteneet innokkaasti kokeilemaan siipiensä kantavuutta blogimaailmassa. Siinä missä mediatalotkin ovat pikkuhiljaa heränneet ja aktivoituneet, ovat markkinoijat vielä hiljaa.

Poikkeuksia ja kokeilijoitakin alkaa jo löytyä. Vaikkapa Punaisen Ristin nälkäpäiväblogi on mielestäni hyvä perusesimerkki siitä, milloin blogimuoto toimii vaikkapa kampanjoinnin muotona. Tällainen kampanjointi voisi toimia useille yrityksille ensiaskeleena kohti blogimaailmaa.

Tärkeintähän ei ole se, että kyse on juuri blogeista. Kun yrityksiltä vaaditaan yhä enemmän läpinäkyvyyttä ja inhimillisiä kasvoja, on suuren yrityksen osattava jalkautua ihmisten pariin ja käytävä aidosti dialogia eri sidosryhmien kanssa. Blogit voisivat olla yksi hyvä väline tähän.

Aivan toinen asia on sitten se, haluaako blogosfääri ottaa markkinoijat mukaan iloiseen joukkoonsa. Vastaanotto riipuu varmasti ainakin siitä, kuinka markkinoijat itse blogosfäärissä toimivat.

Itse suhtaudun ainakin hieman varauksella jenkkityyliseen markkinointiin, jossa markkinoija lahjoittaa blogaajalle tuotteita testattavaksi tai muuten vaan siinä toivossa, että hän kirjoittaisi niistä hyviä ja hauskoja juttuja blogiinsa. En tiedä, miten suomiblogaajat reagoisivat tällaisiin yritysten lähestymisiin - lopputulos voisi olla vähintäänkin mielenkiintoinen.

Mutta en voi uskoa, että kukaan blogaaja pahastuisi siitä, jos hän saisi jotain yritystä käsittelevään blogimerkintäänsä asiallisia, ei-saarnaavia ja aitoon vuorovaikutukseen perustuvia kommentteja myös sen yrityksen edustajalta, jota blogimerkintä koskee.

Oma uskoni on se, että blogaajilla ja yrityksillä ei ole tällä hetkellä vielä kovin aktiivista dialogia. Vai ovatko markkinoijat jo aktiivisesti mukana blogimaailmassa? Kuinka moni blogaaja on jo päässyt käymään palkitsevaa keskustelua yrityksen edustajan kanssa?

Edit 30.9.2005: Samoja asioita (ja osin kadehdittavan paljon selkeämmin!) käsittelee Matti Lintulahti Mediaviikon kolumnissaan. Itseäni erityisesti lämmitti blogimaailmaan astuville markkinoijille annettu selkeä ja yksinkertainen ohje: "Kuuntele, kuuntele, kuuntele". Hyvä neuvo aina kaikkeen viestintään.

> Lue vanhat kommentit Bloggerista

31.5.2005

Pari sanaa podcastingistä

Nyt blogini reaaliaikaisuus saa hieman hellittää. Podcastingistä on meuhkattu jo pitkään, joten kuukausi sitten asiakasuutiskirjeessämme julkaistu juttu ansaitsee mielestäni tulla julkaistuksi hieman laajemmallakin jakelulla. Ennen kaikkea siksi, että yllättävän moni ei podcasting-huumasta huolimatta ole vielä asiaan kovin perehtynyt.

Minä en ole vielä omaa mp3-soitinta hankkinut, vaikka oman musiikkikirjastoni digitoiminen iTunesiin onkin jo hyvässä käynnissä, mutta kyllähän näiden podcastingien kuuntelu hyvin duunikoneellakin onnistuu.

Podcasting: Radion pull-palvelu kohtaa tee-se-itse-radion

Mitä, jos kuka tahansa voisi tehdä omaa radio-ohjelmaa ja saada sille tuhansia kuuntelijoita? Tai jos voisit tilata radion suosikkiohjelmat suoraan omaan mp3-soittimeesi ja kuunnella ne silloin kun se parhaiten sopii? Molemmat onnistuvat jo nyt, kiitos podcastingin.

