Tulisiko blogimaailmaan opettaa?

Tämän aamuinen Hesari kirjoitti kuluttajasivuillaan (lukeminen maksullista) siitä, mitä yrityksiä yksittäiset kuluttajat boikotoivat ja miksi. Tiedän, että yhdessä jutussa ei voi käsitellä kaikkia asiaan liittyviä asioita, mutta ihmettelen silti, miten tällaisen jutun voi nykyisin tehdä huomioimatta internetin mukanaan tuomia vaikutuskanavia.

Jutussa kuluttajatutkimuskeskuksen tutkija Eva Heiskanen sanoo: "En tiedä, onko boikotti kovin tehokas, jos se ei tule yrityksen tietoon. Pitäisikö kirjoittaa kirje, mistä on ärsyyntynyt?" Voi kirjoittaa, mutta yhä useampi ei mieti, mitä pitäisi tehdä, vaan suuntaa lähes automaattisesti nettiin.

Huonoista tuotteista ja palveluista sekä epäilyttävistä yrityksistä keskustellaan joka puolella. Uskoisin, että ensimmäiset ajatukset ostoboikoteista lähtevät yhä useammin leviämään netistä. Ei tarvitse kuin vaikka katsoa Suomi24:n keskustelua Sonyn cd-levyn kopiosuojausohjelmasta tai Tallinkin jätepäästöistä. Siellä testataan ja katsotaan, saako oma boikottiajatus tuulta siipien alle ja lähteekö se vauhdilla leviämään myös muualle.

Sinänsä en ihmettele Heiskasen perinteisiin keinoihin pohjautuvaa lausuntoa. Eivät kaikki todellakaan vielä tiedä verkossa kasvavasta yhteisöllisyyden voimasta, joka tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa yhä voimakkaammin moniin yrityksiin ja vaikkapa politiikkoihin.

Hesarin jutun jälkeen jostain mieleni syvistä sopukoista tuli esiin hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma, josta olen joskus jossain kuullut ja jossa minusta pitäisi ehdottomasti ottaa huomioon internetin mukaan tuomat muutokset.

Ohjelman toteuttamissuunnitelma puhuu hienosti, kuinka ohjelman tavoitteena on vetovoimainen edustuksellinen demokratia, jota täydentää kansalaisten suora osallistuminen, vaikuttaminen ja kuulluksi tuleminen. Silti muutamien dokumenttien perusteella ohjelma on, totta kai, politiikka- ja hallintokeskeinen.

Yksi ohjelman osista on Kansalaisvaikuttaminen tietoverkoissa, jonka työryhmämuistioiden yhteenvedosta voi muun muassa lukea, kuinka "Sähköisen vaikuttamisen työvälineet tulisi tehdä kansalaisille tutuiksi ja niiden mahdollisuuksista tulisi tiedottaa riittävästi."

Yhteenvetoa lukiessa ei voi välttyä huomaamasta, kuinka varovaisesti asiaan on tartuttu (ei ehkä yllätys ottaen huomioon valtion vetovastuu). Kun ohjelman tavoitteena on kuitenkin myös lisätä kansalaisten uskoa omien vaikutuskeinojensa parantamiseen, sen tulisi ottaa voimakkaammin huomioon nykytilanne, eikä pelkästään hallinnon ja politiikan näkökulmasta.

Koululaisten osallistumista halutaan vahvistaa. Hyvä! Kerrotaan vaikka blogeista, miten niiden kautta on voitu maailmalla vaikuttaa. Esimerkkejä löytyy useita. Tai ehkä koululaiset nämä jo tietävätkin: Ne pitäisi opettaa heidän vanhemmille, jotka eivät enää usko omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.

Heille tulisi myös kertoa, missä ja miten he voivat tutustua samoin ajatteleviin ihmisiin ja minkälaisia ilmaisia työkaluja heillä on nykyisin netissä käytettävissään omien ajatusten esilletuomiseen.

Kenen tulisi opettaa ihmisiä hyödyntämään kaikkia näitä välineitä? Vai onko ajatus aidosti aktiivisista kansalaisista kuitenkin liian pelottava hallinnolle? Uskaltaako ja haluaako valmisteleva virkamies ottaa huomioon muuttuneen maailman?

Boikotit ja aktiiviset keskustelut ovat loppujen lopuksi hyväksi kaikille. Ne pakottavat yritykset, yhteisöt ja poliittisen eliitin toimimaan aiempaa läpinäkyvämmin. Se voittaa, jonka tuotteet, viestit ja palvelut kestävät tiukemmankin julkisen käsittelyn.

Comments

[Kirjoittanut: Mediablogi]

Digitaaliajalla syntyneet ja kasvaneet opettavat tässäkin meitä "digitaaliajan siirtolaisia ja turisteja". Tietenkin löytyy aina niitä virkamiehiä ja toimittajiakin, jotka ovat lukeneet asiasta, mutta pysyvät tiukasti perinteisillä "kotikonnuilla".

Ensimmäiset askeleet tietoyhteiskuntaan ovat, että yhä useampi ottaisi
1) netin mediat samanlaiseksi päivittäisen seurannan kohteeksi kuin lehdet, television ja radion
2) seuraisia netissä sekä valtamedian uutissaitteja että valittuja blogeja ja keskustelufoorumeja.
3) eikä hakukoneiden käytön opettelu ei varmasti olisi hyödytöntä.