« Pois pitkän nettitekstin pelosta | Pääsivu | Massamedia on häiriötila »

26.1.2008

Kommentit

pni

Luulen että tuo vallalla oleva (dis)informaatio siitä että tekstin on oltava lyhyt juontaa juurensa siitä, että useasti tekstimassat taitetaan niin kammottavasti ettei niitä jaksa lukea Erkkikään. Jos teksti on väärin taitettu, sen jaksaa – ehkä – lukea jos se on lyhyt. Hyvin taitteua tekstiä (jossa kohdallaan on rivien pituus, rivinvälit, kirjasinvalinta, kirjasinkoko, kontrasti, sanavälit ja kaikki semmoinen) jaksaa kyllä lukea.

Mutta kyllähän sisältökin vaikuttaa. Pitkät tekstit joissa on paljon huuhaata eivät jaksa kiinnostaa (netissäkään) vaan niistä kannattaa karsia turhat pois: keskittyä olennaiseen. Eli lyhentää tekstiä.

Mutta jos olennaiseen keskittynyt teksti on pitkä, niin sitten se on. Kyllä semmoista jaksaa lukea. Ja saattaa tahtoakin.

Ei kai se loppujen lopuksi hirveästi eroa paperilla olevasta tekstistä. Turha on turhaa ja olennainen olennaista. Lukijaystävällisesti taitettua tekstiä on mukava lukea, muu on tuskaa.

Arttu

Olen samaa mieltä Pirkan kanssa että molempia tarvitaan, lyhyttä ja pitkää. Tämä pätee niin nettiin kuin printtiinkin: onhan printti-Hesarinkin A3-sivulla tiivistetty kätevästi lehden "tärkeimmät" uutiset.

Tässä keskustelussa on kuitenkin ehkä liikaa keskitytty perinteisiin uutismedioihin ja niiden tuottamiin teksteihin.

Tällöin sivuutetaan helposti että iso osa netin käyttöä on aktiivista tiedon etsimistä ja seulomista eikä vanhanaikaista ja passiivista nettiin siirrettyä vakiintuneiden lähteiden kuluttamista. Tällaisessa käytössä lyhyt pesee pitkän koska siinä on enemmän "informaation hajua" suhteessa kävijän erityisongelmaan ja sen lukeminen on vaivattomampaa.

Tämän vuoksi ihmisille kelpaavat jatkossakin mainiosti "parasiittiartikkelit" jotka vain lyhyesti tiivistävät mitä jossain muualla netissä on sanottu ja linkkaavat siihen pidempään juttuun.

Lyhyessä tekstissä on myös se etu että se voi painottaa erityiskysymystä paremmin hakukoneita varten. Näin hakija löytää paremmin vastauksen pikku kysymykseensä ja tuo löytö on helposti sulavassa muodossa.

Tero Lehto

Kirjoittajan näkökulmasta on todettava, että usein on valittava tehdäkö pitkä ja löysä juttu, tai jos on enemmän aikaa, lyhyempi ja harkitumpi juttu.

Paljon tekstiä saa aikaiseksi nopeasti, ainakin jos kirjoittaa ammatikseen. Olennaiseen keskittyvän ja tiiviin tekstin tuottaminen sen sijaan vaatii paljon enemmän taitoa ja aikaa.

Joten uskallan väittää, että lyhyt todellakin on usein lukijan etu, jos se on syntynyt huolellisemman työn perusteella. Ja juuri tuo on arjen realiteetti blogeissa, uutisissa ja monissa muissa web-medioissa.

Lukijanakin osaan arvostaa tiivistä tekstiä jaarittelun sijaan.

Kivi

Jossain määrin ainakin aiemmin yleisesti toisteltiin totuutta, että ruudulta luetaan 30 % hitaammin kuin paperilta (Oiskohan Jacob-sedän peruja?). Tästä sitten vedettiin johtopäätös, että tekstinkin on oltava sen kolmasosan lyhyempi kuin paperille painettu.

Prosenttiluvun totuudesta en tiedä, mutta koskapa tietokoneen vieressä useimmin ollaan istumassa työtuolissa, ei se luonnollisestikaan ole yhtä mukavaa kuin esim. sohvalla lehti kädessä. Joka siis on vähintään sen 30 % miellyttävämpää kuin istua kököttäminen.