Blogit ovat jo muutamia vuosia tarjonneet kenelle tahansa kanavan luoda oman nettimedian, nopeasti ja helposti. Viime vuoden aikana pinnalle nousseet Applen iPod-soittimet ovat luoneet blogien kaltaisen ilmiön, jota kutsutaan nimellä podcasting.

Podcasting mahdollistaa sen, että kuuntelija valitsee itse, mitä ohjelmia hän kuuntelee ja milloin. Kun hän löytää kiinnostavia ohjelmia vaikka iPodderX:stä tai PodcastAlley'stä, hän tilaa ne RSS-lukijaansa, jonka kautta ne siirtyvät automaattisesti koneeseen yhdistettynä olevaan mp3-soittimeen.

Monet radiokanavat ovat jo lähes koko internetajan julkaisseet omissa verkkopalveluissaan ladattavia ohjelmia kuunneltavaksi, mutta vasta podcastingin kaltainen jakelu vie radion push-maailmasta pull-maailmaan.

Tilaamisen jälkeen uudet lähetykset latautuvat aina automaattisesti soittimeen, eikä kuuntelija koskaan missaa suosikkiohjelmaansa. Hän vain nappaa mp3-soittimensa ja kuuntelee valitsemansa ohjelmat lenkillä, työmatkalla, illalla lasten nukkumaanmenon jälkeen - silloin kun se hänelle parhaiten sopii.

Tee-se-itse-puheradio
Kuluttaja on myös podcastingin aiheuttaman toisen suuren muutoksen keskiössä. Digitaalisen maailman kehitys on nyt edennyt siihen pisteeseen, että lähes kuka tahansa voi alkaa tehdä omaa radio-ohjelmaa ja lähettää sen RSS:n kautta ympäri maailmaa kuunneltavaksi. Vaikka podcasting ei olekaan aivan yhtä helppoa kuin blogien tekeminen, on se jo hämmentävän suosittua.

Omia säännöllisiä radiolähetyksiään verkossa jakelevat jo esimerkiksi NASA, amerikkalaisesta Music Televisionista tuttu Adam Curry ja viininystävien Grape Radio. Maailmalla kuunnelluimmat podcasting-lähetykset ovatkin lähes kaikki yksityisten ihmisten ja yritysten tuottamia, eivät suurten mediatalojen.

Parhaat podcastinglähetykset ovat laadultaan ja sisällöltään erittäin korkeatasoisia. Suurin osa podcasteistä on puheradiota ja lähetykset käsittelevät usein tiettyä, hyvinkin tarkkaan rajattua aihealuetta. Moni podcastingiä lähettävä on kertonut oman innostuksensa syntyneen siitä tosiasiasta, ettei nykyisessä radiokentässä ole tarpeeksi tilaa erillisille nicheohjelmille. Hyvänä esimerkkinä voi mainita amerikkalaisen Tim Bourquin, jonka kestävyysurheilulajeihin keskittyvällä Endurance Radiolla on tällä hetkellä 15 000 tilaajaa. Määrä on ehkä pieni, mutta jokainen kuuntelija on itse päättänyt ladata ohjelman ja kuunnella sen. Kohdennetumpaa radio-ohjelmaa on vaikea löytää.

Podcasting ei kuitenkaan rajoitu pelkästään radio-ohjelman kaltaisiin sisältöihin. Yksi podcastingin edelläkävijöistä on ollut amerikkalainen Duke University, joka on hyödyntänyt mp3-soittimia erityisesti vieraiden kielten ja musiikin opetuksessa. Yliopisto on jakanut ilmaiset soittimet opiskelijoilleen. Siinä missä opiskelijat jonottivat ennen kirjastoon kuuntelemaan opiskelunauhoja, he saavat esimerkiksi vieraiden kielten ääntämisohjeet tai klassisen musiikin kuuntelukurssin suoraan omaan iPodiinsa.

