Lyhyys on ennen kaikkea median, ei käyttäjän etu

Jäin edellisen blogikirjoitukseni ja kommenttien jälkeen pohtimaan sitä, että ovatko verkkoon lyhennetyt ja tiivistetyt uutisjutut, tv-ohjelmat ja muut sisällöt oikeasti käyttäjien toive?

Minusta lyhyyden perusteleminen käyttäjien palvelemisena on silkkaa harhautusta.

Käyttäjän etu ei voi ole se, että jos hän on kiinnostunut jostain verkossa esitetystä materiaalista, saa hän koko paketin vasta toisesta mediasta.

Lyhyys on etu vain medialle.

Jos ja kun verkko tarjoaa vain lyhyitä paloja, tämä pönkittää perinteisempää mediaa. Näin ylläpidetään kuvaa siitä, että vain perinteinen media voi tarjota syventävää ja pitkää tietoa. Samalla pyritään tietenkin tarjoamaan syitä perinteisemmän median ostoon ja käyttöön.

Tässä ei ole mitään väärää, sillä bisnestähän mediat tekevät. Minusta on vain pelottavaa, jos tekijät itse oikeasti uskovat tekevänsä lyhyttä nettisisältöä siksi, että käyttäjät sitä tahtovat.

Väitän, että käyttäjät haluaisivat molemmat, sekä lyhyen tiivistyksen että pidemmän jutun.

Esimerkiksi CNN hoitaa tämän mainiosti yhdessä ja samassa paketissa: sivun yläreunan Story highlights kertoo jutun pääkohdat niille, jotka haluavat vain tiivistä sisältöä.

Jos ajattelisimme oikeasti käyttäjiä, tarjoaisimme heille sekä lyhyen että pitkän sisällön. Verkossa nämä mahtuisivat samaan pakettiin, jos vain mediat näin haluaisivat.

Comments

[Kirjoittanut: pni]

Luulen että tuo vallalla oleva (dis)informaatio siitä että tekstin on oltava lyhyt juontaa juurensa siitä, että useasti tekstimassat taitetaan niin kammottavasti ettei niitä jaksa lukea Erkkikään. Jos teksti on väärin taitettu, sen jaksaa – ehkä – lukea jos se on lyhyt. Hyvin taitteua tekstiä (jossa kohdallaan on rivien pituus, rivinvälit, kirjasinvalinta, kirjasinkoko, kontrasti, sanavälit ja kaikki semmoinen) jaksaa kyllä lukea.

Mutta kyllähän sisältökin vaikuttaa. Pitkät tekstit joissa on paljon huuhaata eivät jaksa kiinnostaa (netissäkään) vaan niistä kannattaa karsia turhat pois: keskittyä olennaiseen. Eli lyhentää tekstiä.

Mutta jos olennaiseen keskittynyt teksti on pitkä, niin sitten se on. Kyllä semmoista jaksaa lukea. Ja saattaa tahtoakin.

Ei kai se loppujen lopuksi hirveästi eroa paperilla olevasta tekstistä. Turha on turhaa ja olennainen olennaista. Lukijaystävällisesti taitettua tekstiä on mukava lukea, muu on tuskaa.

[Kirjoittanut: Arttu]

Olen samaa mieltä Pirkan kanssa että molempia tarvitaan, lyhyttä ja pitkää. Tämä pätee niin nettiin kuin printtiinkin: onhan printti-Hesarinkin A3-sivulla tiivistetty kätevästi lehden "tärkeimmät" uutiset.

Tässä keskustelussa on kuitenkin ehkä liikaa keskitytty perinteisiin uutismedioihin ja niiden tuottamiin teksteihin.

Tällöin sivuutetaan helposti että iso osa netin käyttöä on aktiivista tiedon etsimistä ja seulomista eikä vanhanaikaista ja passiivista nettiin siirrettyä vakiintuneiden lähteiden kuluttamista. Tällaisessa käytössä lyhyt pesee pitkän koska siinä on enemmän "informaation hajua" suhteessa kävijän erityisongelmaan ja sen lukeminen on vaivattomampaa.

Tämän vuoksi ihmisille kelpaavat jatkossakin mainiosti "parasiittiartikkelit" jotka vain lyhyesti tiivistävät mitä jossain muualla netissä on sanottu ja linkkaavat siihen pidempään juttuun.