Emma London

Televisiouutisten kohdallahan tätä on pohdittu jo kauan, Noam Chomskysta lähtien. Kun juttu "pitää" mahduttaa kolmeen, neljään minuuttiin ja asiaohjelmatkin pitää pätkiä helposti sulaviin osiin, monimutkaisia asioita ei voida tai haluta julkaista. Taustatietoa ei anneta, syy-seuras -suhteet yksinkertaistetaan ja haastattelut lyhennetään valikoiden iskeviksi siteerauksiksi. Katsojalle ei jää pohdittavaa vaan ainoastaan nieltävää.

On ikävää, että sama toistuu verkossa. Verkossa ei ole aika- eikä tilarajoituksia, joten on naurettavaa että jutut pätkitään sillä tekosyyllä että ne ovat mahdollisimamn nopeasti tuotettuja.

Pirkka

Pni: Minusta olennaisinta on juurikin tuo, ettei netti- ja printtiteksti oikeasti eroa niin paljon kuin meille pitkään opetettiin.

Huono pitkä teksti on yhtä huonoa lehdessä ja verkossa, ja hyvä teksti luetaan kummasta vain.

Arttu: Tuo tiedonhankintanäkökulma on mainio, sitä en ollut itse ajatellutkaan. Tiiviys on siinä eittämättä etu.

Mutta toisaalta ainakin täysin uutta tietoa lukiessani minä tarvitsen informaation ympärille tarinaa: kuvailua, kerronan kaarta ja kiintopisteitä.

Ehkä tiedonkin voisi esittää sekä lyhyesti että pitkästi?

Tero: Tuokin on totta. Tiivistäminen on vaikeaa, mutta välillä tuntuu, että verkkokirjoittamisen muotilla pyritään tiivistämään asioita vähän liikaakin.

Kaikessa ei minusta tarvitse pyrkiä tiiviyteen, jos asia sitä vaatii. Ainakin minä luen ja skrollaan mielelläni pidemmänkin jutun, jos siinä on todella tarinaa kerrottavaksi.

Kivi: Jacobia hyvinkin - itse olin muistanut tuon luvun neljännekseksi, mutta jotakuinkin samoissa luvuissa siis pyörimme!

Mutta toisaalta, eipä lehdestäkään kaikkia juttuja kokonaan lueta olipa ne lyhyitä tai pitkiä. :-P

Emma: "Katsojalle ei jää pohdittavaa vaan ainoastaan nieltävää." Tiivistit itse asiassa sen, mitä itse yritin sanoa!

Veikko Hiiri

Yleensä pitkä teksti sisältää niin paljon löysää, ettei se palvele tarkoitustaan uutismaisena juttuna. Tiivistäminen tällöin (aina) parantaa juttua. Ylipäätään juttujen luettavuuteen ja laadukkaaseen kirjoittamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, myös lyhyissä.

Tv ja radio ovat luonteeltaan erilaisia, kuin netti tai printti, siksi siellä asiat on yksinkertaistettava; ei voi kelata taaksepäin (tallenteen kyllä), ei näe/kuule kokonaisuutta kerralla, konteksti hämärtyy em. johtuen, muisti on niin lyhyt, ettei kolmen minuutin takaisiin osaa nykyista streamia yhdistää, kuva- ja äänimaailma vie huomion pois "asiatekstistä" tai ne voivat vahvistaa tai heikentää väärää kohtaa jne.

Nämä em. ovat yleistyksiä, mutta päteviä syitä saada juttu lyhyeksi. Hämmästyttävän vähän on käytetty mediamixia esim. netissä (smill -tyyppinen tahdistus), jolloin videona voisi olla tunnepitoinen tai alkupamaus ja teksitina tai slaideina sitten tarkempi fakta. Äänimaailma luo kontekstia.

Vieläkin esim. yritysesittelyissä (netissä ja dvd:lla) on lähes aina videoissa "puhuvia päitä", jotka vakuuttavat firman dynaamisuudesta. Samioin "luentotyyppisissä" presentaatiossa. Sen sijaan, että näytettäisi oikeaa toikmintaa (sitä dynaamisuutta) tai puheena olevaa kohdetta livenä. Pomosta riittää valokuva ja pari faktaa LYHYENÄ tekstinä...

Tämän kirjoituksen kommentit ovat suljetut.

Lukuvinkkini

Facebookissa

  • Henkilön Pirkka Aunola Facebook-profiili

Jaikussa

Soi juuri nyt

Blog powered by Typepad