Tekijänoikeudet rajoittavat mediataloja
Suurista mediataloista podcasting on herättänyt eniten kiinnostusta yleisradioyhtiöissä, joilla on paljon puhelähetyksiä. Esimerkiksi BBC tarjoaa jo yli 20 radio-ohjelmaansa säännöllisinä podcastinglähetyksinä. Lähetettävien ohjelmien lista sisältää muun muassa ajankohtaisia haastatteluita, elokuva-arvosteluja ja urheiluohjelmia. Kaupallisista radioista esimerkiksi Virgin Radio tarjoaa podcastinginä suositun aamuohjelmansa hauskimmat palat. Suomen mediataloista ainakin Yleisradio on jo suunnitellut omien podcasting-lähetysten aloittamista.

”Asia on meillä mietinnässä. Palvelun idea on kyllä niin mainio, että meillä on aidosti pyrkimys kokeilla, olisiko podcasting meille yksi uusi tapa palvella yleisöjä,” kertoo YLEn radion uusista palveluista vastaava kehityspäällikkö Tuija Aalto.

Kuten nettilähetystenkin kanssa, niin myös podcastinglähetysten sisältöä rajoittavat tekijänoikeudet. Siksi ohjelmatarjonta on tähän asti keskittynyt pääasiassa puheohjelmiin.

”Toisin kuin usein luullaan, YLE ei suinkaan automaattisesti omista internetjakeluoikeuksia radiossa ja televisiossa esitettäväksi hankkimaansa sisältöön, vaan asiasta on sovittava kaikkien tekijänoikeuksien haltijoiden kanssa erikseen”. 

”Tällä hetkellä meillä on journalistien kanssa voimassa oleva sopimus internetjakelusta ja tähän asti olemme tarjonneet journalistien oikeuksien piiriin liittyvää sisältöä streaming –formaatissa, eli ohjelma soitetaan YLEn palvelimelta niin, ettei sitä ladata mihinkään sieltä pois.”

Jos muuta kuin omien toimittajien tuottamaa sisältöä haluttaisiin podcastata, on neuvoteltava vielä esimerkiksi näyttelijöiden, kirjailijoiden ja muusikkojen oikeuksia valvovien järjestöjen kanssa.

"Meidän täytyy muodostaa tekijänoikeuksia edustavien järjestöjen kanssa yhteinen näkemys sopimusten soveltamisesta podcastingiin", Aalto kertoo.

”On neuvoteltava melkoisen paljon ennen kuin olemme digitaalisessa on demand - maailmassa koko YLEn sisältövalikoimalla,” Aalto naurahtaa.

Ohjelmistot ovat jo valmiina
Kaupalliset ja yleisradioyhtiöt rakentavat parhaillaan omia podcastingstrategioitaan. Kentälle on tullut jo paljon uusia pelureita, esimerkiksi Loyal Ears –yhtiö tarjoaa radiokanaville uutta ohjelmistoa, joka mahdollistaa podcasting-lähetysten helpon tekemisen ja jakelun. Kanavat voivat itse päättää tarjoavatko ne lähetyksiä ilmaiseksi vai pientä maksua vastaan.

Mediayhtiöille podcastingin aiheuttama muutos ei ole välttämättä suuri, kunhan tekijänoikeuskysymykset saadaan sovittua. Heille kyse on pitkälti uuden jakelutavan käynnistämisestä, kuten Yleisradion Aaltokin muistuttaa: "Podcastinghan on vain yksi tapa vielä kätevöittää sisältöjen vastaanottamista, rss-koodin pohjalle kehitetyllä softalla."