Lyhyessä tekstissä on myös se etu että se voi painottaa erityiskysymystä paremmin hakukoneita varten. Näin hakija löytää paremmin vastauksen pikku kysymykseensä ja tuo löytö on helposti sulavassa muodossa.

[Kirjoittanut: Tero Lehto]

Kirjoittajan näkökulmasta on todettava, että usein on valittava tehdäkö pitkä ja löysä juttu, tai jos on enemmän aikaa, lyhyempi ja harkitumpi juttu.

Paljon tekstiä saa aikaiseksi nopeasti, ainakin jos kirjoittaa ammatikseen. Olennaiseen keskittyvän ja tiiviin tekstin tuottaminen sen sijaan vaatii paljon enemmän taitoa ja aikaa.

Joten uskallan väittää, että lyhyt todellakin on usein lukijan etu, jos se on syntynyt huolellisemman työn perusteella. Ja juuri tuo on arjen realiteetti blogeissa, uutisissa ja monissa muissa web-medioissa.

Lukijanakin osaan arvostaa tiivistä tekstiä jaarittelun sijaan.

[Kirjoittanut: Kivi]

Jossain määrin ainakin aiemmin yleisesti toisteltiin totuutta, että ruudulta luetaan 30 % hitaammin kuin paperilta (Oiskohan Jacob-sedän peruja?). Tästä sitten vedettiin johtopäätös, että tekstinkin on oltava sen kolmasosan lyhyempi kuin paperille painettu.

Prosenttiluvun totuudesta en tiedä, mutta koskapa tietokoneen vieressä useimmin ollaan istumassa työtuolissa, ei se luonnollisestikaan ole yhtä mukavaa kuin esim. sohvalla lehti kädessä. Joka siis on vähintään sen 30 % miellyttävämpää kuin istua kököttäminen.

[Kirjoittanut: Emma London]

Televisiouutisten kohdallahan tätä on pohdittu jo kauan, Noam Chomskysta lähtien. Kun juttu "pitää" mahduttaa kolmeen, neljään minuuttiin ja asiaohjelmatkin pitää pätkiä helposti sulaviin osiin, monimutkaisia asioita ei voida tai haluta julkaista. Taustatietoa ei anneta, syy-seuras -suhteet yksinkertaistetaan ja haastattelut lyhennetään valikoiden iskeviksi siteerauksiksi. Katsojalle ei jää pohdittavaa vaan ainoastaan nieltävää.

On ikävää, että sama toistuu verkossa. Verkossa ei ole aika- eikä tilarajoituksia, joten on naurettavaa että jutut pätkitään sillä tekosyyllä että ne ovat mahdollisimamn nopeasti tuotettuja.

[Kirjoittanut: Pirkka]

Pni: Minusta olennaisinta on juurikin tuo, ettei netti- ja printtiteksti oikeasti eroa niin paljon kuin meille pitkään opetettiin.

Huono pitkä teksti on yhtä huonoa lehdessä ja verkossa, ja hyvä teksti luetaan kummasta vain.

Arttu: Tuo tiedonhankintanäkökulma on mainio, sitä en ollut itse ajatellutkaan. Tiiviys on siinä eittämättä etu.

Mutta toisaalta ainakin täysin uutta tietoa lukiessani minä tarvitsen informaation ympärille tarinaa: kuvailua, kerronan kaarta ja kiintopisteitä.

Ehkä tiedonkin voisi esittää sekä lyhyesti että pitkästi?

Tero: Tuokin on totta. Tiivistäminen on vaikeaa, mutta välillä tuntuu, että verkkokirjoittamisen muotilla pyritään tiivistämään asioita vähän liikaakin.

Kaikessa ei minusta tarvitse pyrkiä tiiviyteen, jos asia sitä vaatii. Ainakin minä luen ja skrollaan mielelläni pidemmänkin jutun, jos siinä on todella tarinaa kerrottavaksi.

Kivi: Jacobia hyvinkin - itse olin muistanut tuon luvun neljännekseksi, mutta jotakuinkin samoissa luvuissa siis pyörimme!

Mutta toisaalta, eipä lehdestäkään kaikkia juttuja kokonaan lueta olipa ne lyhyitä tai pitkiä. :-P

Emma: "Katsojalle ei jää pohdittavaa vaan ainoastaan nieltävää." Tiivistit itse asiassa sen, mitä itse yritin sanoa!