« Web 2.0 varttitunnissa | Pääsivu | Katselijat sarjan käsikirjoittajiksi »

7.2.2006

Viittaus

Viittausosoite tähän kirjoitukseen:
http://www.typepad.com/services/trackback/6a00d8341c093653ef00d8341f827453ef

Listed below are links to weblogs that reference Enää tarvitaan vain yksi viivakoodi:

Kommentit

zache

Onkohan yhdessäkään puhelimessa vielä riittävän hyvää kameraa jolla edes teoriassa voisi kuvata tavallisia viivakoodeja? Ei taida olla, tai sellaista ei ole ainakaan 99%:ssa kännyköistä.

SpotCoden, (alkuperäinen nimi ennen kuin ruotsalaiset osti sen) eiku shotcoden hienoin puoli on sen toimiminen jo nykyisillä puhelimilla nätisti. Lisäksi se algoritmillisesti kauniin yksinkertainen. Nerokkaat asiat yleensä ovat.

Muuten minusta tuo SpotCoden koodi oli nätimmän näköinen kuin tuo nykyinen shotcode ja kumpikin on huomattavasti leetimmän näköisiä kuin perinteiset viivakoodit.

Jouni Salo

Kuten Zache edellä toteaisin että tavallisen viivakoodin lukeminen paitsi vaatii hyvän kameran vaatii myös juuri oikean etäisyyden painotuotteesta että lukeminen onnistuu. Tämä on käyttäjälle hankalaa ja käyttö esimerkiksi ulkomainoksissa ei toimi.

Sami

Olen ehkä auttamattoman vanhanaikainen, mutta mielestäni tässä yritetään nyt tehdä helppo asia hankalaksi kaikille. En käsitä miksei sitä webiosoitetta vaan voitaisi nykyiseen tapaan kirjottaa tuotteeseen tai mainokseen? Saahan siitä ottaa kuvan jotta muistaa osoitteen jos se on jotenkin vaikeaa.

Mika Tuupola

Kyseinen patentti on jälleen hyvä esimerkki USPTO:n järjettömyydestä. Vastaavanlaista tekniikkaa on käytetty jo vuosia. Threadi aiheesta KEITAI-L:lla.

zache

Sami, tai esimerkiksi jos identifiointi luku olisi kirjaimina kantaisena 10kantaisen sijaan, niin tinyurl tyyppisellä mappauksella saataisiin helposti aika isoja namespaceja aikaiseksi lyhyillä tunnuksilla.

Yksi jännä asioiden id-koodittamisprojekti on muuten HobbyPrincessin ThingLinkit

Yksi ongelma muuten id-koodeissa on, että ne ovat väistämättä johonkin tiettyyn järjestelmän sisäisiä ja ne menevät päälekkäin. Ei voida ottaa maitotölkin kyljestä kuvaa ja olettaa että viivakoodin perusteella se tunnistettaisiin maitotölkiksi.

Joten kuvaavan ohjelman pitää tietää mikä on konteksti ja siten on pakko olla kauppalehti ohjelma, isbn ohjelma, cddb ohjelma jne... jotka tunnistavat omat erilliset viivakoodit.

Se toteuttamiseen, että kännykällä voisi ottaa vain kuvan ottamalla noiden kaikkien pitäisi olla yhtenäisessä id-avaruudessa , esimerkkinä vaikka IPv6 on tälläinen yhtenäinen id-avaruus.

Vee

Olen itse seurannut koodien lanseerausta "kulisseissa" jonkin verran. Suomessa homma lähti liikkeelle pari vuotta sitten TKK:n viestintätekniikan laboratorion, VTT:n sekä yritysten tutkimushankkeesta. Tuloksena oli ensimmäinen suomalainen lukuohjelma koodeille - joka sittemmin on lisensoitu UPC:lle. Mediassa UPC on useaan otteeseen ilmoittanut kehittäneensä "älyruudut" ja järjestelmän - totuus on kuitenkin enemmän lisensoinnin puolella. Tällä hetkellä käytössä olevat koodisovellukset esim. kauppalehti, uutislehti 100 ym. ovat siis UPC:n kaupallistettuja projekteja.

Mitä puhelinten suorituskykyyn tulee koodien lukemisessa, on mittauksia tehty aika lailla. Rajoittava tekijä on enemmänkin lähitarkennuksen puute, kuin pikselit. Uusimmat älypuhelimet suorituvat lukemisesta jo hyvin. Toki älypuhelinten markkinaosuudet ovat vielä pienet, mutta räjähdysmäisessä kasvussa.

Eri koodien ja ohjelmistojen kirjo on tiedossa oleva seikka. Asiaa onkin ruvettu täällä pohtimaan kansallisen 2d-koodien standardoinnin puitteissa. Tavoitteena on määritellä mitä koodin sisälle laitetaan, näin on tehty esim. Japanissa NTT DoCoMo:n toimesta. Tällöin koodin sisältö voidaan jakaa eri osiin, jolloin esim. header kertoo onko kyseessä linkki, käyntikortti tai esim. tekstiviestin sisältö. Oma osa koodista voitaisiin myös määritellä eri palveluntarjoajan osoitepankin osoitteeksi, jolloin yhdellä koodilla voidaan ilmoittaa lyhyitä ID:tä eri servereille.

Mitä tulee ohjelmistojen esiasennukseen, 3G-puhelinten kytkykauppa vapauttaa tilannetta siten, että operaattorit voivat esiasentaa laitteisiin ohjelmia. Jos koodien sisältö saadaan vielä standardoitua, ei eri koodien lukeminen ole riippuvainen lukuohjelmasta, mikäli se vain tukee standardia.

Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa seurata kotimaista sivustoa www.printaccess.org sekä tutustua TKK:n viestintätekniikan laboratorion julkaisuihin osoitteessa www.media.hut.fi. Aiheesta on tehty muutama diplomityö.

Tämän kirjoituksen kommentit ovat suljetut.

Lukuvinkkini

Facebookissa

  • Henkilön Pirkka Aunola Facebook-profiili

Jaikussa

Soi juuri nyt

Blog powered by Typepad