Suuremmaksi muutokseksi voi tulla se, että nyt tekniikka mahdollistaa aktiivisten mediankuluttajien itse tuottamat radio-ohjelmat. Jos sinulla on sanottavaa digitaalisella aikakaudella, voit sanoa sen juuri sillä tavalla, mikä soveltuu itsellesi parhaiten: kirjoittavat voivat blogata ja puhujat podcastata. Kun nettiyhteydet yhä nopeutuvat, tulevat seuraavaksi varmasti vuoroon videoblogit. Yleisö valtaa hiljalleen mediaa takaisin itselleen.

24.5.2005

Speed Freaks

Täytyy olla varovainen missä ja milloin käy syömässä. Joskus aikaisemmin keväällä istuin työpaikan ruokalassa ja ennen kuin sain ruokani nautittua, huomasin luvanneenin kirjoittaa M&M Europe -lehteen artikkelin Suomen nettimaailmasta.

Sain brieffin lehden toimitussihteeriltä, jonka mukaan reilussa tuhannessa merkissä tulisi käydä läpi kaikki tärkeät asiat, jotka kotimaisessa nettimediassamme tällä hetkellä tapahtuu (tai ei tapahdu, ihan kuinka vaan).

Tehtävä oli siis mahdoton, mutta sain omasta mielestäni ihan kelpo kokonaisuuden aikaan. Ja mikä parasta, reilu viikko sitten julkaistu lehti on jo kirvoittanut hyviä palautteita ja kommentointia. Kaikki palaute on yhä erittäin tervetullutta!

Tässä siis vielä koko juttu luettavaksi, jos et M&M Europea käsiisi saa.

Speed freaks

In Finland, more than 50 % of the population now has broadband internet access. This figure makes the medium much more attractive to advertisers, writes PIRKKA AUNOLA.

In 2004, Finland had the highest growing rate in broadband subscriptions in the whole world. In just one year, the number of Finnish at-home broadband households rose by 60%. At the beginning of December 2004, more than 30% of households had a broadband connection. Of the 2,38 million Finnish households, there are now 750 000 that use broadband at home.

In a country with low population density, nearly anyone can now obtain a high-speed connection. Competition has cut broadband subscriptions prices by almost 50 % from 2003. With monthly fees under €20 and special, ‘free-and-easy’ installation offers from the operators, growth will certainly continue. The Finnish Ministry of Transport and Communications anticipates there will be one million broadband households by the end of 2005.

On average, Finns spend 33 minutes a day online and 43 % of the Finns go online on a daily basis, according to a biennial cross-media study by TNS Gallup conducted in spring 2004. A second study by TNS conducted later in 2004 indicated the average amount of time Finns spent on the internet per day would grow as broadband becomes more common. While Finns a dial-up connection browse the internet 3,5 hours a week, those with broadband spend more than double that – about eight hours.

However, the time Finns devote to media has not grown during the past few years. If this same trend continues and the use of broadband grows as anticipated, the extra time spent online will be to the detriment of other media. In Finland as in the rest of Europe, it is young men – aged 15 to 21 years old – who are leading the way in internet usage.

This young male demographic can still be reached effectively via television advertising, but the internet is fast becoming its medium of choice. In late 2004, for the first time ever, a 15/30 Research study concluded that 15 to 21 year-old men spend more time on the internet than watching television. For example, males aged 15 to18 were found to spend 132 minutes a day on the internet and watch TV for 108 minutes.

Finns devote most of their time online to traditional media sites and their own websites. For example, the website for the commercial TV-channel MTV3 reaches almost 22% of the total population each week. MTV3 and MSN.fi are the most visited websites – both boast over 1,1 million weekly unique visitors.

But the younger and more active web users have a strong preference for more interactive websites. A good example is IRC-Galleria, the site that was created in 2000 by a group of online chatters who were interested to see what fellow chatroom people looked like.

The site is now a place where people can be seen and found – a Finnish equivalent of hotornot.com with a ‘community’ twist. In just a few years, IRC-galleria has become Finland’s largest youth website among the 18 to 24 year-old group. It has surpassed all the sites of the traditional media companies.

