« Saa mokata | Pääsivu | Pois pitkän nettitekstin pelosta »

21.1.2008

Kommentit

Janne Toivoniemi

Samalla voisi alkaa veikata, että kuinka monta kertaa näiden tiettyjen "median johtohahmojen" tulee vielä olla väärässä, ennen kuin he tajuavat itsekin, että ovat väärässä. Sen verran pieleen tässä on menty jo kohta kymmenen vuotta. Mutta taas toisaalta. Se, mikä täällä näyttää pätevän muutoksista huolimatta, on vastuunpakoilu. Ne, jotka munaavat jatkuvasti eivät saa potkuja, vaan ylennyksen vielä korkeampiin tehtäviin ja sitä kautta pääsevät käsiksi vielä dramaattisempiin päätöksiin (... suomalainen oravanpyörä). Ja kansa maksaa ...

Pirkka

Niinpä. Minä voin vielä ymmärtää, että välillä tehdään vääriä päätöksiä, mutta onko niitä niin vaikea myöntää?

Eniten pelottaa se, että useilta ihmisiltä tuntuu puuttuvan rohkeutta uskoa sitä, mikä muualla on jo tapahtunut. On helpompi yrittää viimeiseen saakka jatkaa kuten tähänkin saakka.

Taputetaan kaveria selkään ja pidetään yllä keskinäisen kehumisen ja ylennysten kerhoa.

Mutta kai se on niin, että jos on elänyt koko elämänsä suomalaisessa yhtenäiskulttuurissa, jossa kaikki katsoivat samoja ohjelmia, lukivat samoja uutisia ja söivät samoja mauttomia eineksiä, on vaikea uskoa, että nykymaailma ei ole enää näin yhtenäinen.

Suviko

"Mutta mitkä olisivat niitä nyt muualla tapahtuvia muutoksia, joiden voimaa emme vielä usko täällä Suomessa?"

Aikakauslehdet pitää päätä pensaikossa edelleen. Näin tänään: http://suviko.jaiku.com/presence/24025715

Pirkka

Suviko: Aivan kuin vähän aikaa sitten noin olisi sanottu sanomalehdestä... :-D

Onhan perinteinen aikakauslehti toki hyvin mukava muoto, mutta ei kai se nyt tarkoita, etteikö sisältö voisi toimia syndikoitunakin?

-minna

Miten ihmeessä Suomessa pienen kielialueen erikoisuus muka suojaisi kotimaista mediaa kilpailulta? Suomalaisethan ovat kv-vertailuissa erittäin kielitaitoista kansaa, joten valmiudet ovat kv-median seuraamiseen jo lähtökohtaisesti olemassa. Lisäksi englannin kielellä on siellä jo paikallisessakin mediassa vahva asema, kun mitään ei dubata. Terveisiä vaan etelä-euroopan erittäin ei-kansainväliseltä media-alueelta ;)

Pirkka

"Miten ihmeessä Suomessa pienen kielialueen erikoisuus muka suojaisi kotimaista mediaa kilpailulta?"

Sanos muuta. Mutta täällä on pitkään pystytty estämään kansainvälisen kilpailun tulo mediamarkkinoille.

Minusta on hyvin mielenkiintoista, että oikeusministeriön Media ja demokratia Suomessa -raportissa (pdf, sivu 45) muistututetaan, että suomalaisen mediapolitiikan yhtenä tavoitteena on pitkään ollut estää kansainvälisten toimijoiden rynnistystä Suomen markkinoille.

Harvalla muulla alalla valtio on halunnut ja voinut harjoittaa näin pitkään protektionismia - kunnes netti tuli ja muutti tilanteen melko nopeasti.

Luulisin, etteivät kaikki pitkän linjan meediot ole tätä vielä ymmärtäneet.

Leevi Kokko

Itseäni viehättää eräs mediakentässä vähentynyt yhtenäiskulttuurin osa: itselle vieraisiin mielenkiintoisiin sisältöihin törmääminen vahingossa. Onhan se toki edelleen mahdollista, mutta kaikki personointi, kustomointi, räätälöity syndikointi, sekä demografiaan ja käyttäytymiseen perustuvat suositukset (markkinalähtöisestä tehokkuudestaan huolimatta) tuntuvat välillä puuduttavilta.

Mutu: Harva kohderyhmälleen tiukasti tuunattu media yllättää. Googlen "Kokeilen onneani" -nappi ei oikein korvaa journalistisesti toimitettua toiseuden kohtaamista.

Pirkka

Leevi: Olen täysin samaa mieltä!

Oma veikkaukseni on se, että vaikka kaikki osallistuminen, vinkkaaminen, itse sisällön valitseminen sun muu on tullut pysyväksi osaksi mediaa, ehkä jossain vaiheessa alkuinnostuksen jälkeen heiluri heilahtaa takaisin, kun ihmiset kaipaavat rohkeampaa yllättämistä.

Esimerkiksi iPod on kiva, mutta loppujen lopuksi siellä ovat vain ne biisit, joista minä pidän. Haluisin, että joku lisäisi sinne joka päivä 100 uutta biisiä, joita en itse sinne laittaisi.

Minä ainakin haluaisin havahtua ja yllättyä.

Tämän kirjoituksen kommentit ovat suljetut.

Lukuvinkkini

Facebookissa

  • Henkilön Pirkka Aunola Facebook-profiili

Jaikussa

Soi juuri nyt

Blog powered by Typepad