Another youth-created website taking full advantage of the broadband revolution is mikseri.net – a cross between a music download centre and web community. In a country where a garage band has a hard time getting its music onto the playlist of radio stations, mikseri.net offers a place for all bands to distribute their rights-free music to music lovers seeking an alternative to mainstream radio.

Mikseri.net differs from other music download sites in that it has a strong emphasis on community. People don’t listen to songs millions of times a month, but also evaluate them, chat with people, share stories and photos, and even create online fan clubs. The site offers bands a big online stage: the record companies a chance to find new talent with a solid fan base, and net users free music content.

These popular sites created by enthusiastic amateurs illustrate the change that is happening in the Finnish online scene: if the traditional media doesn’t offer younger users interactive content the users create it themselves.

From a marketers’ point of view the broadband has increased the complexity of ads, and has enabled the provision of fixed spaces that are suitable for video advertising. So far, it has mostly been just bigger, international advertisers that have taken advantage on this change. Local advertisers are being slow to invest.

The highest-spending online advertiser in Finland in 2004 was Finnish-Swedish operator TeliaSonera, witch spent twice as much on online advertising as its rivals DNA Finland (fifth) and Elisa (sixth). Other companies included in the top ten were Finland Post Group, Veikkaus (the Finnish national lottery), Microsoft, package holiday providers Tjäreborg and Finnmatkat, HP and Unilever.

In 2004 online advertising was the fastest growing advertising medium in Finland at 35,7 %. This growth was mainly due to an increase in the number of online advertisers. Now, in addition to companies with online sales channels, car and clothing companies are joining the ranks.

Even though online advertising has been increasing over the past few years, online is still a small marketing medium in Finland. Ad revenue amounts to about €15m – 1,5 % of total marketing spend.

One obstacle to its growth is the way it is sold: fixed positions are offered on a weekly basis, which has meant the most visited and popular websites are fully booked months ahead. Evidently, there is room for new online media, but traditional media owners have been slow to develop online to take full advantage of high-speed connections and interactivity. And the international players have shown little interest in a small Finnish market.

Jälkikäteen lisätty PS

Joku kysyi minulta, että mikä jutun pääpointti oikein on. Miksi olen kirjoittanut niin kuin olen kirjoittanut. Jos en saanut sitä tarpeeksi selvästi sanottua (mitä en ilmeisesti saanut, tai sitten aina voi syyttää ulkomaista toimitussihteeriä) niin tässä on mielestäni jutun ydin:

  • Monet perinteiset mediatalot ovat menettämässä otettaan verkkomaailmassa. Ja mikä pelottavinta: Heitä ei tunnu edes yhtään pelottavan se.
  • Mutta toisaalta: Kuka sanoo, että kaikki viisaus ja kehitys täytyisi tulla mediataloilta. On hienoa, että ihmiset alkavat ymmärtää sen, että he voivat olla itse osana kehitystä.

    Mahdollisuus siirtyä median kuluttajasta myös median tuottajaksi on mielestäni ehkä hienointa, mitä nettimedialla on tällä hetkellä tarjota. Siihen eivät muut mediat pysty, vielä.

  • 2.3.2005

    Blogijuttua

    Kuten edellisessä merkinnässä kerroin, lupasin kirjoittaa töihin lyhyen esittelyn blogeista. Tässä juttu on. Tavoitteena on antaa yleiskuvaa blogeista ja blogaamisesta, sekä mihin kaikkeen ne voivat vaikuttaa.

    Juttu on tietenkin vain pintaraapaisu asiaan, mutta jostain sitä pitää aloittaa. Sitä paitsi, en yritäkään väittää, että olisin blogien suurasiantuntija. Asia vain kiinnostaa. :-)

    - - -

    Viime viikolla Sanoma Oyj:n toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen kertoi näkevänsä blogit merkittävänä osaksi yhtiön tulevaisuuden mediapalettia. Pentikäisen kiinnostus on enemmän kuin ymmärrettävää, sillä parhaimmillaan blogit toimivat nopeammin ja ketterämmin kuin perinteiset mediat: Saimmehan me suomalaiset lukea tiedot Aasian tsunamikatastrofissa kadonneista ja löytyneistä Hesaria nopeammin Sukellus.fi:n blogista. Mutta mitä blogit oikein ovat? Internetajan uusi kupla vai ensimmäinen internetin omista erityispiirteistä kasvanut julkaisumuoto?

    Kotimaista Myrsky.net-blogia ylläpitävä Janne Jääskeläinen on määritellyt blogin seuraavasti: "Blogi on päiväkirjamainen tai muutoin kronologisessa järjestyksessä julkaistu sivusto, jossa merkinnät ovat omaan elämään läheisesti liittyviä tai kirjoittajaa muuten kiinnostavia aiheita. Blogi poikkeaa tavallisesta "kotisivusta" siinä, että sisältö päivittyy koko ajan, usein nopeallakin tempolla. Asiat ilmaistaan sellaisena kuin kirjoittaja itse ne kokee."

    Jääskeläisen selkeä määritelmä tuo esille hyvin ne piirteet, jotka erottavat blogit perinteisistä verkkomedioista. Blogissa uusimmat jutut ovat aina ensimmäisenä sivulla, riippumatta siitä, onko uusin juttu tärkein vai ei. Blogit ovat myös selkeästi asenteellisia: kirjoittaja kertoo suoraan mitä mieltä on asioista. Blogissa voi ja lähestulkoon pitääkin piikitellä, pohdiskella ja provosoida täysin vapaasti. Siinä missä perinteisempi journalismi pyrkii objektiivisuuteen, blogi tuo esille enemmän kirjoittajan persoonaa ja asennetta. Tämän eron voi havaita hyvin selvästi esimerkiksi Guardianin blogisivustolla, jossa lehden toimittajat blogaavat sellaisella asenteella ja näkökulmalla, jota normaaliin uutiseen ei voi laittaa.

    Yksi blogien merkittävästä piirteestä on se, että ne viittaavat usein toisiin blogeihin, verkosta löytyviin keskusteluihin tai muuhun mielenkiintoiseen verkkosisältöön. Kun esimerkiksi uusi tekninen tuote päätyy suositulle Gizmodon sivuille, se leviää sieltä eteenpäin toisiin blogeihin. Nämä blogien väliset ristiinviittaukset rakentavat verkoston, jossa tieto liikkuu nopeasti ihmiseltä toiselle. Mielenkiintoiset, tärkeät ja hauskat kuvat, tarinat tai filminpätkät kiertävät nopeasti ympäri maailman. Blogit joko lyttäävät tai ylistävät niin uudet tuotteet kuin elokuvatkin jo ennen kuin niistä ehditään kertoa perinteisimmissä medioissa.

    Suurin osa blogeista on yksityisten ihmisten ylläpitämiä, mutta yhä useammin blogeja löytyy niin yritysten kuin tutkijoidenkin verkkopalveluista. Esimerkiksi Google on käynnistänyt oman bloginsa, jossa Googlen työntekijät voivat viestiä yrityksen asioista paljon perinteistä yritysviestintää vapaamuotoisemmin. Blogi voi avata uusia näkökulmia yrityksen toimintatapoihin ja kulttuuriin, henkilöihin lukujen takana. Kansainvälisessä toimitusjohtajablogaajien ryhmässä ei suomalaisia vielä näy, ryhtyisiköhän vaikka Sanomien Pentikäinen ensimmäiseksi?

    Myös mediat blogaavat. Brittiläinen laatulehti Guardian aloitti oman nettibloginsa jo vuonna 2001. Ranskalainen Le Monde kutsui blogaajiksi toimituksen ulkopuolisia ihmisiä, jotka kommentoivat ajankohtaisia asioita, usein jopa Le Mondessa uutisoituja. Blogi laajentaa näin uutisten näkökulmaa: julkaistu uutinen ei olekaan lopullinen totuus, vaan ainoastaan yksi näkökulma uutisoitavaan asiaan.

    Medioille kyse on myös paljon suuremmista asioista. Nopeasti julkaistavat blogit voittavat yhä useammin perinteiset mediat nopeudellaan. Internet avaa medialukutaitoiselle ihmiselle aivan uuden näkökulman uutisoitaviin asioihin, mutta tämänkin media voisi kääntää hyödykseen. Kansalaisjournalismin uranuurtaja Dan Gillmore kannustaa kirjassaan We the media muitakin journalisteja myöntämään, että heidän lukijansa tietävät yhteensä aina paljon enemmän kuin he. Jos mediat ottaisivat lukijansa, kuulijansa ja katselijansa yhä tärkeämmäksi osaksi uutisprosessiaan, uutisistakin tulisi uskottavampia ja parempia, Gillmore uskoo. Blogit voivat olla yksi väline matkalla kohti tätä maalia.

    Blogi on siis julkaisumuoto, jota hyödyntävät niin yksityiset, yritykset kuin mediatkin, mutta vasta Bloggerin ja Soneran Omasaitin kaltaiset julkaisupalvelut ovat vapauttaneet ihmiset julkaisemaan verkossa. Blogien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, kun blogaajan ei ole enää tarvinnut koodata blogiaan itse html-kielellä. Blogien julkaisupalvelut mahdollistavat omien mielipiteidesi nopean ja helpon julkaisun ulos bittiavaruuteen. Vasta nämä julkaisupalvelut ovat tehneet verkosta aidosti kaksisuuntaisen median: kenellä tahansa voi olla nyt oma media.

    Parhaimmillaan blogit toimivat myös erinomaisena tapana luovia verkon suuren tietomäärän keskellä. Siinä missä useimmat suomalaiset blogit ovat perinteisiä verkkopäiväkirjoja, maailmalla blogit keskittyvät useammin tietyn aihealueen ympärille. Ruohonjuurijournalismi, uudet kännykät, kutominen, internetmarkkinointi - lähes kaikesta on jo oma blogi. Poimi itseäsi kiinnostava aihe ja etsi sitä käsittelevä blogi vaikka Blogwisesta. Parhaimmat blogit tarjoavat mielenkiintoisesti jäsennellyn ja, kiitos ristiinviitausten, aina ajankohtaisen näkökulman itseäsi kiinnostavaan asiaan.

    Vaikka yksittäinen blogi saavuttaakin vielä selvästi isoja verkkomedioita pienemmän lukijamäärän, blogien kokonainen verkosto yltää jo ympäri maapallon. Blogaajat ovat verkkomaailman edelläkävijöitä, jotka päättävät esimerkiksi sen, mikä mainos on tarpeeksi hauska, jotta sitä tulisi lähettää eteenpäin tai mikä kampanja on niin falski, ettei siitä voi vaieta. Viestintä- ja markkinointiammattilaisille tämä on suuri haaste, sillä yhä useammin kuluttajat synnyttävät puheenaiheet, eivät yritykset ja perinteinen media.

    Blogilupaus

    • Irtoideoita, varastettuja ajatuksia ja outoja huomioita digimediasta minun, eli Pirkka Aunolan silmin.

      Työskentelen YLE Uudet palvelut -yksikössä strategisena suunnittelijana, ja seuraan työkseni digitaalisten ja interaktiivisten medioiden kehittymistä.

      View Pirkka Aunola's profile on LinkedIn

      Pirkka Aunola's Facebook profile

    Täältä löydät

    Lukuvinkkini

    Kotipesäni muualla